Käärmeenlumooja

Faunoidit #1

by Annukka Salama

Villin tyylikäs Faunoidi-trilogian avaus!
Käärmeenlumooja aloittaa faunoideista kertovan trilogian, joka yhdistää yliluonnollisia aineksia ja leiskuvaa intohimoa poikkeuksellisen vetävällä otteella.

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Hän putoaa aina jaloilleen, kiipeää puuhun vaikka takaperin ja heittää skeittilaudalla voltteja. Unna on luullut olevansa ainoa laatuaan, kunnes skeittaa itsensä salaperäisen Rufuksen jengiin. Synkänkomea poika ottaa Unnan suojelukseensa, mutta tuo yhteisöllisyyden lisäksi tämän elämään kasan hallitsemattomia riskejä. Toiset niistä ovat suloisia kuin suudelma, toiset tappavia kuin metsästäjän luoti.

Genres: Fantasy, Young Adult, Finnish Literature, Romance, Fiction, Queer, Audiobook

332 pages, Paperback

First published January 1, 2012

About the author

www.TikTok.com/@AnnukkaSalama

Reviews

[Elli]

Lähdin lukemaan Käärmeenlumoojaa odottaen ”ihan hyvää kirjaa”, eihän sitä muuten kehuttaisi. Löysin kuitenkin itseni räkättämässä useille kohtauksille jopa niin, että parisängyn hotellihuoneessa jakava äitini ei saanut unen päästä kiinni koko sängyn hytkyessä pidäteltyä nauruani. Luin myös parhaita kohtauksia äidilleni ääneen niin, että hän pyysi kirjaa itselleen lainaksi.

Viihdyin Käärmeenlumoojan parissa äärettömän hyvin ja melkein huusin ääneen joidenkin juonikuvioiden edetessä.

Lopussa tapahtui paljon ja löysin itseni hämmästelemästä, että miten yhtäkkiä päädyttiin tämmöiseen tilanteeseen, mutta kaiken kaikkiaan Käärmeenlumooja oli upea kirja!

[Celestine]

Kaipasin jotain kevyttä ja hauskaa luettavaa, ja mikäs sen parempaa kuin Faunoidit! Se oli erittäin hyvä valinta: luin tämän ihan parilta istumalta ja nauroin useamman kerran ääneen. Isoin ongelma tässä on se, että tarinan huippukohta tulee liian myöhään ja loppuu liian nopeasti, ja loppuhäivytyksessä olisi pitänyt mielestäni perehtyä hieman tunnetason kuvaamiseen (siis muunkin kuin sen, että Unna kaipaa Rufusta). Mutta mainio kirja edelleen, nyt suurimpana kysymyksenä lienee se, luenko tässä välissä jotain muuta vai syöksyisikö suoraan Piraijakuiskaajan pariin...

[Maria]

Ihan sympaattinen pararomanssi nuorille. Nasevaa sanailua, paikoitellen tosi hauska, mutta mä jäin kaipaamaan selkeämpää draaman kaarta. Nyt ns. uhkaavat tapahtumat jäivät raapaisuksi, "metsästäjän" osio oli suorastaan irrallinen, ja lopulta kirja tuntui vain henkilöiden esittelyltä ja romanssin virittelyltä. Kirja joka vaatisi jatko-osan lukemisen, jotta antaisi kunnolla jotain. Tämän sanottuani totean, että Salama tavoittaa hyvin nuorison tunnun. Huumori on hallussa.

[Henna-Miia]

Viihdyin hyvin, nuorempi minä olis varmasti tykännyt tästä vielä enemmän! Loppu tuntui kiirehdityltä, eikä herättänyt halua jatkaa sarjaa eteenpäin.

[amalia ✩‧₊˚]

”Onni on asenne. Se on valinta, joka täytyy vaan uskaltaa tehdä.”

Helppolukuinen, viihdyttävä ja mukaansatempaava. En tiennyt tykkäänkö tästä konseptista, mutta Ripleytä rakastavana halusin testata Annukan muitakin kirjoja. Yllätyin kuinka lähestyttäviä hahmot oli ja miten niiden käytös oikeesti ja aidosti vastasi ikää. Inhimillisistä ja moniulotteisista hahmoista on kiva lukea. Ainoa todella häiritsevä asia on noiden nimet… 🫣 ei jotenkaan sovi mun ajatuksiin yhtään.

Juoni oli ihan hyvä, jokseenki ois kaivannut enemmän actionia. Toistaalta joskus on myös kiva keskittyä hahmojen ns. normaaliin elämään enemmän. Tähän olisin kuitenkin halunnut enemmän fantasiamaisuutta kun toi eläin-juttu tuntu vähän liian arkiselta.

Unna ja Rufus sopi yhteen, vaikka niiden tunteiden kehitys toisiaan kohtaan olikin liian nopeaa. Tässä ois voinut kasvattaa jännitettä vähän kauemmin pidemmällä aikavälillä. Kuitenkin suhteellisen uskottava romanssi!!

[Elisa]

Mukavan tasavahva nuortenkirja, joka vilisee yliluonnollisia kykyjä ja ihastumisrakastumista.
Pidin erityisesti siitä, että vaikka faunoidinuorilla on erityisen ihmeellisiä/pelottavia kykyjä, ne kuitenkin punastelevat, mokailevat, panikoivat, rakastuvat, haaveilevat, menettävät hermonsa ja angstaavat kuin kuka tahansa nuori. Samaten nämä 16-19v tyypit viettää kesäloman viimeisiä viikkoja pitämällä leffailtoja, skeittaamalla, mopoautoilemalla, puistossa hengaamalla (roskaaminen tosin hyhyi mutta toisista huolehtiminen jee) jne eli vapaa-ajanvietto ja yhdessä oleminen koostuu enimmäkseen aika tyypillisistä aktiivisten nuorten ihmisten jutuista.

Jykevät kolme tähtee. Toivottavasti jatko-osat on vähintään yhtä hyvejä.

[Aino Paananen]

Annukka Salaman (WSOY, 2012) Käärmeenlumooja avaa kolmiosaisen Faunoidit-sarjan. Ensimmäisessä osassa tutustutaan Unnaan, joka saa yliluonnolliset voimansa oravalta. Tavatessaan salamyhkäisen Rufuksen Unnalle selviää, että on olemassa muitakin ihmisiä, joilla on voimaeläin.
.
Annukka Salama’s (WSOY, 2012) Käärmeenlumooja opens the Faunoidit-trilogy. In the first book, the reader is introduced to Unna, who gets her powers from a squirrel. When she meets mysterious Rufus, Unna finds out, that there is other people with mystical spirit animals.

[Simppu]

Halusin lukea kirjan, jossa kerrankin voimaeläimenä ei ole vain "cooleja eläimiä" (kiitos Lohikäärmeradiolle tästä tiedosta). En pettynyt, vaan rakastin asetelmaa, jossa voimaeläin voi olla mikä tahansa elävä tai jo sukupuuttoon kuollut. Hahmokaartissa esiintyy oravan lisäksi muun muassa koalalta ja etanalta ominaisuutensa saavat henkilöt, eivätkä eläimen piirteet aina ole kantajalleen vain eduksi.

Valitettavasti kahdesta tähdestä ainakin 1,5 tuli tästä asetelmasta. Juonta oli melko köykäisesti, ja kirjan tarkoitus tuntui olevan lähinnä perusasetelman ja hahmojen esittely ennen seuraavaa osaa. Lisäksi voimaeläinten varjolla kuvattiin parisuhdetta toksisella "urgh, minun naaras" -tyylillä (molemminpuolinen suostumus tosin oli aina täysin kohdallaan). Plussaa siitä, että nuoren naisen tunteita ei kuvattu vain söpönä ihastuksena, vaan rehellisesti myös panetuksena.

[emma]

en oo ehkä ihan kohderyhmää MUTTA olin hahmojen ikäinen silloin kun tää kirjoitettiin joten tää oli ihana cringensekainen nostalgiapläjäys, alko ihan perhoset kutkuttelee vatsassa ku mietin millasta oli olla teini…<3 ja tosi mielenkiintoinen konsepti!!

[Laika]

Finishing this took me FOREVER. It wasn't the book, it was me. I kept putting it down for long periods of time - it was too intense, I got too involved, I didn't want the characters to get hurt, that sort of things.

It was really good. The idea was good and well executed, there was passion and sex, fast paced action, friendship, finding your pack, humor. And it was really well paced throughout.

Not sure when I'll read the two remaining parts, though, this was a bit much and it was just the introduction. Not sure if I can take more!

Helmet reading challenge 2017 43: A book you've been meaning to read for a long time

[Meri]

Read four times

[pinnjjaaa]

Omaperäinen ja koukuttava YA-fantasia.

Käärmeenlumooja oli ensimmäinen Annukka Salaman kirja, jonka luin, eikä varmasti jää viimeiseksi. Hyppäsin tarinaan täysin sokkona lukematta edes kirjan kuvausta, sillä tämä oli lukupiirimme toinen äänestetty kirja. Ja ai että, kannattipa se! Tarina tempaisi mukaansa heti alusta lähtien.

Kirjan suurin vahvuus oli sen omaperäinen maailma. Faunoidit, eläinpiirteet ja suomalainen ympäristö loivat kokonaisuuden, joka tuntui raikkaalta ja erilaiselta verrattuna moneen muuhun fantasiakirjaan. Samalla mukana kulkeva romantiikka toi tarinaan juuri sopivasti tunnetta ilman, että se vei kaikkea huomiota itse juonelta.

Hahmojen välinen kemia tuntui luontevalta, ja kirjassa oli sopivasti toimintaa, mysteeriä, huumoria ja tunnetta – juuri sellaista tasapainoa, jota hyvältä YA-fantasialta toivon.

Tarinasta jäi kuitenkin uupumaan vielä jokin pieni asia, minkä vuoksi kirja ei aivan yltänyt viiteen tähteen. Siitä huolimatta kyseessä oli todella vahva lukukokemus.
🐍💚

[Inna]

Tää oli NIIN hyvä! Ihanaa teiniromanssia, urbaania fantasiaa, originelli idea, hyvin kirjoitettu, oikeasti hauskaa huumoria ja sanailua sekä mielenkiintoisia hahmoja. Juonta olisi voinut olla ehkä pikkuisen enemmän, mutta nautin ihan suunnattomasti siitä että kerrankin kirjassa oikeasti hengailtiin rauhassa ja dialogia oli paljon, eikä vaan rynnätty vaarasta toiseen parin sivun hengähdystaukojen välillä. Äkkiä seuraava osa lainaan!

[Elina]

2,5 tähteä tai 3. Luin idean ja suositusten perusteella. Tuntui, että kirjailija oli keksinyt oikein hyvänkin idean, mutta toteutus tökki. Kieli oli toisteista, ja rakenne ja hahmokehitys olivat vähän niin ja näin. Joka tapauksessa ihan viihdyttävä tapaus, joka tuli luettua tosi nopeasti loppuun.

[Evida]

Koukuttavan hyvä, kuuntelin puolet ja luin e kirjana loppuun. Paras päätös ikinä lukea tää. Aivan mahtava ya romantasia ainakin ite tungen sen siihen genreen😉😍

[Emma]

Ihan mahtava poikaporukka saatu luotua tohon kirjaan! Hyvä, etten illalla kaikkien ollessa nukkumassa nauranu ääneen. Söpö rakkaustarina...rakastan onnellisia loppuja❤️

[Reetta Saine]

Mukava idea, mielenkiintoisia henkilöitä ja tervehenkistä seksiä & muuta teineilyä, mutta ei tässä kyllä juurikaan mitään tapahtunut (kuten minua etukäteen varoitettiinkin).

Ainoa action-kohtaus feidattiin täysin lukijalta ja seuraavista jatko-osista on odotettavissa kenties metsästäjät/saalis-taistoa, johon joku pointti olisi mukava saada. Toivottavasti päähenkilö vaihtuu ensi sarjan osaan!

Teksti oli kaunista ja fiilikset eläviä. Vinkkaukseen.

[Suvi]

Olipa hyvä! Sopivan höpsöä teinirakkautta yhdistettynä fantastisiin elementteihin. Meni muhun kuin häkä. Otan yläkouluvinkkauksiin mukaan ehdottomasti.

Pokkaripainoksessa on muuten miljoona kertaa parempi kansi kuin kovakantisessa.

[Heidi]

Kannattaa varoa niitä spoilereita, okei? Yritinhän mä iteki niitä varoa :)

Käärmeenlumooja on kertomus teini-ikäisestä, lukion aloittavasta tytöstä, jolla on oravan kykyjä. Unna on omapäinen, mutta säikky kuin orava, ketterä eikä pelkää laskeutua skeittilaudalla rampilta harjoittelematta ensin. Monien sattumusten kautta Unna törmää Rufukseen ja tämän jengiin, joilla on myös eläinten kykyjä eli ovat faunoideja. Etenkin Rufuksessa on jotakin, joka saa Unnan pään aivan sekaisin.

Luin tämän jokunen viikko sitten, eikä kirja ole enää kovin tuoreessa muistissa, mutta yritetään silti! En ole suuri romantiikan ystävä, enkä etenkään teiniromantiikan, koska sillä on tapana olla erityisen sokerista höttöä, mutta koska kirja kuului nuortenkirjakurssin lukemistoon, tuli se kahlattua läpi muutamassa tunnissa. Aluksi ajatus eläinvoimista herätti mielenkiinnon ja kirjalla oli potentiaalia olla jotakin erityistä. Sen lisäksi innostuin siitäkin, että Unna osasi skeitata - skeittaus on ollut viime aikoina yksi älyttömistä mielenkiinnonkohteistani, joten totta kai skeittaava päähenkilötyttö kuulosti eeppiseltä. Odotukset olivat siis melko toiveikkaat romantiikasta huolimatta.

Mutta kun aloin lukea ja lopulta suljin takakannen viimeisen sivun jälkeen, ensimmäisen reaktioni oli: IHAN HE****IN TYLSÄ! Ja kyllä, capseilla, vaikken koskaan käytäkään niitä. Tiedän, että kirja oli nuorille tarkoitettu, joten olen ehkä ihan väärä henkilö sitä arvioimaan, mutta jos saan - ja totta kai saankin - sanoa henkilökohtaisen mielipiteeni niin kirjassa oli mielestäni todella vähän mitään hyvää. Nuoret saattavatkin kirjasta nauttia, sillä siinä oli hyvännäköisiä poikia, yksi tyttö, joka on monen vanhemman pojan ympäröimä, typerää teini-iän sekoilua, puistossa ryyppäämistä sekä aika hyvää jätkähuumora (tuon huumorin minäkin myönnän hyväksi, sillä se sai kanginstuneet poskilihakset nykimään). Nämä edeltävät olivatkin pääosin syitä, miksi kirja oli paremminkin myötähäpeää kuin huvittuneisuutta aiheuttavaa. Eikä siinä kaikki, nämä puistohengailut ynnä muut eivät johdattaneet yhtään mihinkään. Esimerkiksi Unna ja yksi pojista, jonka nimen olen jo unohtanut - lukemisesta on tosiaan muutama viikko - löivät vetoa ja menivät pissaamaan julkiselle paikalle: toinen puuhun ja toinen sillankaiteelle. Siinä vaiheessa iskin kirjan kiinni, lähdin tekemään ruokaa ja rukoilin mielessäni, että tämä kohtaus johdattaisi edes johonkin! Ihan mihin tahansa! Ehkäpä ne paljon puhutut metsästäjät yllättäisivät Unnan housut kintuissa ja raahaisivat mukanaan ties minne säilöttäväksi. Mutta ei. Tämä kohtaus ja monet muut, joita en nyt ala luetella, olivat täysin juonen kannalta turhia. Ne eivät edistäneet edes hahmokehitystä juuri mihinkään. Ellei sitten tietysti halua ajatella, että Unna halusi olla kapinallinen nuori nyt, kun pääsi isojen poikien joukkoon. Mutta silti... (Yritän tässä tolkuttaa itselleni, etten ole enää 16 enkä luultavasti ymmärrä mistään mitään.)

"Voimaeläin on vähän niin kuin se, mitä tavalliset ihmiset sanovat sieluksi. Ne kiertää ja
vapautuu kuolemassa. Asettuu joko uuteen ihmiseen tai lajinsa eläimeen. Tai jää vaeltamaan henkenä, jos kumpaakaan ei ole tyhjillään."

Lisää miinuksia luvassa! Hauskaa, eikö? Tästä on hyvä jatkaa hahmojen luonteisiin. Hahmoja oli paljon, mutta suunnilleen jokainen jäi aika etäiseksi enkä saanut minkäänlaista emotionaalista otetta niistä. Hahmot olivat melko onttoja ja helposti muokattavissa mihin suuntaan tahansa. Jos pitäisi kuvailla hahmoja muutamalla sanalla, kestäisi lyhyen kuvauksen muodostamisessa hetki. Unna oli pääosin rasittava, mutta tämä olikin teini... tosin, kaikki teinit eivät ole rasittavia. Unna ei ollut muuta, enkä voinut kuin miettiä, mitä Rufuksen kaltainen tyyppi näki Unnassa. Rufus oli ehkä yksi ainoista hahmoista Joonen lisäksi joista pidin edes vähäsen. Ainoa vain, että Rufuskin muuttui Unnan seurassa kliseiseksi herrasmieheksi, jollaisia näkee esimerkiksi Twilightissa sekä jokaisessa tusinarakkausdraamassa, joita Hollywood syytää maailmalle. Sen lisäksi hahmot eivät tuntuneet olevan paljoa muuta kuin eläimensä. Heissä olikin yli puolet eläintä, mutta oli heissä silti aika paljon ihmistäkin. Entä se inhimillinen puoli hahmossa? Unnan ja Rufuksenkin romanssi tuntui jotenkin yhtäkkiseltä ja kaukaahaetulta (tiedän tosin miksi he käyttäytyivät niin, koska luennolla sain roimasti spoilereita tulevista kirjoista). Enkä oikein voisi sanoa näiden kahden nuoren välillä kipinöivää jännitettä rakkaudeksi. Se oli paremminkin seksuaalista himoa, enkä nähnyt missään helliä rakkaudentunteita. Kirjan ainoa juonellinen kuvio jäi siis sekin melkoisen tyhjäksi ja pinnalliseksi, jos tarkoituksena oli kerran olla ihastunut pari.

Juonta kirjasta ei löytynyt oikein mistään, vaikka etsimällä etsin. Metsästäjistä huhuttiin silloin tällöin, joka nostatti lukijan odotukset tulevasta toiminnasta. Täytettiinkö nämä odotukset? Ei. SPOILEREITA luvassa. Unna ja Rufus löysivät kyllä saaristosta metsästäjän mökin ja kaikkien eläinten, öh, sielut (?), ja metsästäjä itse ilmestyi heidän asuntoonsa. Tekemään mitä? Sanomaan muutaman mystisen sanan. Mitä sitten tapahtui? Hyvä kysymys. Tämä ainoa juonellinen kohtaus oli jätetty kirjassa pelkäksi maininnaksi ja sitten taas palattiinkin Unnan ja Rufuksen "romanssiin" (köhköhseksuaaliseenjännitteeseenköhköh). SPOILERIT OHI, on turvallista.

Tässä tuli lueteltua älytön määrä huonoja puolia, jotka löytyvät myös tiivistettynä tästä: pelkät teinijutut olivat suorastaan tylsiä, juonta ei ollut, romanssi ei ollut oikeastaan romanssi vaan perustelematon intohimo toista kohtaan ja hahmot olivat sekä ärsyttäviä että latteita. Annoin kirjalle kuitenkin kaksi tähteä yhden sijaan siksi, että Salaman kirjoitustyyli on oikein sulavaa ja mukavalukuista. Salamalla olisi potentiaalia parempaankin kirjaan, mutta niinhän se on, että kirjailija kirjoittaa sitä mitä itse haluaa. Tähän pystyn samaistumaan oikein hyvin. Huumori oli myös tekijä, joka nostatti arvion yhdestä tähdestä kahteen, unohtamatta mielenkiintoista ideaa, jonka toteutus ei mielestäni onnistunut kuitenkaan niin hyvin kuin se olisi voinut totetutua. Nuoret saattavatkin nauttia kirjasta, sillä se sisältää paljon heille jokapäivästä materiaalia: ihastumista, kavereita ja itsenäistymisen tarvetta. Luulen kuitenkin, että useammat vanhemmat lukijat löytävät kirjasta enemmän huonoja kuin hyviä puolia, ja että heille tulee vähän liian hyvin mieleen omat yläkoulu- ja lukioajat (itse ainakin hakkasin päätäni kirjaan, koska muistin, mitä kaikkea tyhmää itse on tullut kapinaiässä tehtyä - tämä kirja nostatti juuri nämä syvälle haudatut muistot esiin ja sai huokaisemaan helpotuksesta, että on jo päässyt kaiken sen draaman yli).

P.S. Plussat myös Salamalle siitä, että tämän hahmot muistuttivat tosiaan teinejä käytökseltään. Olen lukenut ihan liian monia kirjoja, joissa 16-vuotiaat ovat käyttäytyneet kuin kolmekymppiset. Kirjan pojat olivat tosin vähän vanhempia ja käyttäytyivät myös keskenkasvuisten tavoin. Mutta hei! Niinhän ne kaikki noin parikymppiset pojat käyttäytyvät! (Vai meniko liian yleistykseksi? Heh.)

[Niina]

Annukka Salaman 2012 ilmestynyt Käärmeenlumooja voitti ensimmäisen koskaan myönnetyn Blogistanian Kuopuksen.

Sain pokkariversion siskoltani lahjaksi ehkä 2013 tai -14, mistä saakka se on odotellut lukemistaan, hyllynlämmittäjä-pinossakin pariinkin otteeseen. Jokin takakannen kuvauksessa ei ole saanut ottamaan kirjaa käteen, ehkä sanavalinnat “skeittaaminen” ja “jengi” ovat herättäneet vääriä mielikuvia.

En yhtään ihmettele, miksi tämä sai Kuopuksen, sillä kirja on edelleen tuoreen tuntuinen, vaikka nuoret käyttävätkin vielä Facebookia. Käärmeenlumooja on todella nopealukuinen ja koukuttava kirja. Etenkin viimeinen kolmannes oli hurjaa ja hyvin kuumaa menoa. Ainoa miinus on Salaman hieman liian usein toistelema “kiskottelu”.

Faunoidit ovat ihmisiä, joilla on yli 50% erikoisia eläimellisiä kykyjä ja taipumuksia. Päähenkilö Unnan voimaeläin on orava ja hän on sen vuoksi todella ketterä. Hän vihaa maan tasolla nukkumista ja viihtyy parhaiten puissa kiipeillen tai jotain vauhdikasta liikuntaa harrastaen. Tarinan alussa hän rikkoo Tony Hawkin skeittausennätyksiä.

Unnan uhkarohkeat temput kiinnittävät alueen muiden faunoidien huomion ja hän saa kuulla totuuden omista taidoistaan. Etenkin rastatukkainen Rufus on hyvin kiinnostunut Unnasta. Hauskaa, kuinka hahmoissa on paljon samaa kuin Ripleyssä (esim. Unna pelaa räiskintäpelejä), ja se jännite joka on heidän välillään, on käsin kosketeltavaa. Jos et siis vielä ole tutustunut faunoideihin, kannattaa tilanne korjata mahdollisimman pian!

Onneksi jatko-osakin löytyy jo omasta hyllystä.

[Anu Eerola]

Käärmeenlumoojan henkilöhahmot veivät mennessään, vaikka nyt kirjan ja muutaman Goodreads-arvioin luettuani olen samaa mieltä siitä, että juoni oli aika kevyt ja kirja palveleekin lähinnä trilogian avauksena - jännitettä saatiin vasta lopussa ja sielläkin lyhyelti. Rufuksen kaikkinainen täydellisyys (komeus, lihaksikkuus, älykkyys, hellyys ja vastuullisuus yhdistettynä villin eläimelliseen puoleen) tekee teoksesta kieltämättä aika tyypillisen rakkausromaanin. =)

Silti Käärmeenlumoojan lukemisesta jäi tosi kiva fiilis. Tykkäsin Salaman tyylistä kirjoittaa nuorille Ripleyssä ja tykkään näköjään tässäkin. Annoin kirjalle neljä tähteä, mutta 3,5 lienee todellisempi.

Saan tämänkin sijoitettua Helmet-haasteeseen kohtaan 45, kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan - tässäkin on hyvin erikoinen mies tai poika, useampiakin.

[Maria]

Tarinan asetelma on kiinnostava ja hyvä. Suuri osa tähdistä tuleekin siitä. Viipale tähdistä on omistettu myös Joonelle. Muuten kirja ei juuri säväyttänyt. Odotin kirjailijan somesisällön perusteella jotenkin roisia tekstiä nuortenkirjalta, mutta todellisuudessa tämä oli aika kesy. Välillä vaikutti siltä, että osa plotpointeista oli keksitty lennosta. Kaikista vastoinkäymisistä selvittiin melko vähällä. Eikä metsästäjistä tuntunut olevan mitään todellista uhkaa, ennen ensimmäisen (ja ainoan, josta myös selvittiin helpolla) metsästäjän esittelyä lukijalle oli annettu vain info dumb luku ja yhden hahmon painajaiset. Mutta lukijalle ei näytetty, että näimä ovat uhka.

Kaiksesta huolimatta luen varmaan vielä seuraavan osan. Jospa siinä juonta olisi jo enemmän. Huumori tässä on kuitenkin hyvää.

[Mona_]

Tykkäsin paljon enemmän ku odotin tykkääväni! Koko tarina on keksitty tosi luovasti ja omasta mielestä edettiin sen kanssa tosi luontevasti sekä oikeeseen tahtiin. Uutta informaatioo paljastettiin lukijalle sopivasti, oli kiva olla ns. yhtä tietämättömänä kun Unna ja oppia samalla ku hänkin. Erityisesti tykkäsin siitä miten Unnan ja poikien suhteet on tässä esitetty, ja kun tää on kuitenkin nuorille suunnattu niin mukava että se on otettu huomioon. Odotan innolla että pääsen kuuntelemaan/lukemaan seuraavan kirjan! Odotettavissa toivottavasti enemmän näistä metsästäjäkeisseistä ja kuulemma kenties uusia suhteita?

[Haylin T]

Käärmeenlumooja is the introduction to a young woman who discovers other youth with similar animal infused skills as her. The first part of the trilogy introduces you to the characters and their biggest threat, the hunters, but feels detached from an overall mission or path this group would take together.

The characters are young and well written, but I was hoping casual sexism and homophobia would be out of fashion in youth literature published in 2012.

Recommended if you want to read youth literature with animal based powers.

[Lala]

Olipas kivaa lukea taas vähän erilaista suomalaista nuorten aikuisten kirjallisuutta. Nämä faunoidit ovat minulle melko vieras aihealue YA-kirjallisuudessa. Toi vähän mieleen ihmissudet ja välillä tuli pienet Twilight-fiilikset. Kirja on aika henkilövetoinen, mutta se ei minua haittannut, sillä pidin kaikista henkilöistä ja heidän henkilökemiastaan. Vaikka juonen osuus jäikin melko pieneksi, tämä oli kokonaisuudessaan mukaansa tempaava. En malta odottaa, että saan lukea lisää faunoidimaailmasta. 3.5 tähteä.

[Oona]

Ainut kokonainen kirja minkä tänä vuonna luin. Tykkäsin tosi paljon tän kirjan hahmovetosuudesta ja dialogit oli viihdyttävää luettavaa. Tää oli muutenki helppo ja nopee lukunen ja tän ois varmaa lukenu helposti päivässäki jos ois vaa ottanu itteensä niskasta kii. Mielenkiintonen ja omaperänen tarina ja ehdottomasti pakko hommaa kans jatko-osat omaa hyllyyn. Omat lemppari hahmot oli Rufus ja Joone ja lemppari quote miljoonan hyvän joukosta oli ehdottomasti kuitenki "No voi nyt helvetin heterot. Vittu te ootte onnetonta sakkia"

[kukkale]

Ootin koko ajan, että jotain jännää tapahtuis, mutta mitään ei oikeestaan tapahtunu. Ehkä seuraavissa osissa sit on enemmän jotain jännitystä ja tapahtumia, mutta en jaksa ottaa siitä selvää. Harmittaa, että tää oli niin iso pettymys :(

Faunoidit ja niitten kyvyt oli kuitenki kiinnostavia! Oisin toivonu et niitä ois käsitelty vähän laajemmin ja tarkemmin. Dialogi oli uskottavaa ja paikoin aika hauskaakin!

Lempihahmo oli Joone ja oisin halunnu lukee hänestä enemmän 🫶🏼

[Heini | lokikirjoituksia]

Hauska, dialogiltaan leikittelevä ja röyhkeä, ja ennen kaikkea keveä luettava. Erikoiset hahmot pitivät kiinnostuksen yllä kirjan loppuun saakka ja kaveriporukan yhteisöllisyys lämmitti. Lopussa kerronnan ote hieman lipesi ja kirja alkoi muistuttaa liikaakiin Ripleytä, jonka luin tätä ennen, mutta muuten oli ihanaa lukea Salamalta lisää tällaista keveää, intensiivistä romantiikkaa.

[Tiina]

Ihan ok kirja. Jotenkin tuntui tapahtumaköyhältä. Hahmoihin tutustuminen lieni pääasia. Itsensä löytämistä, teinirakkautta, uusia elämäntilanteita. Kaikki toimii suht hyvin, mutta itselleni ei herännyt kummempia tuntemuksia. Jossain vaiheessa aloin miettiä, etten kyllä välttämättä ole ihan kohdeyleisöäkään, vaikka fantasiasta kovin pidänkin.

[Valtteri Vainio]

Odotukset eivät olleet korkeella. Joten ei ollut pettymys, eikä kyllä mikään lempparini.
Plussat
-Ihana tunnelma. Rakastan found familyä.
-Kiinnostava magiasysteemi. Faunoidit olivat kiinnostavia.
Miinukset
-Tylsää. Painottui paljon hahmoihin ja kun ei kiinnostanut hahmot niin oli vähän tylsään.
-Tässä ei ollut sellaista punaista lankaa, jota pitkin kuljettaisiin.