Pidän näissä Mazzarellan kirjoissa erityisesti siitä, että ne herättävät minussa paljon ajatuksia ja pakottavat peilaamaan kirjoitettua tekstiä suhteessa itseen. Hänen kirjansa toimivat ikään kuin positiivisina ärsykkeinä. Tuli siis mietittyä näitä kirjan teemoja omassa elämässäni. Koska tunsin ensimmäistä kertaa olevani vanha? Vai tunnenko olevani vanha? Kuinka suhtaudun itseäni vanhempiin ihmisiin? Millaisena nuoret ihmiset näkevät minut? Mitä oma vanheneminen on? Millainen haluaisin olla vielä vanhempana? Teksti rönsyili tarpeettomankin paljon, mutta tykkäsin Mazzarellasta taas kerran.
Kirjan kirjoittamisen aikaan 55-vuotias Mazzarella kirjoittaa vanhenemisesta sekä yksityisestä että universaalista näkökulmasta. Luin tämän "viran puolesta", tarkoituksena esitellä kirjaa vanhuksiin liittyvässä työpajassa, mutta tämä olikin älyttömän hyvä. Vaikka nyt en tällä hetkellä kohderyhmään kuulu, niin kaikki me melko varmasti vanhenemme joskus. Ja on myös avartava kokemus pohtia, miten yhteiskunta suhtautuu vanhenemiseen ja me "ei-vielä-kohderyhmään kuuluvat" suhtaudumme itseämme vanhempiin. Ja miltä tämä ulkopuolisten tahojen suhtautuminen tuntuu sen kohteeksi joutuvasta ihmisestä. Siis suosittelen, hyvä kirja! Eka jonka luin Mazzarellalta, mutta ei taatusti viimeinen.