Pohjoistuulen metsä : kuvauksia viimeisistä luonnonmetsistä

by Ritva Kovalainen (Author & Photographer), Sanni Seppo (Author & Photographer)

Pohjoistuulen metsä on Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon valokuvataiteellinen tietokirja Suomen luonnonmetsien monimuotoisesta elämästä. Teos kuvaa rikkaita ekosysteemejä, jollaisia pohjoiset havumetsämme parhaimmillaan ovat, mutta se kertoo myös metsien hupenemisesta ja toisaalta pyrkimyksistä niiden säilyttämiseksi.

Tarunhohtoinen ja ainutlaatuinen luonnonmetsä on tuhkasta noussut ja kulonkiertämänä säilynyt vuosituhantisten kehityskulkujen muovaama eliöyhteisö. Se on yllättävä ja lumoava metsä, pohjoistuulena puhaltavan Boreas hengen valtakunta.

Pohjoistuulen metsä on päätösosa Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon valokuvataiteelliseen tutkimukseen perustuvalle metsätrilogialle, jossa kolmekymmenvuotinen työ metsäaiheiden parissa kiteytyy. Trilogian aiemmat osat ovat suomalaista metsämytologiaa luotaava Puiden kansa (1997) ja metsätalouden varjopuolia kuvaava Metsänhoidollisia toimenpiteitä (2009).

Kirja perustuu monivuotiseen kuvaustyöhön luonnonmetsissä, tieteellisiin julkaisuihin, raportteihin, kaunokirjallisiin metsäkuvauksiin, vuoropuheluun tutkijoiden ja aktivistien kanssa sekä eri foorumeilla käytävään metsäkeskusteluun. Kirja sisältää yli 400 valokuvaa ja graafisia kuvia.

Genres: Nonfiction, Nature, Finnish Literature

320 pages, Hardcover

First published January 1, 2023

Reviews

[Tuuli - Korpimaan lukija · Rating 5 out of 5]

Loistava kirja ja upeita kuvia. Käsittelee Suomen metsänhoidon ja luonnonsuojelun historiaa tosi avartavasti.

[LisaZen · Rating 4 out of 5]

"Pohjoinen luonnonmetsä on useimmille täysin vieras ja vain ani harvalla suomalaisella on siitä omakohtaista kokemusta." (s. 10)

Kovalainen ja Seppo ovat tehneet työtä metsä-aiheen parissa jo vuosikymmeniä, joten heillä on puista, metsästä, metsänhoidosta ja ympäristöstä syvällinen näkemys ja paljon asiatietoa, jota tähän kirjaan on koottu tavallista lukijaa ajatellen ehkä hieman liikaakin. Ulkoasultaan kirjan mieltää ensisijaisesti valokuvakirjaksi, siis taidekirjoihin lukeutuvaksi. Kirja on kuitenkin tehty myös, tai ennen kaikkea, luettavaksi. Koska kirjan ulkoasu on coffee-table-book -tyyppinen, sen ostajakunta tulee luultavasti olemaan valistunutta ja kulttuuria kuluttavaa kaupunkilaisväkeä. Toivoisin kirjan sanoman kuitenkin leviävän paljon laajemmalle, mistä johtuen tiivistetty ja kevyempi versio aiheesta olisi tarpeen; kirja joka kulkisi mukana kassissa ja jota olisi mukava lukea vuoteessa, hienoa kuvitusta silti unohtamatta, sillä kuva-aineisto tekee lukukokemuksesta elämyksen. Kovalaisen ja Sepon kuvaamien metsäkuvien lisäksi kirjassa on muilta tahoilta saatuja ihastuttavia valokuvia hyönteisistä (mm. perhosista) ja linnunmunista. Näillä on kuvitukseen saatu hienoa vaihtelevuutta, mutta ne liittyvät myös oleellisesti tekstiin ja painottavat lajikirjon moninaisuuden tärkeyttä.

Itselleni ehkä kiinnostavinta kirjassa oli lyhyt historiajakso, jossa kerrottiin suomalaisen metsäpolitiikan synnystä (esim. Metsähallitus ja ympäristöministeriö) ja kehityksestä. Tämä oli tuikitärkeää ja aina ajankohtaista taustaa yhteiskunnassamme tapahtuvalle päätöksenteolle. Jokaisen suomalaisen pitäisi tuntea ympäristöhallinnon taustat vähintään yhtä hyvin kuin talvisodan historia. Epäilenpä kuitenkin, ettei tällaista tietoa koulukirjoista juuri löydy.

Ajattelen usein, kuinka paljon maailmassa on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet merta, mikä itselleni on suunnilleen hienointa mitä maapallolla on. Yhtä kirpaisevaa on, että monet miljoonakaupunkien asukkaat eivät koskaan ole käyneet metsässä, minkäänlaisessa metsässä, luonnonmetsistä puhumattakaan. Tähän hermoon iski kohdallani Kovalaisen ja Sepon toteamus siitä, että ani harva on käynyt pohjoisessa luonnonmetsässä. Omakin ymmärrykseni metsä-käsitteen merkityksestä on siis puutteellinen ja vinoutunut. Ajatus satuttaa, kuten pitääkin.

Yksi erittäin keskeinen asia, josta kirja ei suoraan puhu, mutta joka jokaisen suomalaisen tulisi tiedostaa ja muistaa: maamme hyvinvointi on rakennettu metsätuloilla. Terveyskeskukset, tiet, koulut, palvelut...Ilman metsätalouden tuloja elintasomme olisi huomattavasti alhaisempi. Voimme tietenkin jossitella, että Suomi olisi voinut kehittää muita tuotannonaloja enemmän. Yhteiskunnat kuitenkin järjestään tekevät valintoja historiaansa nojautuen. Emme voi muuttaa sitä, että suomalaisen tuotantoelämän juuret ovat tervanpoltossa ja teknologian kehitys alkoi laivanrakennuksesta. Vaatii suurta henkistä ponnistelua "muuttaa mielensä" eli suuntautua tulevaisuuteen uusin ajatuksin. Vasta nyt olemme ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa meille näyttäytyy lukematon määrä uusia kiehtovia näköaloja, kuten esim. bioteknologian innovaatiot ja digiteknologia. Tunnustakaamme NÖYRÄSTI velkamme menneisyydelle, josta olemme niin suuresti hyötyneet. Aikaisemmat sukupolvet tekivät parhaansa silloisen tietämyksen valossa. Uudet sukupolvet tulevat tekemään omat virheensä, jotka eivät tule olemaan entisiä vähäisempiä. Kehitys kulkee aina kaksi askelta eteenpäin ja yhden taaksepäin.

[Elsary · Rating 4 out of 5]

Todella vaikuttava ja ravisteleva teos joka herättää halun suojella metsiä, mennä metsään, puhua metsistä. Upeita kuvia ja hienoja tekstejä. Täynnä tietoa ja taitoa. Ainut miinus siitä, että kuvien ja tekstin olisi lopussa toivonut jakaantuvan tasaisemmin; loppua kohti tekstiä oli paljon ja kuvia vähän, ja vuorottelu olisi ehkä tehnyt lukukokemuksesta aavistuksen miellyttävämmän. Toisaalta ehkä kirjaa ei kuulukaan lukea yhdessä illassa, mutta kun vaikea oli jättää kesken…

[Anne · Rating 3 out of 5]

Kiinnostavaa tietoa, mutta ajoittain kuivasti kirjoitettu.

[Paula · Rating 5 out of 5]

”Luonnon suojelemisen tarve ulottuu yhtä kauas kuin sen hyödyntäminenkin. Suojelun välttämättömyyden ymmärtäneet pioneerit saivat rinnalleen kokonaisen kansanliikkeen 1970-luvulla, mutta kuten tuolloin myös nyt, törmäävät toiveet metsien säästämisestä järkähtämättömään muuriin. Kauhukuvat talouden romahtamisesta, pakkosuojelusta ja sosialisoimisesta ovat pysyneet perusteluina puoli vuosisataa.”

Vaikuttava ja faktapohjainen kokonaiskuva Suomen metsien historiasta ja nykytilasta, sen syistä ja seurauksista. Metsäaktivisteja on kiittäminen siitä, ettei viimeisetkin vanhat luonnonmetsät ole päätyneet motojen kitaan.

Kuvat viimeisistä ikimetsistä on uskomattoman kauniita ja koskettavia.

Vahva lukusuositus.