Suljetuin ovin on jatkoa Jarkko Sipilän vuonna 2001 alkaneelle realististen poliisiromaanien Takamäki-sarjalle.
Katsellessaan kotinsa palavia raunioita komisario Takamäki muistaa vanhan poliisitotuuden: vaarallisimpia eivät ole suureen ääneen uhoajat, vaan hiljaa hyvitystään hautovat tuhoajat. Rankka kostonkierre ajaa Takamäen johtaman Helsingin rikospoliisin murharyhmän ahtaalle. Näyttää siltä, että keinot muuttuvat koko ajan kaihtamattomammiksi niin rikollisten kuin virkavallankin puolella.
Tarkkasilmäisistä ja realistisista poliisiromaaneistaan kiitetyn Jarkko Sipilän dekkariuutuus Suljetuin ovin on karu kuvaus suomalaisen yhteiskunnallisen ilmapiirin kovenemisesta.
Seuraava kirja Takamäki-sarjassa – ja ensimmäinen, joka on oikeasti luettu eikä kuunneltu. Kirja alkaa sillä, että Takamäen koti poltetaan ilmiselvässä tuhopoltossa. Kun tapahtuu pari muutakin erikoista tapahtumaa, näyttää siltä, että Takamäen ryhmää vainoaa joku. Mutta kuka? Ihan äskettäin ei vankilastakaan ole vapautunut yhtään sellaista heidän pidättämäänsä rikollista, jonka tyyliin sopisivat tämän tapaiset teot. Kuka vainoaa poliiseja? Ja vaino osoittautuu olevan hieman laajempaa kuin vain poliiseihin kohdistuvaa, myös media saa osansa. Ja miksi surkea raiskaaja nilkki, pikkurikollinen, tuntuu jotenkin liittyvän asiaan?
Sarjansa selvästi paremmasta päästä oleva kirja – ja sellainen, jota ei välistä kannata jättää, siinä määrin suuria, jatkon kannalta erittäin tärkeitä tapahtumia, kirjassa sattuu. Kirja on vetävää ja loppua kohden hyvin intensiiviseksi muuttuvaa kerrontaa, jossa oli mukana hiukan enemmän henkilöiden taustaa aikaisempien kirjojen hyvin puhtaasti rikostutkintaan keskittymisen asemasta.
The next book in the Takamäki series. The book starts with arson - the home of Takamäki, the police chief of Helsinki homicide department, is torched. And it appears that some of the other members of the department are targeted. The police have many enemies - but who could be so bitter? And no one who fits the profile has been released from prison lately. It turns out it is not just the police who are being targeted… A clearly above-average part of the series. Very exciting book and the events get more and more heated by the end. The interpersonal relationships are much more important than in some of the earlier installments, which have largely concentrated on pretty clinical police work.
Sipilä antaa, ainakin ulkopuolisen silmin, hyvin todentuntuisen kuvan rikospoliisin arjesta. Eikä ainoastaan yhden henkilön näkökulmasta, vaan mm. poliisipäällikön, atarimiehen ja naispoliisin silmin. Myös Helsingin poliisin ja keskusrikospoliisin ristiriitoja valotetaan. Rajapinnan toiminnassa vinkkimiesten tärkeys tulee hyvin esille. Entisenä stadilaisena mieltä lämmittää myös lukuisat valokuvan tarkat ympäristökuvaukset tapahtumapaikoista Helsingissä. Todella miellyttävä lukukokemus, vaikka juonen tapahtumat ovatkin jossain määrin yliampuvia. Ehkä mielenkiintoisin juonellinen episodi oli atarimies Suhosen kärähtäminen - no eipä kerrota enempää.
Pitkästä aikaa uusi takamäki. Ennen tuntui uppoavan paremmin, en tiedä mikä on muuttunut; oma maku vaativampi tai kirja huonompi kuin vanhemmat?! Perusdekkaria kuitenkin, ja sitä "tilattiinkin".. Sipilä ottaa kirjassa kantaa tosielämän ongelmiin, esim. poliisityöhön liittyen, eri hahmojen kautta, ja nämä yritykset hiukan töksähtelevät.
Tämäkin yksilö Takamäki-sarjassa oli liian tekemällä tehty ja loppukin liian sarjakuvamainen ja ylidramaattinen. Uskottavampaa olisi, että ihan oikeasti loukkaantuisi/menehtyisi muitakin kuin sivuhenkilöitä. Enkä kyllä ostanut vankilasta toimivan kahjon mahdollisuuksia ohjata alamaailmaa. Tämä meni saippuasarjan puolelle tämä.
This entire review has been hidden because of spoilers.