What do you think?
Rate this book
Sataman kapakan Hilda
Tarina naisesta, joka oli uhka yhteiskunnalle.
Sukusalaisuuksien takaa paljastuu murhamysteeri. Syntyy koukuttava tietokirja laitakatujen naisista ja naisen asemasta 1930-luvun Suomessa.
Hilda Sofia Hakkarainen ammuttiin ravintolassa kesäkuussa 1939. Kesällä 2019 Silja Koivisto alkoi selvittää, mitä hänelle tapahtui ja kuka hänen isoisotätinsä Hilda oikeastaan oli.
Sataman kapakan Hilda on kirjoittajansa omakohtainen tutkimusretki Kotkan öisille kaduille ja seksiä myyneiden naisten luo, joita viranomaiset jahtasivat, passittivat työlaitoksiin ja sukupuolitautisairaaloihin. Varattomat naiset syyllistettiin – ei näiden asiakkaita.
Hildan tarina on yksi lukuisista, vaietuista ja unohdetuista. Kun hänen kuolemastaan on kulunut yli 80 vuotta, paljon on muuttunut. Silti liian monet naisia koskevat käsitykset ovat säilyneet.
Sukusalaisuuksien takaa paljastuu murhamysteeri. Syntyy koukuttava tietokirja laitakatujen naisista ja naisen asemasta 1930-luvun Suomessa.
Hilda Sofia Hakkarainen ammuttiin ravintolassa kesäkuussa 1939. Kesällä 2019 Silja Koivisto alkoi selvittää, mitä hänelle tapahtui ja kuka hänen isoisotätinsä Hilda oikeastaan oli.
Sataman kapakan Hilda on kirjoittajansa omakohtainen tutkimusretki Kotkan öisille kaduille ja seksiä myyneiden naisten luo, joita viranomaiset jahtasivat, passittivat työlaitoksiin ja sukupuolitautisairaaloihin. Varattomat naiset syyllistettiin – ei näiden asiakkaita.
Hildan tarina on yksi lukuisista, vaietuista ja unohdetuista. Kun hänen kuolemastaan on kulunut yli 80 vuotta, paljon on muuttunut. Silti liian monet naisia koskevat käsitykset ovat säilyneet.
Audiobook
Published September 22, 2022
8 people are currently reading
110 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 20 of 20 reviews
November 11, 2022
Luin Silja Koiviston kirjan Sataman kapakan Hilda melko pian Mirkka Lappalaisen Smittenin murhan jälkeen. Molempia teoksia yhdistää tavattoman huolellinen lähteisiin perehtyminen ja tiedon sirpaleiden kokoaminen tapauksista, joista on jäänyt jälkipolville vähän tai ei juuri ollenkaan tietoa, eikä elossa olevia tiedonantajia ole. 1600-luvun lopun ja 1930-luvun välillä ei tunnut olevan juuri eroa - samaan tapaan kaksi tutkivaa kirjailijaa kulkee romahtaneilla raunioilla etsimässä muuttuneesta maisemasta merkkejä tutkimuksen kohteena olevista henkilöistä. Se, mitä on jäänyt jäljelle, on tallentunut viranomaisten kirjauksiin enemmän tai vähemmän täydellisesti.
Koivisto etsii Hildaa itsepintaisesti. Hän kirjoittaa sukulaisensa tarinaa keräämiensä tietojen perusteella. Koivisto asettaa Hilman ansiokkaasti kontekstiin. Lukijalle piirtyy kuva 1900-luvun alkukymmenien Suomesta ja erityisesti työväenluokkaisten naisten selviytymisestä. Toimeentulon keinot ovat olleet moninaiset, yhtenä ratkaisuna seksin myyminen, johon myös Hilda päätyi mitä ilmeisimmin olosuhteiden pakosta. Laitapuolen Kotka satamineen ja merimiehineen, kapakoineen ja katuineen tulee tutuksi.
Luin kirjan suurella mielenkiinnolla. Koivisto käsittelee hyvin henkilöhistorian kirjoittamisen ongelmat ja käsittelee henkilöitään pääosin asiallisesti. Hätkähdin silti lukiessani sitä, miten kirjailija arvioi useammassa kohdassa jonkun henkilön ulkonäön perusteella tämän mahdollisia taipumuksia. Laittomien aborttien tekijöiden ulkonäön tulkinnassa hän nojaa suoraan Hella Wuolijoen aikalaisarvioon, poliisikuvista häntä katsovat pidätetyt naiset, joiden katseisiin ja kasvonpiirteisiin hän tulkitsee sisältyvän häiritsevän paljon asioita. Ulkonäköarviot, joiden perusteella tulkitaan henkilön mahdollista suuntautumista suuntaan tai toiseen saati luonnetta, olisivat saaneet jäädä 1930-luvulle. EDIT: Käytyäni katsomassa Helsingin kaupunginmuseon näyttelyn Horot - kävi kirkkaaksi, mikä häiritsi. Näyttelyssä Seksityöntekijöiden installaatio näytti, ettei ole olemassa huoran näköistä henkilöä, vaan kaiken kokoiset ja näköiset, tyyliset ja tapaiset ovat voineet roimia ja toimivat ammatissa. 11.11.2022.
Koivisto ei pysy käsittelyssään 1930-luvulla saati sodan jälkeisissä vuosissa, vaan hyppää monissa kohdissa nykyaikaan ja kommentoi eri ilmiöitä tässä ajassa. Joissain kohdin tämä tuo tekstiin syvyyttä, ymmärrämme, miten vähän suhtautuminen naisiin on muuttunut sadassa vuodessa. Suurin osa pitkiksikin venyvistä ekskursioista aikojen halki syövät kirjan kokonaisuutta. Tiivistämisestä olisi ollut hyötyä Hilman tarinan kertomisen kannalta. Ohimennen heitetty viittaus omaan kokemukseen parisuhdeväkivallasta olisi kuulunut johonkin toiseen yhteyteen. Henkilökohtainen ote on vaikea ja vaativa laji. Koivisto kirjoittaa myös avoimesti omasta häpeästään aiheen äärellä. Välillä mietin lukiessani miksi hän häpeää Hildaa niin paljon?
Koiviston kirja on tärkeä luku naisiin kohdistetun vihan historiasta. Lisäksi se kertoo pikkutarkasti naisille tarjotun roolin ahtaudesta ja maailmasta kodin, avioliiton ja perheen ulkopuolella. Sosiaaliturvan historian lyhyys hätkähdyttää aina ja siitä Koiviston kirja on oivallinen muistutus.
Koivisto etsii Hildaa itsepintaisesti. Hän kirjoittaa sukulaisensa tarinaa keräämiensä tietojen perusteella. Koivisto asettaa Hilman ansiokkaasti kontekstiin. Lukijalle piirtyy kuva 1900-luvun alkukymmenien Suomesta ja erityisesti työväenluokkaisten naisten selviytymisestä. Toimeentulon keinot ovat olleet moninaiset, yhtenä ratkaisuna seksin myyminen, johon myös Hilda päätyi mitä ilmeisimmin olosuhteiden pakosta. Laitapuolen Kotka satamineen ja merimiehineen, kapakoineen ja katuineen tulee tutuksi.
Luin kirjan suurella mielenkiinnolla. Koivisto käsittelee hyvin henkilöhistorian kirjoittamisen ongelmat ja käsittelee henkilöitään pääosin asiallisesti. Hätkähdin silti lukiessani sitä, miten kirjailija arvioi useammassa kohdassa jonkun henkilön ulkonäön perusteella tämän mahdollisia taipumuksia. Laittomien aborttien tekijöiden ulkonäön tulkinnassa hän nojaa suoraan Hella Wuolijoen aikalaisarvioon, poliisikuvista häntä katsovat pidätetyt naiset, joiden katseisiin ja kasvonpiirteisiin hän tulkitsee sisältyvän häiritsevän paljon asioita. Ulkonäköarviot, joiden perusteella tulkitaan henkilön mahdollista suuntautumista suuntaan tai toiseen saati luonnetta, olisivat saaneet jäädä 1930-luvulle. EDIT: Käytyäni katsomassa Helsingin kaupunginmuseon näyttelyn Horot - kävi kirkkaaksi, mikä häiritsi. Näyttelyssä Seksityöntekijöiden installaatio näytti, ettei ole olemassa huoran näköistä henkilöä, vaan kaiken kokoiset ja näköiset, tyyliset ja tapaiset ovat voineet roimia ja toimivat ammatissa. 11.11.2022.
Koivisto ei pysy käsittelyssään 1930-luvulla saati sodan jälkeisissä vuosissa, vaan hyppää monissa kohdissa nykyaikaan ja kommentoi eri ilmiöitä tässä ajassa. Joissain kohdin tämä tuo tekstiin syvyyttä, ymmärrämme, miten vähän suhtautuminen naisiin on muuttunut sadassa vuodessa. Suurin osa pitkiksikin venyvistä ekskursioista aikojen halki syövät kirjan kokonaisuutta. Tiivistämisestä olisi ollut hyötyä Hilman tarinan kertomisen kannalta. Ohimennen heitetty viittaus omaan kokemukseen parisuhdeväkivallasta olisi kuulunut johonkin toiseen yhteyteen. Henkilökohtainen ote on vaikea ja vaativa laji. Koivisto kirjoittaa myös avoimesti omasta häpeästään aiheen äärellä. Välillä mietin lukiessani miksi hän häpeää Hildaa niin paljon?
Koiviston kirja on tärkeä luku naisiin kohdistetun vihan historiasta. Lisäksi se kertoo pikkutarkasti naisille tarjotun roolin ahtaudesta ja maailmasta kodin, avioliiton ja perheen ulkopuolella. Sosiaaliturvan historian lyhyys hätkähdyttää aina ja siitä Koiviston kirja on oivallinen muistutus.
December 15, 2022
Kirjan aihe on valtavan kiinnostava, ja kirjoittaja on tehnyt suuren työn aineistoa etsiessään. Luin teoksen innokkaana ja opin paljon uutta esimerkiksi naisten työleireistä. Tarpeettomat spekulaatiot esimerkiksi seksityöläisten ulkonäöstä jäivät hankaamaan, vaikka kirjoittaja ei toki väitäkään olevansa neutraaliuteen pyrkivä tutkija. Asiantuntemukseen perustuva kontekstualisointi on kuitenkin mielestäni kiinnostavampaa luettavaa kuin mutuilu. Loppupuolella kirja tuntui leviävän laajemmaksi keskusteluksi naiseudesta yhteiskunnassa, mikä ei minusta ollut tässä asiayhteydessä tarpeellista, mutta ehkä se avaa joillekin lukijoille uusia näkökulmia.
October 14, 2022
Hyvin taustoitettu teos suomalaisen prostituution historiasta. Taitavasti rakennetussa kokonaisuudessa vuorotellaan menneisyyden, nykyajan, yksityisen ja yleisen välillä. Naisten kohtelu on ollut niin epäreilua. Tiesittekö, että 1900-luvun alussa Suomessa oli väkilukuun suhteutettuna enemmän seksityöläisiä kuin Lontoossa?
January 1, 2023
Olipas mielenkiintoinen kirja, aihe oli tosi hyvä. Hyvä ettei oltu keskitytty vain yhteen ihmiseen ja hänen tarinaansa vaan tietyn ammatin harjoittajiin. Kerronta oli sujuvaa ja eteenpäin kulkevaa. Hyvin oli kuvattu taoahtumia ja paikkoja ja vaikkei tunnekaan niin hyvin näitä katuja joita kirjassa kuljettiin niin ne tuotiin jotenkin todella elävästi mieleen ja osasi kuvitella mitä olisi voinut olla tuolloin tai millaista.
Kirja menee Helmet- haasteeseen 2023 kohtaan 42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa.
Kirja menee Helmet- haasteeseen 2023 kohtaan 42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa.
Read
November 20, 2022Speculation! ⏪️ palataan tähän hetken päästä
Sataman kapakan Hilda on teos, jossa Silja Koivisto jäljittää isotätinsä, kotkalaisen prostituoidun, Hilda Hakkaraisen (1902-1939) elämänvaiheita.
Koiviston kirjassa tutustutaan Kotkan öisiin katuihin ja elämään erityisesti 1930-luvulla. Tutuksi tulevat niin viranomaisten, kuten huoltopoliisin, toimet ja yritykset pitää naisten seksuaalisuus, alkoholinkäyttö ja käytös ylipäänsä miesten määrittämissä aisoissa.
Sataman kapakan Hilda on tutkijan tekstiä, huolellisesti kokoon kasattua ja punnittua. Omassa luennassani ongelmaksi kuitenkin muodostuu, että nimestään huolimatta kirja ei ole niinkään kuvaus Hildasta, vaan kyseessä on pikemminkin yleisempi sosiaalihistoriallinen esitys. Tämä sinänsä ei ole ongelma, sillä Koivisto valottaa 1930-luvun arvoilmapiiriä ja naisten kohtelua varsin kiinnostavasti.
Ehkä Koiviston tarkoituksena on ollut lähteä kuvaamaan Hildan tarinaa kertomuksellisuuden kautta, joka ei kuitenkaan oikein toteudu, koska teoksessa on niin paljon muita kuin Hildaan liittyviä pohdintoja. On ymmärrettävää, että tekijää kiehtoo tuntemattomaksi jääneen sukulaisen kohtalo, mutta minussa herätti ärtymystä monet Hildaan liittyvät spekuloinnit. Ehkä kävi niin tai näin tai kenties noin.
Faktaa on, että Viljo Pylkkö ampui Hildan kotkalaisessa kapakassa ja tämän jälkeen itsensä vuonna 1939. Myös Hildan elämästä on jonkun verran jäänyt jälkeen dokumentaatiota, mutta kokonaisuudessaan Hildaan liittyvä faktapuoli jää aineiston puutteessa melko niukaksi ja Koivisto täydentää sitä muiden Hildan aikalaisten kotkalaisten prostituoitujen elämään liittyvilllä tiedoilla sekä yleisemmillä yhteiskunnallisilla aspekteilla. Kuten todettua, on tämä kaikki kiinnostavaa ja tärkeää tietoa tuoda päivänvaloon, mutta Hilda itse uhkaa jäädä kerrotun varjoon.
En olisi uskonut, että tulen sanomaan seuraavan, mutta niin nyt kuitenkin tapahtuu. Toivon, että Koivisto olisi kirjoittanut Hildasta biofiktion, joka jo muotonsa puolesta olisi taannut Hildalle hänen ansaitsemansa paikan valokeilassa.
Koivisto tuo esiin oman etuoikeutetun asemansa ja miten se mahdollisesti vaikuttaa hänen kykyynsä eläytyä Hildan (ja muiden teoksessa kuvattujen naisten) elämäntapahtumiin. Paikoin teos lähestyy esseistiikkaa Koiviston pohtiessa mm. miten naisia ja heidän seksuaalisuutensa sisältämiä ”vaaroja” on kuvattu elokuvissa, joiden viestinä on, että ”naisen kontrolloimaton seksuaalisuus johtaa tuhoon”.
Teos sisältää valtavasti tietoa, joka kuitenkin osin on Hildan tarinaan jäsentymätöntä. Linkitys Hildan ajan naisten ja nykyajan naisten kuvauksen välillä hajoaa ja vie fokuksen pois Hildasta. Tiedämme kyllä, että dekkarien ja TV-sarjojen lukijoita ja katsojia houkuttelevinta kuvastoa on nuoren viattoman naisen raaka murha.
On ymmärrettävää, kun kyseessä on tekijän sukulainen, että ”rakkaiden” tappaminen on ollut erityisen hankalaa - varsinkin, kun Koivistolla on hurjasti tietoa, josta ammentaa. En silti voi olla toivomatta, että teoksessa olisi fokusoitu vahvemmin Hildaan tai vaihtoehtoisesti valittu kirjalle jokin toinen nimi, jolloin ei olisi herännyt niin vahvasti Hildaan kytkeytyvää odotushorisonttia.
Edellinen ei tarkoita, etteikö hetkeni Sataman kapakan Hildan parissa olisi olleet antoisia. Sain vaan jotakin muuta kuin olin odottanut. Sain enemmän kuin Hildan.
Sataman kapakan Hilda on teos, jossa Silja Koivisto jäljittää isotätinsä, kotkalaisen prostituoidun, Hilda Hakkaraisen (1902-1939) elämänvaiheita.
Koiviston kirjassa tutustutaan Kotkan öisiin katuihin ja elämään erityisesti 1930-luvulla. Tutuksi tulevat niin viranomaisten, kuten huoltopoliisin, toimet ja yritykset pitää naisten seksuaalisuus, alkoholinkäyttö ja käytös ylipäänsä miesten määrittämissä aisoissa.
Sataman kapakan Hilda on tutkijan tekstiä, huolellisesti kokoon kasattua ja punnittua. Omassa luennassani ongelmaksi kuitenkin muodostuu, että nimestään huolimatta kirja ei ole niinkään kuvaus Hildasta, vaan kyseessä on pikemminkin yleisempi sosiaalihistoriallinen esitys. Tämä sinänsä ei ole ongelma, sillä Koivisto valottaa 1930-luvun arvoilmapiiriä ja naisten kohtelua varsin kiinnostavasti.
Ehkä Koiviston tarkoituksena on ollut lähteä kuvaamaan Hildan tarinaa kertomuksellisuuden kautta, joka ei kuitenkaan oikein toteudu, koska teoksessa on niin paljon muita kuin Hildaan liittyviä pohdintoja. On ymmärrettävää, että tekijää kiehtoo tuntemattomaksi jääneen sukulaisen kohtalo, mutta minussa herätti ärtymystä monet Hildaan liittyvät spekuloinnit. Ehkä kävi niin tai näin tai kenties noin.
Faktaa on, että Viljo Pylkkö ampui Hildan kotkalaisessa kapakassa ja tämän jälkeen itsensä vuonna 1939. Myös Hildan elämästä on jonkun verran jäänyt jälkeen dokumentaatiota, mutta kokonaisuudessaan Hildaan liittyvä faktapuoli jää aineiston puutteessa melko niukaksi ja Koivisto täydentää sitä muiden Hildan aikalaisten kotkalaisten prostituoitujen elämään liittyvilllä tiedoilla sekä yleisemmillä yhteiskunnallisilla aspekteilla. Kuten todettua, on tämä kaikki kiinnostavaa ja tärkeää tietoa tuoda päivänvaloon, mutta Hilda itse uhkaa jäädä kerrotun varjoon.
En olisi uskonut, että tulen sanomaan seuraavan, mutta niin nyt kuitenkin tapahtuu. Toivon, että Koivisto olisi kirjoittanut Hildasta biofiktion, joka jo muotonsa puolesta olisi taannut Hildalle hänen ansaitsemansa paikan valokeilassa.
Koivisto tuo esiin oman etuoikeutetun asemansa ja miten se mahdollisesti vaikuttaa hänen kykyynsä eläytyä Hildan (ja muiden teoksessa kuvattujen naisten) elämäntapahtumiin. Paikoin teos lähestyy esseistiikkaa Koiviston pohtiessa mm. miten naisia ja heidän seksuaalisuutensa sisältämiä ”vaaroja” on kuvattu elokuvissa, joiden viestinä on, että ”naisen kontrolloimaton seksuaalisuus johtaa tuhoon”.
Teos sisältää valtavasti tietoa, joka kuitenkin osin on Hildan tarinaan jäsentymätöntä. Linkitys Hildan ajan naisten ja nykyajan naisten kuvauksen välillä hajoaa ja vie fokuksen pois Hildasta. Tiedämme kyllä, että dekkarien ja TV-sarjojen lukijoita ja katsojia houkuttelevinta kuvastoa on nuoren viattoman naisen raaka murha.
On ymmärrettävää, kun kyseessä on tekijän sukulainen, että ”rakkaiden” tappaminen on ollut erityisen hankalaa - varsinkin, kun Koivistolla on hurjasti tietoa, josta ammentaa. En silti voi olla toivomatta, että teoksessa olisi fokusoitu vahvemmin Hildaan tai vaihtoehtoisesti valittu kirjalle jokin toinen nimi, jolloin ei olisi herännyt niin vahvasti Hildaan kytkeytyvää odotushorisonttia.
Edellinen ei tarkoita, etteikö hetkeni Sataman kapakan Hildan parissa olisi olleet antoisia. Sain vaan jotakin muuta kuin olin odottanut. Sain enemmän kuin Hildan.
December 9, 2022
Olipa mahtava tietokirja! Alkuun mietin, onko tämä taas yksi true crime -harrastajan kirjoittama kauhisteleva teos suvun synkistä salaisuuksista, mutta kaikkea kanssa. Sataman kapakan Hilda olikin todella asiantunteva ja monipuolinen kirja, joka avautui yhden ihmisen kohtalon kautta kuvaamaan 1900-luvun alkupuolen suomalaista yhteiskuntaa, seksityöläisiä ja naisten asemaa. Koiviston oma selvitystyö punoutui hyvin kerrontaan ja kokonaisuus oli mainio. Parhaita pitkään aikaa lukemiani tietokirjoja.
November 7, 2022
Silja Koiviston Sataman kapakan Hilda on teos kirjoittajan sukulaisesta, joka murhattiin juuri ennen talvisotaa ja joka toimi laivatyttönä Kotkassa. Koivisto yrittää selvittää, mikä ajoi Hildan prostituutioon ja miksi hänet murhattiin. Yritys on kunnianhimoinen, sillä Koivisto on kyllä etsinyt kaikki mahdolliset lähteet Hildan elämästä ja kuolemasta. Mutta lähteiden vähäisyyteen tämä kirja valitettavasti kompastuu ja sen takia siinä on liikaa spekulatiivista ainesta. Toisaalta Koivisto rakentaa lähteiden puutteessa mielenkiintoisen kuvan laivatyttöjen toiminnasta Kotkassa 1930-luvulla. Päähenkilön ja hänen murhaajansa elämä jää mysteeriksi, koska asioista tietävät ihmiset ovat kuolleet ja poliisitutkintapöytäkirjat eivät kerro tapahtumasta kovin paljon. Pisteet 7/10.
December 17, 2022
Silja Koiviston tietokirja Sataman kapakan Hilda kertoi kirjailijan isoisotädin elämästä ja kuolemasta, mutta myös hänen elämäänsä kuuluneista ihmisistä ja tietysti myös Hildan tappajan elämästä ja vaikutteista. Parasta kirjassa oli 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien yhteiskunnan kuvaaminen sekä kirjallisesti että valokuvien avulla. Hilda asui Kotkassa, joten tuon ajan kaupunginkartat ja talot ovat hyvin esillä kirjassa, ja Hildan ja muiden asukkaiden askeleet pystyi hyvin kuvittelemaan kirjan sivuilla.
Hilda Hakkarainen hakeutui prostituoiduksi. Hän makasi siis miesten kanssa esim. rahasta. Se, miksi hän ajautui ns. maailman vanhimpaan ammattiin, jäi pimentoon. Poliisi otti usein Hildan kiinni, ja niistä on dokumentteja jäljellä. Kirjailija paneutui kirjan sivuilla tarkemmin prostituutioon liittyviin teemoihin mm. sikiönlähdetykseen, sukupuolitauteihin ja niiden hoitoon, rotuhygieniaan ja sterilisaatioon, naispoliiseihin, siveystyöhön ja siveyselokuviin, työlaitoksiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
Silja Koiviston tietokirja Sataman kapakan Hilda kuvasi kattavasti prostituutioon liittyviä ilmiöitä ja kertoi samalla hänen isoisotätinsä iloluontoisesta elämästä, joka loppui väkivaltaiseen kuolemaan.
Hilda Hakkarainen hakeutui prostituoiduksi. Hän makasi siis miesten kanssa esim. rahasta. Se, miksi hän ajautui ns. maailman vanhimpaan ammattiin, jäi pimentoon. Poliisi otti usein Hildan kiinni, ja niistä on dokumentteja jäljellä. Kirjailija paneutui kirjan sivuilla tarkemmin prostituutioon liittyviin teemoihin mm. sikiönlähdetykseen, sukupuolitauteihin ja niiden hoitoon, rotuhygieniaan ja sterilisaatioon, naispoliiseihin, siveystyöhön ja siveyselokuviin, työlaitoksiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
Silja Koiviston tietokirja Sataman kapakan Hilda kuvasi kattavasti prostituutioon liittyviä ilmiöitä ja kertoi samalla hänen isoisotätinsä iloluontoisesta elämästä, joka loppui väkivaltaiseen kuolemaan.
July 30, 2024
Kahden tähden arviosta huolimatta Sataman kapakan Hilda voi mainiosti suositella, jos 193o-luvun Suomi, naisen asema ja seksityö historiallisessa kontekstissa kiinnostavat. Koivisto kuljettaa lukijan Kotkan kaduille, satamaan, matkustajakoteihin ja niihin kapakoihin, joissa Hilda kollegoineen kenties asiakkaitaan odottivat. Ravintolaan Hildan elämä myös päättyi, henkirikoksen uhrina.
Kirjoittaja on nähnyt paljon vaivaa ja tutustunut huolella arkisto- ja muihin lähteisiin, onhan kyseessä myös hänen oman sukunsa historia. Kirja vertautuukin mielessäni Smittenin murhaan, jossa myös selvitettiin historiallista rikosta.
Kirjan miinus onkin siinä, miten se ei oikein vastaa nimeään. Mie olisin toivonut tarinan pysyvän tiukemmin Hildassa, kun nyt se laajenee koskemaan myös muita aikalaisia. Koska lähteitä ja tietoja on vähän, kirjoittaja tekee myös omia tulkintojaan, jotka syövät tarinalta tehoja. Rinnastukset tähän päivään ja Koiviston omaan elämään tekevät osittain samaa. Mutta muille lukijoille nämä voivat olla vain ansioita. Kuvitusta ja karttoja kiitän.
Mie en myöskään jaksaisi true crime -kirjojen helmasyntiä eli sitä, kun kirjoittaja kuvailee tekemäänsä tutkimustyötä tyyliin "kiiruhdin kohti arkistoa" tai "seison nyt täällä haudalla". Onneksi näitä on vain vähän.
Kirjoittaja on nähnyt paljon vaivaa ja tutustunut huolella arkisto- ja muihin lähteisiin, onhan kyseessä myös hänen oman sukunsa historia. Kirja vertautuukin mielessäni Smittenin murhaan, jossa myös selvitettiin historiallista rikosta.
Kirjan miinus onkin siinä, miten se ei oikein vastaa nimeään. Mie olisin toivonut tarinan pysyvän tiukemmin Hildassa, kun nyt se laajenee koskemaan myös muita aikalaisia. Koska lähteitä ja tietoja on vähän, kirjoittaja tekee myös omia tulkintojaan, jotka syövät tarinalta tehoja. Rinnastukset tähän päivään ja Koiviston omaan elämään tekevät osittain samaa. Mutta muille lukijoille nämä voivat olla vain ansioita. Kuvitusta ja karttoja kiitän.
Mie en myöskään jaksaisi true crime -kirjojen helmasyntiä eli sitä, kun kirjoittaja kuvailee tekemäänsä tutkimustyötä tyyliin "kiiruhdin kohti arkistoa" tai "seison nyt täällä haudalla". Onneksi näitä on vain vähän.
April 3, 2023
Ansiokas tutkimus vaietusta aiheesta, joka varsinkin alkupuolella tempaisi mukaansa. Loppupuolella fokus levisi ja muista kuin Hildasta kerrotaan turhan laveasti, ja ylenpalttinen spekulointi alkoi myös kyllästyttää. "Ironista, että ravintolan nimi oli Rauha. Mahtoiko juuri Rauhan valitseminen surmapaikaksi heijastaa Viljon synkkää huumorintajua?" Koska Hildan elämästä on vähän faktatietoa on toki pakko spekuloida jonkin verran, mutta tässä kirjailija ulottaa spekulaationsa e.m. esimerkin lisäksi jopa maisemakuvien kuvateksteihin. Lisäksi oivallinen draaman kaari, jonka Hildan murha tarjoaisi kerronnalle, hukataan melkein täysin ja kirja uppoutuu liian pitkäksi aikaa sivupoluille. Kolmen ja neljän tähden välissä, menköön nyt neljä tähteä ansiokkaasta aihevalinnasta.
January 16, 2023
Mies ampuu ensin naisen ja sitten itsensä ravintolassa keskellä päivää, kaikkien nähden. Tämä kirja kertoo ammutusta naisesta, Hildasta ja hänen kaltaisistaan. Samallla se kertoo naisen, etenkin seksityötä tekevän naisen, asemasta 1930-luvun Suomessa. Se asema ei ollut helppo.
Tositapahtumat sijoittuvat Kotkaan, jonka historiaa olin tuntenut huonosti. Sillä on ollut hyvin omanlaisensa luonne ja rooli satamakaupunkina.
Teos on huolellisesti taustoitettu, sujuvasti kirjoitettu ja aiheeltaan tärkeä historiateos.
Tositapahtumat sijoittuvat Kotkaan, jonka historiaa olin tuntenut huonosti. Sillä on ollut hyvin omanlaisensa luonne ja rooli satamakaupunkina.
Teos on huolellisesti taustoitettu, sujuvasti kirjoitettu ja aiheeltaan tärkeä historiateos.
January 8, 2023
Huolellisesti taustoitetun kirjan parasta antia on asenteiden ja normien silta nykypäivään. Naisten vähättelyn ja objektifioinnin, suorastaan omistamisen historia on Suomessa pitkä. Se oikeutti naisten syyllistämisen ja ihmisarvon vähättelyn - jopa murhaamisen - viime vuosisadan alussa. Se myös edelleen osaltaan selittää sitä, miksi puolison tekemä murha on naisten kuolinsyiden kärkipäässä 2020-luvulla.
March 2, 2024
Koivisto kirjoittaa Hildasta ja muista kirjansa "hahmoista" empaattisella, mutta samalla analyyttisellä otteella. Hän avaa ihmisten elämänkulkuihin vaikuttaneita yhteiskunnallisia ja historiallisia olosuhteita asettaen kirjassa kuvatut todelliset tapahtumat myös laajempaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Kirjaa voi suositella kaikille suomalaisen seksityön ja yhteiskunnallisesti haavoittuvassa asemassa olleiden naisten historioista kiinnostuneille.
December 24, 2022
Kiehtova populaari katsaus seksialan historiaan Kotkassa ja samalla sukuhistorioiden vaiettuihin puoliin.
Teos avasi hyvin 1900-luvun alun yhteiskunnallista tilannetta ja niitä vaikuttimia, joita ajan seksityöläisten taustoista oli löydettävissä. Kuitenkin monessa kohtaa itseäni jäi häiritsemään terminologiaan liittyvät valinnat ja perusteluiden ohkaisuus.
Teos avasi hyvin 1900-luvun alun yhteiskunnallista tilannetta ja niitä vaikuttimia, joita ajan seksityöläisten taustoista oli löydettävissä. Kuitenkin monessa kohtaa itseäni jäi häiritsemään terminologiaan liittyvät valinnat ja perusteluiden ohkaisuus.
December 11, 2024
odotin tältä alun perusteella paljon enemmän - lopputulos jotenkin hajosi ja hilda jäi taka-alalle, harmi! tämä olis ehkä toiminut jopa paremmin tosielämään pohjaavana fiktiona, koska hildan tarina itsessään on kiinnostava. 2,5/5
January 5, 2025
tykkäsin paljon, kerronta oli vähän sekavaa mut tosi mielenkiintonen aihe
July 12, 2023
Melko vähäeleinen tietokirja erään naisen tarinasta seksityöläisenä 1930-luvun Suomessa. Ymmärrettävästi Hildasta tiedetään varsin rajallisesti, mutta kirjassa oli ehkä hitusen liikaa puhetta muista ihmisistä ja Hilda vähän hukkui. Kuitenkin koskettava ja upea teos, joka saa pohtimaan ihmiselämän arvoa.
March 29, 2023
Mielenkiintoinen katsaus Kotkan (&Suomen) laivatyttöjen ja seksityöntekijöiden historiaan erityisesti 1930-luvulla.
Kirjassa käydään kiinnostavasti läpi Suomen historiaa liittyen seksiin ja seksuaalisuuteen yhden seksityöntekijän ja tämän mahdollisten kavereiden/kollegoiden tutkimisen kautta.
Naisten kokema väkivalta Suomessa jäi itseäni eniten pohdituttamaan: kuinka miehet ovat tappaneet ja muutenkin kaltoinkohdelleet naisia ties mistä turhista syistä. Rakkausmurha; siinäpä pureskeltava sana!
Itse kun en ole Kotkasta, ja juuri ja juuri tiedän, missä se sijaitsee, uuvuin varsinkin alussa Kotkan historian paljoudesta. Tarkasti tutkittuja yksityiskohtia on teoksessa erittäin paljon muutenkin, mikä sinänsä välillä on kyllä mielenkiintoistakin.
Kirjassa käydään kiinnostavasti läpi Suomen historiaa liittyen seksiin ja seksuaalisuuteen yhden seksityöntekijän ja tämän mahdollisten kavereiden/kollegoiden tutkimisen kautta.
Naisten kokema väkivalta Suomessa jäi itseäni eniten pohdituttamaan: kuinka miehet ovat tappaneet ja muutenkin kaltoinkohdelleet naisia ties mistä turhista syistä. Rakkausmurha; siinäpä pureskeltava sana!
Itse kun en ole Kotkasta, ja juuri ja juuri tiedän, missä se sijaitsee, uuvuin varsinkin alussa Kotkan historian paljoudesta. Tarkasti tutkittuja yksityiskohtia on teoksessa erittäin paljon muutenkin, mikä sinänsä välillä on kyllä mielenkiintoistakin.
February 26, 2023
Mielenkiintoinen, ajatuksella ja lämmöllä kirjoitettu kirja suvun "mustasta lampaasta". Kirja lavenee yhteiskunta-analyyksiksi naisista ja miehistäkin, siitä kuinka erilailla heihin on yhteiskunnan taholta suhtauduttu, ja suhtaudutaan edelleen. Välillä yksityiskohtien paljous meinaa läkähdyttää, mutta punainen lanka johdattaa kuitenkin lukijaa läpi kirjan.
Displaying 1 - 20 of 20 reviews