Hyväsydäminen ja palavasieluinen Emerentia Brant asuu Oulussa isänsä ja hienostelevan äitipuolensa porvaristalossa. Emmi opettaa lukemista lapsille mamselli Wacklinin tyttökoulussa ja aikuisille köyhäintalolla, huolehtii palvelusväestä sekä kituvan kotitilansa asioista. Ainoa, mikä Emmiä ei kiinnosta lainkaan, on äitipuolen junailema avioliitto Brantien kauppahuoneen perijäksi kaavaillun nuoren harjoittelijan kanssa - tai avioliitto ylipäänsä.
Siksi onkin hämmentävää, ettei Emmi saa erästä Tukholmasta Ouluun vierailulle saapunutta jäykkäilmeistä aatelisherraa mielestään. Tämä Laurence von Rosen ottaa itsensä aivan liian vakavasti, ja on sitä paitsi lupautunut solmimaan säätynsä mukaisen avioliiton Tukholmaan palattuaan.
Emerentialla on niin paljon tekemistä, ettei hän ehdi antautua lemmenasioille. Mutta sitten tapahtuu jotain, mikä saa hänet huomaamaan, että myös omasta onnestaan on huolehdittava, sillä kukaan muukaan ei voi olla siitä vastuussa.
En voi sua unhoittaa poies kuvaa verevästi ja viihdyttävästi itsenäisen nuoren naisen elämää pohjoisessa tervakaupungissa aikana, jolloin uskoa ihmisten vapauteen tai yhdenvertaisuuteen ei pidetty hyveenä, toisin kuin tuottoisia naimakauppoja.
Olipa ihanaa lukea historiallinen pukudraama, joka sijoittuu Ouluun. En voi unhoittaa sua poies herättää menneen ajan henkiin elävästi ja punoo ohessa esiin vatsaa kutkuttavan rakkaustarinan. Alusta asti on toki selvää mihin suuntaan tarinaa viedään, mutka matka määränpäähän onkin se juttu, miksi kirjaa lukee eteenpäin. Tämä tarina vain paranee sitä mukaan mitä pidemmälle pääsee ja lukijaa pidetään jännityksessä loppuun asti. Pidin valtavan paljon Emerentiasta ja Larrysta, monipuolisia henkilöhahmoja kummatkin. Myös pohjoinen murre riemastutti. Tämä kirja oli positiivinen yllätys!
Anu Vähäahon historiallinen esikoisteos En voi sua unhoittaa poies sijoittui pohjolan valkeaan kaupunkiin, Ouluun. Tukholmalainen vakavamielinen aatelismies Laurence von Rosen matkasi ystävänsä ohjaamassa laivassa Ouluun.
Von Rosenin aika Oulussa oli todella kiireinen, mutta hän ehti heti alkuun ihastua Emerentia Brantiin, joka asui isänsä ja äitipuolensa kanssa. Rakastuin heti alkulehdillä tähän ihanaan historialliseen kirjaan, joka kuvasi 1820-luvun Oulua. Kirjan sivuilta pystyi jopa seuraamaan sitä minkälainen kaupunki oli tuohon aikaan. Von Rosenin aikana Oulu tosin paloi, joten sen jälkeen Oulu on kokenut runsaasti muutoksia.
Anu Vähäahon ihastuttava historiallinen rakkausromaani En voi sua unhoittaa poies saa sydämen tykyttämään.
Rakkautta, draamaa, väärinymmärryksiä, sukusalaisuuksia ja kadonneita kirjeitä. Kiinnostavaa ajankuvaa 1800-luvun Oulusta. Kaikki historiallisen rakkausromaanin ainekset sujuvana kokonaisuutena.
Kiva lukea välillä historiallista fiktiota, joka sijoittuu Pohjois-Suomeen. Oulu on tuttu kaupunki ja myös tervakaupan historiaa tunsin ennestään. Kirjan päähenkilö aikakautensa itsenäisesti ajattelevana nuorena naisena miellytti minua. Kaikista tapahtumista huolimatta loppuratkaisu ei yllätä, mutta vaiheet joiden kautta siihen päästiin, eivät olleet ihan tavanomaisia.
Täyteläinen stoori, mukava oli lukea. Oulu-miljöö ja oulun murre virkistivät, kun usein ovat nämä Suomi-epookit Helsinki- ja Turku-painottuneita. Oli kiva, että liikuttiin lavealti niin ylhäisön kuin rahvaan parissa. Huumoria näihin aina kaipaan, Kaari Utrion tyylistä ilkeänhilpeää, vaikka eihän se ole toki ole historiallisen rakkausromaanin välttämätön edellytys. Kauniisti ja tarkastikin oli kuvattu päähenkilöiden mielenliikkeitä ja ajattelen, että se lienee kirjailijan psykoperapeutin koulutuksen ansiota. Sankaritar oli hieman liian täydellinen: kaunis, hyvä, älykäs, rohkea ja sitten vielä inhimillisen heikkokin. Se hieman rasitti, vaikka en tiedä, millä keinoin hahmosta olisi saanut paremman, sillä noita ominaisuuksiahan sankarittarella myös täytyy olla.
Kuin Ylpeys ja ennakkoluulo tuotuna Ouluun. Plussaa historiallisista herkuista ja mukavasti soljuvasta kielestä. Ei ole myöskään lähdetty liikaa revittelemään seksillä, vaan sopivan hienotunteisen kiihkeät seksikuvaukset. Pääosassa päähenkilöiden ajatukset, kipuilu yhteiskunnan asettamista rajoista, joita vastaan molemmat haluaisivat kapinoida. Ehkä suostumuksellisuus ei ole ollut tuon ajan juttu, mutta mistäpä sitä tietää, jos jotkut herrasmiehet ovat luonnostaan sellaisia ajatuksia hekuman hetkellä hoksanneet ajatella. Nautin suuresti kaupunkikuvauksista, oululainen kun olen, ja näin mielessäni vanhan kaupungin rakennukset, hevoskärryt ja ihmiset koreine vaatteineen. Mukavaa, että todellisia henkilöitäkin on mukana, kuten Sara Wacklin.
Kiva lukea syntymäkaupungin elämästä, kirja jätti aika monen henkilön tarinan ikään kuin Keken, onkohan tähän tulossa jatkoa... Opin, että tervavenettä sanottiin paltamoksi ja kirja muistutti taas mieleen, kuinka kulkeminen oli erilaista, Pateniemi ja moni muu nykyOulun alue oli kaukana ja kaupungin ulkopuolella. Muuten tarina oli perusromanttinen käänteineen ja väärinkäsityksineen.
En voi sua unhoittaa poies on rakkaudenosoitus lajityypilleen, puhdasoppinen pukudraama, jonka tapahtumat pyörivät tiiviisti saavuttamattoman rakkauden ympärillä.
Olipa ihanaa lukea kotikaupunkiin sijoittuva historiallinen rakkaustarina! Lopputulema oli kenties arvattavissa, mutta nautin matkasta. Tarina oli kiinnostava, ja hahmot murteineen sympaattisia ja luonteikkaita.
Oikea arvio: 2.5 tähteä, hahmot olivat vähän littania ja tätä olisi voinut tiivistää kovasti, plussaa oulu jutuista, vaikkakaan kaikki historialliset faktat eivät olleet ihan kohdallaan
Yllättävän koukuttava ja mielenkiintoinen kuvaus 1820-luvun elämästä Oulussa, sääty-yhteiskunnasta ja ihmissuhteista (romantiikkaa unohtamatta). Pidin kovasti!