Nuori poika katoaa koulumatkalla. Lohjan poliisi olettaa pojan joko karanneen kotoa tai jääneen viihteelle. Rikoskomisario Pentti Litmanen ja rikosylikonstaapeli Noora Nurkka kohdistavat tutkinnan painopisteen kouluyhteisöön. Pian pinnan alta kohoaa kiusaamis- ja pedofiiliepäilyjä ja paljastuu että poika on viety väkipakolla.
Samaan aikaan kun Litmanen ja Nurkka painiskelevat tutkimusten kanssa heidän yksityiselämänsä laineet vellot joskus heille tärkeäksi käyneen tutkinnankin ylitse.
Kun sieppaajan henkilöllisyys lopulta joulunalusviikolla paljastuu, Lohjan poliisi on vastatusten pelottavan tiedon kanssa: Lumi peittää kaiken ja aika pojan pelastamiseksi on valumassa loppuun.
Johanna Tuomola on aikaisemmin kirjoittanut nuortenkirjasarjan. Hänen lupaava esikoisdekkarinsa Tummissa vesissä ilmestyi v. 2009.
Mutta tarina oli parempi kuin ensimmäinen osa. Onneksi takakannen teksti kertoi ettei ruumiita ainakaan tule.
Sieppaajassa ja siepatussa on jotain yhteistä kotioloihin liittyen. Teko oli vain todella typerä, joka oli vielä pojan hengen. Eikä kylläkään sieppaajallekaan käynyt hyvin.
Hyvät ja välittävät vanhemmat ovat tärkeä osa lapsen elämää ja kehitystä. Yksinäisyyskään ei ole hyväksi.
Petteri joutuu olemaan kotonaan "mies talossa" ja auttamaan äitiään asioissa joissa tämä ei pysty välttämättä itse. Sieppaaja oli vanhempien vahinko vanhemmalla iällä joka ei saanut niin läheskään niin paljoa rakkautta ja välittämistä kuin tämän selkeästi vanhemmat sisarukset.
Epilogi olisi ollut kiva, joka olisi ollut jonkin ajan kuluttua jouluaaton tapahtumista. Mitä sieppaajalle kuuluu? Millainen suhde sieppaajalla ja Petterillä on? Mutta nuo asiat jäävät lukijan päätettäväksi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Mielestäni tämä oli edellistä Noora Nurkka -kirjaa parempi. Miinuksena se, että alkupuoli oli melko tapahtumaköyhä. Puolen välin jälkeen alkoi tapahtua enemmän. Nopealukuinen, viihdyttävä.