Teaching Narrative Theory

by David Herman (Editor), Brian McHale (Editor), J. Phelan (Editor)

The last two decades have seen a burst of renewed interest in narrative theory across many academic disciplines as scholars analyze the power of storytelling in print and other media. Teaching Narrative Theory provides a comprehensive resource for instructors who aim to help students identify and understand the distinctive features of narrativity in a text or discourse and make use of the terms and concepts of the field.

This volume in the Options for Teaching series is organized to assist teachers at different levels of instruction and in different disciplinary settings. In twenty-one essays, the contributors discuss narrative theory's various teaching contexts (e.g., classes on literature, creative writing, and folklore and ethnography); key concepts and terms (e.g., story and plot, time and space, voice, perspective); applications beyond printed texts (e.g., film and digital media); and impact on other areas of theory (e.g., gender and ethnic studies). A glossary provides a guide to the challenging technical terminology characteristic of the field, and the volume as a whole emphasizes the importance of understanding and implementing technical terms in learning narrative theory.

332 pages, Hardcover

First published December 1, 2010

About the author

David Herman is Professor of the Engaged Humanities, Department of English Studies, Durham University (United Kingdom).

Reviews

[Alina Saari · Rating 5 out of 5]

Täydentyvät muistiinpanot:


Kuinka oppilaille opetetaan, miten kuvitteellisia tajuntoja rakennetaan?

- Suzanne Keen käyttää apunaan Dorrit Cohnin kolmen moodin teoriaa, jotka Keenin mukaan sanallistavat hyvin sen, miten kirjailija luo hahmon ja lukijan välille suhteen. Nämä moodit ovat 1) Psykonarratiivi 2) kertojan monologi 3) lainattu monologi
- Psykonarratiivissa kertojan diskurssi hahmon tietoisuudesta korostuu, jolloin on mahdollista hahmottaa kertojan aikamuoto ja persoona kerronnassa. Kertoja voi kertoa, mitä hahmo on ajatellut pidemmän aikaa.
- Kertojan monologissa hahmon mentaalinen diskurssi yhdistyy kertojan diskurssiin.
- Lainatussa monologissa hahmon mentaalinen diskurssi vaihtuu menneestä aikamuodosta nykyisyyteen ja 3.persoonan kerronnasta ensimmäiseen persoonaan.

Seuraava harjoitus sopii erityisesti 3.persoonan (heterodiegeettisen) kertojan opettamiseen;

Tehtävä: Kun oppilaille on opetettu Cohnin moodit esimerkkilauseiden avulla, pyydetään oppilaita kirjoittamaan vapaasti 10 minuuttia. Tehtävänä on kuvata oman tajunnan tapahtumia ja tuntemuksia mahdollisimman tarkasti paperille. Oppilaita varoitetaan siitä, että lopputulokset jaetaan luokassa, jotta jonkinlaiselle itsesensuurille on tilaa.
- Keskustellaan siitä, kuinka vaikeaa on tallentaa edes pieni pala omasta tajunnasta paperille.
- Kiinnitetään huomio siihen, kuinka olemme valikoineet ja muokanneet ajatuksiamme, kun ne siirtyvät paperille.

Miten tarkastellaan henkilöhahmoja?

Henkilöhahmojen tarkasteleminen vain ”sanamassoina” tai ”paperisina” versioina oikeista ihmisistä ei ole välttämättä hedelmällinen tapa lähestyä henkilöhahmoja. Ollenaisempaa se, miten luodaan kolmiulotteisuuden tuntu.

- Keenin mukaan motiivin tulee ilmetä tekstissä vähintään kolme kertaa ja olla yksityiskohtaisempi ja tarkempi, kuin jokin yleinen teema (kuolevaisuus tms).

Tehtävä: Opetetaan oppilaita jäljittämään motiiveja. Pyydetään oppilaita identifioimaan sanoja, värejä, lauseta, vaatteita, puhetapoja, ajattelutapoja, paikkoja ja käyttäytymismalleja, jotka yhdistyvät fiktiiviseen hahmoon. Oppilaille voidaan antaa moniste, joka sisältää erilaisia mahdollisia luonnehdintoja hahmosta. Oppilaan tehtävä on valita hahmoon parhaiten sopivat luonnehdinnat ja liittää niiden tueksi sitaatteja ja tekstuaalista todistusaineistoa teoksesta.
- On tärkeää välttää arvostelmien tekemistä hahmoista. Olennaisempaa on se, mitä tarkoitusta hahmot palvelevat teoksessa. Ei voi sanoa, että ”paperimaisempi” tai karikatyyrimäisempi hahmo olisi parempi kuin moniulotteisempi, sillä ne palvelevat eri tarkoitusta tarinassa.

Miten teoksen juoni kartoitetaan?

Juonen kartoitusta tulee harjoittaa niin, ettei oppilaiden käsitys juonesta rajoitu juonitiivistelmään. Apuna voi käyttää A.J.Greimanin aktantiaalista mallia, jossa analysoidaan ”akteja” juonessa. Analyysi sisältää myös henkilöhahmot, mutta ei jumiudu niihin.

Tehtävä: Jakaudutaan pieniin ryhmiin. Opettaja kirjoittaa taululle 6 aktanttia ja jättää kirjoitustilaa niiden alle.

Lähettäjä Objekti Vastaanottaja Auttaja Subjekti Opponentti

Merkitään ”objekti” päämääräksi. Oppilaat brainstormaavat erilaisia juonen tavoitteita. Tehtävä havainnollistaa, miten yksinkertaisimmissakin tarinoissa on usein useampi objekti. Ymmärretään, että kaikkia aktantteja ei representoi vain yksi fiktiivinen hahmo tarinamaailmassa. Aktantteja tuodaan esiin myös tarinamaailman kautta; Soulin viemisessä Dubliniin opponentteja ovat köyhyys, musiikillisten taitojen puute ja esiintymistilojen vähyys (Doyle, The Commitments).
- Tietty asia voi sekä lähettää että vastaanottaa tai sekä auttaa että vastustaa narratiivin päämäärää.

[John Fitzgerald · Rating 5 out of 5]

This was a really valuable resource for a couple fo reasons. First, it works effectively as a primer on a variety of current discussions in the field. Although each individual essay is shorter in this book, it covers even more ground than Narrative Theory: Core Concepts and Critical Debates. Specifically, it addresses additional situations such as folklore, ethnography,and historiography and additional genres such as photography, film, and digital media. A little surprisingly, Robyn Warhol’s thoughts on gender and narrative were a little more lucid in this piece.
The book also provides really good practical ideas for what to do in the classroom as well. It (mostly) stays above the level of “this many points/project” and provides great suggestions for a variety of levels.
Super-valubale overall.