Veijaridekkari! Yksityisetsivä Otto Kuhala aikoo jättää rikosmysteerit. Kunnes sellainen läiskähtää hänen ikkunaansa vasten.
Leskeksi jäänyt Kuhala päättää myydä Mustankorkean töllinsä. Kaupanhieronnan keskeyttää verinen mies, joka iskeytyy keittiön ikkunaan. Kohta pyöritellään niin ministeriä, salamurhaajaa kuin hulavannettakin. Lisäriesaksi ripustautuu Jyväskylän uusi rikoskonstaapeli Sihtarinen, innokas Kuhala-fani, joka kinuaa yksityisetsivää muistelmahankkeeseen. Sarjan 20. osa. Lukijan nauru kuuluu naapuriin… hirtehishuumorin reikeli ja ironian vyöltä lipaistu täysosuma. Teppo Kulmala, Keskisuomalainen Kaimaanin hymystä
Taas oli monenmoista tapahtumaa ja henkilöä Kuhalan reitillä. Ropponrn osaa kyllä kirjoittaa vetävästi ja vaikka kirjassa oli luopumisen haikeutta, siihen ei jääty rypemään, vaan huumori vei voiton ja hyvä mieli jäi päällimmäiseksi kirjan luvun jälkeen.
Täytyy myöntää että Kuhala on yksi pitkän ajan lempisarjoistani ja onhan sitä matkaa jo riittänyt 20 kirjan verran. Yksinkertaisuudessaan välillä raivostuttavan verkkaisesti etenevä tarina pitää otteessaan, mutta voiko muuta odottaa yli kuusikymppiseltä dekkarilta.
Viihdyttävä veijaridekkari. Kielenkäyttö oli yllättävän nautinnollista, usein kikkailevuus käy pitemmän päälle rasittavaksi mutta tässä ei. Sen sijaan dialogin runsas referointi suoran kerronnan sijaan sekä tarinan verkkainen eteneminen verottivat pisteitä.
Nämä Kuhalat ovat kyllä viihdyttäviä, saa hihitellä lukiessa tämän tästä. Ropponen osaa kyllä henkilökuvauksen, mainioita hahmoja toinen toisensa perästä. Tarinassakin on riittävästi jännittävyyttä ja tarpeeksi vähän romantiikkaa.