Ratsutilasta haaveileva isä lähettää Riston Turun katedraalikoulun kuunteluoppilaaksi, ja kun hevonen hankitaan, Risto pääsee huoviksi. Hänet nimetään Kristofiksi ja hänestä varttuu komea mies, jonka vakaumuksena on uskonnon tarjoama kieltäymyksen tie: kaikki lihallinen on syntiä.
Mutta entä sotiminen ja vihollisiin kohdistuvat julmuudet? Miksi ne eivät ole syntiä?
Nuijasota kiskaisee Kristofin taisteluihin, ja lopulta hän on todistamassa koko sodan julmimpaa hetkeä. On päästävä kohti erilaista tulevaisuutta, jossa sodan jaloista pelastetulla naisella on osansa.
Tämä kulkee hienosti Laahuksen rinnalla ja tuo miehisen/vastapuolen näkökulman Nuijasotaan. Kirjassa pohditaan sitä, mikä on oikein - ja kuinka inhimillinen ihminen ajautuu tekemään vääriä asioita uskoen tekevänsä oikein. Taattua Havaste-laatua.
Viime vuonna Paula Havasteelta tuli Laahus, 1500-luvulle nuijasodan vuosiin sijoittuva romaani, jossa kuvattiin Jaakko Ilkan johtamia talonpoikaiskapinoita köyhästä tuvasta kotoisin olevan nuoren naisen näkökulmasta. Havaste kertoi silloin haastattelussa, että tarinan edetessä kävi selväksi, ettei sitä voinut kertoa vain yhdestä näkökulmasta.
Niinpä meillä on nyt Lieka, joka kuvaa samaa konfliktia toiselta kantilta. Sen pääosassa on Risto Jussinpoika, hämäläisen pienen tilan nuorempi poika. Se tarkoittaa rajattuja mahdollisuuksia: esikoispoika perii tilan, joka on liian pieni jaettavaksi. Nuorempi veli pääsee kuitenkin vuodeksi katedraalikouluun ja mikäli isä saa rahat kokoon hevosta varten, hän voi pyrkiä huoviksi. Isällä on tietysti omakin lehmä ojassa: jos talo varustaa huovin eli ratsusotilaan, palkkiona on verovapaus.
Risto pääsee Turkuun, jossa asuu huovina toimiva eno. Enon kasvattina Risto saa kuunteluoppia katedraalikoulun takarivissä – pulpettipaikat on varattu aatelisille ja vauraiden kauppiasperheiden pojille. Oppia yhtä kaikki, ja Risto oppii lukemaan ja kirjoittamaan ja kiinnostuu erityisesti lakiasioista. Hevonen järjestyy, joten Risto pääsee huovikoulutukseen.
Huovit ovat sotilaita, mutta heidän tärkein tehtävänsä on veronkanto. Verot kerättiin siten, että sotilasjoukko kiertää kovistelemassa talonpoikia maksamaan. Huovit saavat palkkansa näistä veroista, mikä osaltaan motivoi joukkoja varmistamaan, että kaikki maksetaan – ja joskus johtaa siihen, että veroja käydään keräämässä hieman tiuhempaan kuin kuningas ja hänen käskynhaltijansa Klaus Fleming ovat kenties tarkoittaneet.
Ei siis ole ihme, että talonpojat alkavat kapinoida raskasta ja väkivaltaista verotusta vastaan. Ilkkaisten isäntä johdattaa talonpojat kapinaan, joka myöhemmin tunnetaan nuijasotana, ja tähän sotaan Ristokin huovina joutuu mukaan. Risto haluaisi ajatella olevansa lain ja järjestyksen puolella, olevansa kunniallinen mies, mutta kun sotatoimiin ja veronkantoon päästään, Risto saa pian huomata, ettei kunnialla ole asian kanssa mitään tekemistä.
Paula Havaste kuvaa jälleen kerran hienosti 1500-lukua. Nuoren miehen taival huoviksi on esitetty täsmällisesti ja uskottavasti, ilman että tuloksena on oppikirjamaisen kuiva kirja. Tarinassa on vetoa, jännitystä ja romantiikkaakin löytyy. Mukana on myös pientä yliluonnollista elementtiä, kuten Laahuksessakin. Lieka on itsenäinen tarina, mutta hyvämuistiset Laahuksen lukijat tunnistavat kirjojen välillä yhtymäkohtia: Lieka kuvaa osin samoja tapahtumia kuin Laahuskin ja Laahuksen päähenkilö Reetta kohdataan kirjassa pariin otteeseen.
Tämä Nuijasota-kaksikko on oiva pari. Jos lukee toisen, kannattaa lukea toinenkin, niin näppärästi nämä esittävät samaa konfliktia eri puolilta ja näyttävät, miten kumpikin osapuoli voi ajatella olevansa oikeuden ja kunnian puolella – ja miten se oikeus ja kunniallisuus molemmin puolin karisee, kun tartutaan miekkoihin ja kirveisiin. Hyvää, viihdyttävää kirjallisuutta ja historialle uskolliset puitteet, siitä on hyvä historiallinen kaunokirjallisuus tehty ja sitä Nuijasota-kaksikko tosiaankin on.
Paula Havasteen nuijasodasta kertovan kirjasarjan ensimmäinen osa on lukematta, mutta sarjan toinen osa Lieka toimii mainiosti itsenäisenäkin teoksena. Risto on perheen toiseksi vanhin poika, jonka isä on päättänyt lähettää opiskelemaan Turkuun ja sitten huoviksi eli ratsusotilaaksi, jotta kotitila saisi verovapauden.
Havaste kuvailee 1500-luvun elämänmenoa todentuntuisen oloisesti. Riston elämäntaivalta on kiinnostava seurata, ja nautin etenkin kirjan alkupuoliskosta. Kauan haaveiltu ura huovina ei ole vain rikkauksia ja seikkailuja, vaan veronkantomatkat vaativat myös julmuutta.
Lieka on varmaa historiallista kesäluettavaa. Vaikka loppupuolella asiat selviävät ehkä hieman turhan nopeasti, viihdyin Riston tarinan matkassa.
Ensimmäinen kirjani Havasteelta. Jätin kesken n. puolessavälissä kirjaa. Havasteen tyyli kirjoittaa ei iskenyt minuun.
Henkilöhahmot tuntuivat suhteellisen uskottavilta, vaikkakin nykyaikaiset asenteet kuulsivat hieman läpi.
Nuoren miehen kasvutarina ja tuskailu synnin kanssa voisi olla asia joka minua kiinnostaa, mutta kerronta oli jokseenkin puuduttavan oloista. Tuntui, että asiaan pääsemisessä meni aikaa. Selailin vähän ja kirjassa tulee olemaan myöhemmin kohtauksia, joita en välittäisi lukea ollenkaan.
Hevoset olivat parhaimpia "hahmoja", ja oli mukava nähdä, miten päähenkilöstä kuoriutui melkeinpä Pollux-kirjojen tapainen heppapoika. Se oli söpöä!
Liikaa kertoo Riston tarinan mökin pojasta katetraalikoululaiseksi ja huoviksi sekä myöhemmin arvostetuksi tilan omistajaksi. Kirjan päähenkilössä on paljon sellaista, minkä voi siirtää nykyaikaan. Nuorena haaveillaan, mutta aikuisena huomataan, että todellisuus onkin toinen. Kirjan yhtenä punaisena lankana kulkee ajatus siitä, että vaikka jossain tilanteessa joudut toimimaan vastoin omatuntosi ääntää, voi tulla aika, että voit itse olla antamassa jotain toiselle. Kiva yksityiskohta oli, muten Havaste kirjan loppupuolella käytti Laahus-kirjansa päähenkilöitä osana Lie'an tarinaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tiedätkö mikä on huovi? Jos se on hieman epäselvää niin tässä kirjassa sekin toimi käy hyvin tutuksi kun seurataan Riston matkaa kotitalosta Turun katedraalikoulun kuunteluoppilaaksi ja siitä eteenpäin huoviksi Nuijasodan melskeeseen. Erittäin mukaansatempaava ja ajankuvaa elävästi silmien eteentuova kirja! Lämmin suositus.
Nuijasota-sarjan itsenäinen jatko-osa Laahukselle olisi toiminut erillisenäkin. Havaste kirjoittaa tarkasti mutta samalla hyvin viihteellisesti. Etenkin alkuosa oli vahva suoritus, lopussa rakenne vähän hajoaa mutta ehdottomasti hyvä.