Vanha merenvartija Maria kärsii jatkuvista kivuista. Hän osaa hallita merivesien virtauksia, tyynnyttää myrskyjä ja aallottaa merelle sanoja, mutta menneisyyden tekojen takia hänet on kahlittu maalle. Ainoastaan merivesi helpottaa hänen tuskaansa. Meri on suuri ja syvä, oikukas kuten ovat sen vartijatkin, ja merentutkija Quentin tietää tämän. Silti hän pyytää Mariaa opastamaan nuoren Miguelin merenvartijoiden myyttisiin saloihin.
upea maagisen realismin taidonnäyte, tykkäsin kovasti merestä magian ja kaiken alkulähteenä. marian fyysiset ja emotionaaliset kivut oli kuvattu hienosti, meren yhteys kaikkeen. toivottavasti kirjan dystopiaelementit eivät toteudu vaan merensuojeluun vihdoin herätään vielä kun ehditään. todella hyvä kirja!
Nupposen Sydänmerta on suositeltu minulle monesti, ja nyt kun olin mukana valitsemassa Pikin parhaisiin Suomen spefin top 10 -listaa 2000-luvulta, halusin vihdoin tutustua tähän kehuttuun kirjaan. Suotta eivät olleet kehuneet, sillä Sydänmeri oli ihana!
Tarina sijoittuu utopistiseen lähitulevaisuuteen, missä ihmiskunta on tullut järkiinsä vuoden 2024 katastrofaalisten hirmumyrskyjen jälkeen. Kaikenlainen törsäys ja saastuttaminen on lopetettu, minkä seurauksena luonto on alkanut toipua. Muutoksen hinta on ollut kova, ja merenvartija Maria maksaa sitä vankeudella ja kivuilla. Marian kaltaiset merenvartijat ovat harvinainen ihmisen mutaatio, joka elää symbioosissa meren kanssa. Heidän työtään on tyynnyttää meren raivon nostattamat myrskyt, mutta vuonna 2024 jokin meni pieleen, ja syy oli Marian. Niinpä hänet on tuomittu ankaraan arestiin kauas kotimereltään. Hänen sydänvesiannoksensa pidetään niin pieninä, että hän kärsii hirvittävistä kivuista.
Vankeutta on kestänyt yli 15 vuotta, kun Maria saa kuulla, että hänen palveluksiaan tarvittaisiin taas. Hänelle luvataan erivapauksia sekä suurempia sydänvesiannoksia, jos hän kouluttaa uuden lupaavan merenvartijan, Miguelin. Mikä tahansa voittaa kivut ja vankeuden, joten Maria suostuu, varsinkin kun Miguel osoittautuu ihanaksi, oppivaiseksi nuorukaiseksi. Pitkästä aikaa Maria pääsee maistamaan vapautta vierellään kaltaisensa, ystävä. Rajoja tälle ystävyydelle asettaa niin prosessia valvova instituutti kuin Miguelin vahva katolinen usko. Eniten Maria kuitenkin pelkää menneisyytensä paljastumista..
Sydänmeri on koskettava tarina merta rakastavista ja sitä kipeästi tarvitsevista ihmisistä. Kielellinen loistokkuus, psykologinen tarkkuus ja taustojen tuntemus ei ollut aivan niin huikealla tasolla, kuin juuri lukemassani nobelisti Tokarczukin Empusionissa, mutta riitti mainiosti antoisaan lukukokemukseen. Hiukan jäin myös kaipaamaan kuvauksia meren oikeista ihmeistä. Niitä olisi nimittäin riittänyt.
Pikin parhaat spefi-lista julkaistaan noin kuukauden kuluttua. Tämä on ehdottomasti vahva ehdokas listalle!
Tää oli todella hyvä! Mulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia tän kirjan suhteen, mikä oli ehkä hyväkin, sillä tää kirja on yks kokemus. Nupponen kirjoittaa niin ilmiömäisen kauniisti merestä ja luonnosta, sekä kuljettaa tarinan mukana koko ajan luonnonsuojeluteemaa. Kirjasta huokuu rakkaus luontoa ja varsinkin merta kohtaan niin hahmoista kuin itse tekstistä. Yllätys oli mulle se, et täs on hyvin vahvoja fantasia-elementtejä. Tai maagista realismia ihan sama..Merenvartijat olivat todella kiinnostavia ja ylipäänsä omaleimainen konsepti. Olisin lukenut heistä vaikka kuinka paljon lisää. Hauska ja mielenkiintoinen lisä oli sisällyttää tarinaan oikeasta elämästä tuttuja hahmoja, asioita ja tapahtumia ja sitoa ne mukaan tarinaan ja merenvartijoihin. Pidin myös siitä miten hahmoja kuvailtiin ja miten he toimivat tarinan aikana. Oli hienoa, että päähahmo oli vanhempi nainen, jolla on todella paljon viisautta, mutta joka tekee myös virheitä. Hahmojen väliset suhteet olivat aivan loistavia, varsinkin Marian ja Miguelin suhde, jossa on aallonpohjia sekä -harjoja. Hahmojen tunteet tuntuvat aidoilta, samoin kuin hahmojen reaktiot niihin. Mutta ennen kaikkea tarinasta välittyy kaipaus merta kohtaan. Samalla se on hätähuuto, jotta meret saisi pelastettua. Toivon todella, että mun aikana tajutaan se kuinka tärkeitä meret ovat elämälle ja niitä alettaisiin suojella suuremmalla tahdolla
Anni Kuu Nupposen Sydänmeri on kauniisti kirjoitettua hope punkia, jossa hahmojen rakkaus mereen lainehtii jokaisessa lauseessa. Romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen ja ympäristökriisi on tärkeässä osassa, mutta synkeiden uhkakuvien sijaan Sydänmeren maailmassa ihmiskunta on ottanut tarvittavat askeleet kohti ekologisempaa tulevaisuutta ja meri on nyt nykypäivää puhtaampi. Kuten Siiri Enorannan utopiassa Maailmantyttäret, verettömästi ei tätäkään tulevaisuutta ole rakennettu: vuonna 2024 tapahtunut tuhoisa myrsky on herättänyt ihmiset muutokseen. Sydänmeren pääosassa on Maria, mystiseltä tuntuvia merivoimia hallitseva merenvartija. Vanheneva Maria elää eristynyttä, viranomaisten valvomaa ja tarkasti rajoittamaa elämää, kun nuori merenvartijatulokas Miguel tarvitsee hänen opastustaan ja Maria kutsutaan apuun. Sydänmeri on pinnaltaan tyynen rauhallinen romaani, mutta pinnan alla myllertävät Marian menneisyyden salaisuudet ja ihmissuhdejännitteet, jotka hiljalleen nousevat esiin. Marialle meri on rakkain kaikesta, ja hänen näkökulmansa kautta tämä tihkuu myös romaaniin kieleen merellisinä vertauksina, kielikuvina ja kerronnan rytminä. Sisämaatyttönä minä en ehkä täysin pystynyt ymmärtämään, joten Sydänmeri oli minulle sukellus uuteen maailmaan. Meren lisäksi tärkeän roolin Marian elämässä saavat hänen hoidossaan olevat kadulta kulkeutuneet kissat, jotka vastoin mainettaan viihtyvät myös Marian mukana uintiretkillä. Merenvartijamytologia on kiinnostavaa ja kontrastoituu muuten hyvin konkreettiseen ja tieteelliseen merikuvaukseen. On myös mukavaa nähdä sankarittarena kerrankin vanhempi nainen, vieläpä sateenkaareva sellainen, vaikka romantiikan sijaan romaanin keskiössä ovatkin luontosuhde ja ystävyys. Sydänmeren maailma on ehyt ja antaa myös toivon pilkahdusta dystooppisten scifikuvausten valtavirran keskellä. Kauniin harmoninen kansikuva sopii erinomaisesti romaanin sisältöön.
Luen aina kaikki kirjat, joita lähipiirini minulle suosittelee. Sydänmeri päätyi lukulistalle äidin kautta. Ja olenpa iloinen, että päätyi! Kirjan tapahtumat sijoittuvat muutaman kymmenen vuoden päähän tästä hetkestä, ja siinä viitataan ihmiskunnan kohtalon kannalta käänteentekevänä vuoden 2024 suureen myrskyyn. Syistä, jotka aukenevat vähitellen, kirjan päähenkilö Maria on ollut eräänlaisessa arestissa siitä lähtien. Nyt häntä kuitenkin tarvitaan uuden merenvartijan kouluttajaksi.
Nupponen on luonut hienon, oman maailmansa, jossa tietyillä ihmisillä, merenvartijoilla, on erityinen kyky olla yhteydessä merien kanssa, ja siten on vielä "meren koskettamia", jotka hekin aistivat merta eri tavalla kuin tavalliset ihmiset. Samalla kirja on myös kritiikki nykyihmisen luonnosta vieraantumiseen ja luontoa riistävään toimintatapaan, sortumatta kutienkinaa minkäänlaiseen saarnaamiseen. Kirjan vaihtoehtoinen historia merenvartijoiden näkökulmasta on myös uskottavaa ja vaikuttavaa.
Suurten linjojen lisäksi kirja on myös ihmisten välisistä suhteista ja niiden monimutkaisuudesta. Siitä, kuinka vaikeaa on sanoa ääneen asioita, kuinka pikkumaisia osaamme ollakaan ja kuinka paljon kohtaloomme voi vaikuttaa toisaalta sanomatta jääneet, toisaalta liian kärkkäästi sanotut sanat. Nupponen kuvaa taiten ihmisenä olemisen koko kirjon, sen banaaleimmat ja parhaimmat puolet. Ja kirjan loppu, se on niin kaunis.
Paljon kehuttu teos, joten olin hieman varauksellinen. Kuitenkin tästä kehkeytyi hieno kirja! Ei mikään uusi lemppari, mutta ei tässä ole hirveästi kritisoitavaakaan. Toivoin ja odotin ehkä jotain vähän suurempaa, mutta toisaalta voiko ollakaan mitään suurempaa kuin merensuojelu aiheena? Eniten fiilistelin merellistä tunnelmaa, kun taas ehkä juoni oli mulle heikompi, ja epäilen että tässä on vain jotain sellaista mihin en päässyt samalla tavalla sisälle kuin monet muut lukijat.
Kiinnostava, sykähdyttävän syvällinen tarina merensuojelusta ja meren voimasta. Ilahduin, miten päähenkilön toimijuus sidottiin vahvasti hänen taustaansa merenvartijansa, miten meri tavallaan läpäisi tarinan kaikki tasot. Huomasin hengittäväni, erityisesti kirjan alkuosan verran, suolaista meri-ilmaa ja olin totisesti läsnä Välimeren rannikolla. Anni Kuu Nupponen kirjoittaa sujuvasti ja todentuntuisesti päähenkilön Marian fyysisistä sekä henkisistä tunteista sekä kivusta, tekemättä hahmosta kliseistä vanhusta. Päähenkilön ikä hymyilytti, etenkin kun hänellä oli varsin lämpimät suhteet joihinkin keskeisiin sivuhenkilöihin (ja kissoihin).
Huomasin kuitenkin lukiessani, että mielenkiintoni laski kun päästiin merenvartijakoulutukseen paremmin kiinni ja toisaalta kun sivuttiin uskontoa ja sen suhdetta merenvartijuuteen. En aivan tavoittanut, mitä kirjailija halusi tuolla jälkimmäisellä osuudella sanoa, vaan olisin mieluummin keskittynyt siihen merensuojeluaspektiin. Vaikka lukukokemus olikin lopulta varsin tunteikas, en pysty sivuuttamaan noita suvantokohtia. Ehdottomasti kannatti kuitenkin tutustua Sydänmereen, sen fantasiaelementit ovat väkevät ja ihastuttavat luonnonläheisyydellään.
Meillä kirjoitetaan todella laadukasta kotimaista kirjallisuutta, joka ansaitsisi vielä enemmänkin huomiota osakseen ja tämä Nupposen teos on tästä hyvä esimerkki.
Sydänmeri on äärimmäisen taitavasti ja kauniisti kirjoitettu persoonallinen tarina merestä ja sen koskettamista ihmisistä. Se on kirjoitettu raikkaasti vanhan opettajan (eikä nuoren voimiinsa totuttelevan oppilaan) näkökulmasta ja siinä liikutaan paljon myös päähenkilön muistoissa. Pidin tästä hirmuisesti!
Anni Kuu Nupposen Sydänmeri on vaikuttava romaani, joka puhuu väkevällä meren äänellä. Erinomaisesti kirjoitettu kirja imi mukaansa merivirtoihin ja nosti tunteet pintaan vaahtopäiksi.
Merenvartija Marian kohtalo tuntuu väärältä ensimmäiseltä sivulta lähtien, ja vaikka hän saa hetken rauhan ja onnen oppilaansa Miguelin kanssa, kohtalo jatkaa vaanimistaan.
Romaanin merien suojeluun liittyvä sanoma on selkeä, ja Sydänmeri kurkottaa kohti toivoa siitä, että ihminen on havahdutettavissa.
Sydänmeri jätti minut syviin mietteisiin ja vakavan haikeuden valtaan, mikä johtui loistavasti kirjoitetusta lopusta.
Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta tylsistyin jo 150 sivun kohdalla. Tarina on auttamatta liian pitkä tapahtumiin nähden. Kirjassa on paljon toistuvaa kuvailua, tapahtumia on niukasti. Pienoisromaani mitassa se olisi voinut olla hyvä, koska tarinan hyvä idea olisi tullut hyvin esiin lyhyemminkin.
Sydänmeri on kiinnostava fantasiakirja muutaman vuoden takaa. Se sijoittuu tulevaisuuteen, jossa 2020-luvun aikana sattunut vedenpaisumus on herättänyt ihmiskunnan pitämään parempaa huolta meristä. Tässä maailmassa on merenvartijoita, jotka saavat mereltä yliluonnollisia kykyjä ja joiden tehtävä on tyynnyttää myrskyt.
Maria on päähenkilönä kiinnostava, koska hän on entinen supervoimakas merenvartija, joka on nykyään enemmänkin raihnainen mummo. Hän on tehnyt menneisyydessään jotain, joka on saanut hänet huonoon valoon ja josta häntä on rangaistu. Nyt hän saa kuitenkin uuden mahdollisuuden löytää meri, kun häntä pyydetään kouluttamaan uusi merenvartija Miguel tehtäväänsä.
Pidin kirjasta paljon. Hahmojen emotionaalinen puoli on hyvin rakennettu sekä kaari. Merenvartijoiden yliluonnollisia kykyjä alustetaan paljon ja olisinkin toivonut lukevani enemmän siitä, miten niitä käytetään tarinan nykyhetkessä.
Loppujen lopuksi pidin tästä kirjasta. Ainoa asia oli vaan, että päähenkilön ja sen oppilaan äiti-poikasuhteessa oli ehkä hieman romanssia, joka ei välttämättä ollut mun mieleen.
Tarina kulki tosi miellyttävästi eteenpäin, ja monipuolinen kieli herätti meren eloon. Pidin kans Marian hahmosta, jolle on tarinan aika nopeasta etenemistahdista huolimatta saatu paljon luonnetta. Silti tulevaisuuden maailmankuva tuntui aika yksinkertaistetulta ja huolimattomalta, koska kirjan esillenostamista teemoista ei ehkä oikein mistään saanut kunnon otetta - kaikki tuli tarinan lomassa tosi nopeasti ja heiteltynä: oli katolisen kirkon kiistanalaisia reformeja ja mullistavia ilmastonmuutoksen ratkaisuja, jotka mainittiin parilla sanalla. Omasta mielestä tarina olis siis kaivannut uskottavuutta ja kattavampaa dialogia.
3.5 tähteä. Odotin tämän lukemista kovasti ja suurimmaksi osaksi tämä lunastikin odotukset! Merenvartijoiden rooli oli kiehtova, siihen liittyvät yksityiskohdat suolanjanosta ja meriäänellä puhumisesta tekivät siitä eläväisen, ja hahmojen väliset konfliktit olivat kiinnostavia. Juoni kulkee hyvässä vauhdissa eteenpäin ja pidin loppuratkaisusta, kerronta on toimivaa. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, oli hahmoihin kiintyminen. Vaikka hahmot ovat hyviä, he eivät silti olleet se, mikä piti kiinnostuksen kirjaan yllä. Sen sijaan spefi-elementit pitivät. Mutta hyvä kirja ja ihana miljöö sekä hienosti kuvattu meren läheisyys.
Hieno, vaikuttava ja kauniisti kirjoitettu romaani meren voimasta ja merensuojelun tärkeydestä.
Merenvartijoiden tehtävä on suojella merta ihmisiltä ja ihmisiä mereltä. He ovat joukko erityislaatuisia ihmisiä, jotka osaavat kommunikoida meren kanssa, tyynnyttää meren raivoa mutta myös nostattaa aaltoja ja kylvää tuhoa. Heidät pitää voimissaan merivesi, jota heidän on nautittava säännöllisesti.
Maria on vanha ja voimakas merenvartija, joka on kuulunut merelle jo vuosikymmenten ajan. Menneisyydessä hän on kuitenkin tehnyt jotain kauheaa, minkä takia häntä hyljeksitään merenvartijoiden ja -tutkijoiden yhteisössä. Hänen elämänsä pyörii nykyään jatkuvien kipujen ja merenkaipuun ympärillä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän joutuu vasten tahtoaan ryhtymään nuoren Miguelin opettajaksi.
Tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen. Kirjan menneisyydessä on tapahtunut katastrofaalinen myrsky, joka on aiheuttanut ennennäkemätöntä tuhoa ja saanut ihmiset lopultakin heräämään siihen, että luontoa ja merta ei voi turmella yhtä holtittomasti kuin siihen asti.
Pidin maailmasta, merenvartijoiden konseptista, Mariasta hahmona, meren kuvauksesta, kirjan sanomasta, soljuvasta kielestä, hahmojen välisestä dynamiikasta ja tietenkin merikissoista. Fantasiaelementit tuntuivat myös luontevalta osalta tarinaa ja maailmaa. Kaikin puolin todella kiinnostava ja antoisa lukukokemus!
Tartuin Sydänmereen vailla ennakko-oletuksia ja periaatteessa takakanttakaan lukematta, joten yllätyin positiivisesti, että kirjan päähenkilö oli vanha nainen. Vieläpä monikerroksinen, hyvin kirjoitettu vanha nainen. Vielä enemmän yllätyin ja ilahduin siitä, miten elävästi meristä kirjassa kirjoitettiin. Se oli yhtä aikaa sekä miljöö että yksi henkilöhahmoista, leikkisä ja vaarallinen. Myös tarinan asetelma oli siinä mielessä mielenkiintoinen, ettei dystopia sijoittunut teoksen nykyisyyteen tai tulevaisuuteen, vaan se sijaitsi menneisyydessä, joka puolestaan on lukijan nykyhetkeä. Dystopiamenneisyys tarjoaa kuitenkin toivoa; asioita on mahdollista muuttaa tuhon kynnykselläkin.
Pyöristyköön neljään tähteen. Pidän Nupposen tyylistä kirjoittaa. Genre osui riittävästi kohdalleen, mutta meri ei ole minun elementtini. Ehkä olisin ollut enemmän innoissani, jos puhe olisi ollut metsien suojelusta. Meren suojelu on tietenkin tärkeä aihe, ei sillä. Kirja etenee loogisesti ja rauhallisesti, kirja ehti tuntua vähän pitkältä tapahtumien määrään nähden. Lopetus oli kaunis. Olen iloinen siitä, että luin tämän kirjan.
Aivan ihana kertomus ja kerrontatyyli! Lukiessa teki jatkuvasti mieli suolaista vettä ja kaipasin meren kohinaa, vaikken itse ole yhtään meri-ihminen. Tykkäsin erityisesti siitä, että vaikka tässä oltiin todella isojen fantasiavoimien äärellä, juoni ei punoutunut minkään maailmanlopun kaltaisen uhan ympärille, vaan oli henkilökohtaisempi ja arkisempi.
Olipa hieno! Voimakas puheenvuoro merien ja luonnon monimuotoisuuden puolesta. Raikkaasti päähenkilönä pisteliäis iäkkäämpi nainen, joka päätyy vastentahtoisesti mentoroimaan nuorta valittua ja samalla tekemään tiliä menneisyyden kanssa.
Olipas hieno! Monissa climate fiction -kirjoissa on ympäristönsuojeluteema usein vähän päälleliimattu, tässä ei. Tykkäsin myös siitä, että päähenkilöparivaljakko olikin tällä kertaa vanha nainen ja nuori mies. Ja meri on aina best!
Tässä kirjassa fiilisteltiin vähän turhan paljon lorea, eli merenvartijan kykyjä ja muita merijuttuja, eivätkä mitkään teemat oikein päässeet esille sen takaa. Pelkkä fantasia ilman sanomaa ei kosketa.
Minun sydämeni sykki tarinalle, antoi aaltojen kantaa ja meren kannatella. Miten mieltä virkistikään vanhempi, naispuolinen päähenkilö! Näitä on fantasiakirjallisuudessa aivan liian vähän.