Raikas, oivaltava ja koskettava kuvaus siitä, mitä on koti. Ja siitä, miten kohtaamme toiset ihmiset. Miten usein katsommekaan ohi ja miten joskus, harvoin, toinen ihminen on se koti, jota olemme etsineet.
Flora muuttaa Suomeen poikaystävän perässä. Elämä toisella puolella maailmaa jää taakse, siitä muistuttavat vain jokaviikkoiset Skype-puhelut vanhempien kanssa. Uusi elämä Helsingissä hakee muotoaan. Etsinnässä ovat työ, ystävät, suomen kieli ja oma paikka tässä kaupungissa, jossa joka kadun kulmalla on kampaamo ja kaikilla vastaantulijoilla Marimekko-kassi olkapäällä. Floran ympärille muodostuu joukko ihmisiä, joista jokainen näkee Floran omalla tavallaan, sivuhenkilönä omassa elämässään.
Olipas jotenkin raikas kirja! Tarinan keskellä oleva Flora ei päässyt kuvailemaan itseään omin sanoin, mutta muut ihmiset ympärillä senkin edestä. Tarina soljahti eteenpäin.
Pidin tämän kirjan moniäänisyydestä ja kirjoittajan rohkeasta valinnasta jättää päähenkilö täysin ilman omaa ääntä. Kodin ja identiteetin etsimisen representaatio on kiinnostava. Tarina soljui eteenpäin sulavasti ja tasapainoisesti, mutta samalla ehkä vähän liian tasapaksusti. Kerronnan tyyli ei oikein kolahtanut ja nuorten aikuisten elämä tuntui olevan muutenkin niin kaukana minusta, etten saanut kirjasta otetta. (Ja huom! Luen sujuvasti myös YA:ta 😄). Jollain tavalla hyvin keskeneräinen tarina jätti lopulta vähän tyhjän olon.
Flora rakastuu suomalaiseen poikaan ja muuttaa Helsinkiin. Flora tutustuu uusiin ihmisiin uudessa kaupungissa, pitäen samalla yhteyttä Skype-puheluiden välityksellä vanhempiinsa. Kirjassa tarkastellaan kotia ja kodin konseptin rakentamista Floran kautta.
Pidin kirjassa erityisesti siitä, miten Floraa kuvailtiin vain muiden hahmojen välityksellä. Hän on teoksen päähenkilö, mutta hänellä ei ole ääntä kirjassa. Suurin osa kertojista on suomalaisia, joten Flora jää näin myös suomalaisen perspektiivin alle, mikä ainakin mulle aiheutti mielenkiintoista jännitettä lukiessa.
Jotkut tyylilliset ratkaisut (kappaleiden otsikointitapa, kursiivin ylikäyttö) eivät olleen oikein mieleeni ja alkoivat loppua kohden suorastaan ärsyttää.
Muutoin kokonaisuutena Flora on kauniin melankolinen slice-of-life -tarina. Arvostan kans paljon sitä, että Suomessa julkaistaan myös muidenkin kuin suomea äidinkielenään puhuvien kirjailijoiden tuotantoa.
Loppukaneettina: jos tuntisin Floran, niin yks vinkki vain; dump that guy!
Antoisa kirja. Valinta narratiivin antamisesta monille Floran ympärillä oleville henkilöille itse Floran sijasta oli virkistävä, alussa toki vähän hämmentävä. En ihan ymmärtänyt kaikkien kertojien funktiota tarinassa, mutta eipä tässä varsinaisesti mitään juonta ollutkaan. Eniten pidin Floran isän ja Joonaksen äidin osuuksista, vähiten Jessen. Musta oli myös kiva nähdä, miten kielen kautta luotiin itse kunkin kertojan omaa identiteettia. Isot propsit kääntäjälle tästä siis.
Vaikka kirjassa oli ihan oivaltavia kohtia, ei tää kuitenkaan sykähdyttänyt niin paljoa että antaisin enempää tähtiä. Kaikesta huolimatta todella vakuuttava ensiteos.
Flora on nuori nainen, joka on muuttanut Suomeen poikaystävän perässä jostain Karibian suunnalta. Millaiseksi muodostuu uusi elämä kaukana kotoa? Yhteys entiseen elämään kutistuu viikottaisiksi Skype-puheluiksi vanhempien kanssa. Flora alkaa rakentamaan uutta elämää itselleen Helsingissä: poikaystävä ja koti on jo, mutta entäs kielitaito, ystävät ja työ? Mistä löytää itselleen paikka uudessa kaupungissa?
Flora on tämän kirjan keskeisin henkilö, mutta hän ei itse pääse näkökulmahenkilöksi laisinkaan. Tarinaa kerrotaan vain muiden katseen kautta: kertojina toimivat nimetön poikaystävä, tämän entinen tyttöystävä Katja, äiti Ulla, Floran isä ja työkaveri Jesse. Poikaystävä kuvaa elämäänsä Floran kanssa ja omaa vaikeiluaan suhteessa. Floran kanssa ystävystyvä Katja on juuri tullut äidiksi ex-poikaystävänsä Teemun kanssa ja joutuu kipuilemaan oman äitiytensä ja hyvin vaikean äitisuhteensa välissä.
Poikaystävän äiti Ulla menettää oman äitinsä ja ajautuu helpotuksen ja syyllisyyden sekaisiin tunteisiin. Floran isä on mukavan tasapainoinen ja tunteidensa kanssa sinut oleva mies, mutta hänelläkin on omat painolastinsa suhteessa Floran äitiin. Molempien ihmissuhteet heijastelevat sitten välillisesti heidän suhteeseensa Floraan.
Monen kertojan käyttäminen toimii mainiosti. Kertojat eroavat selvästi toisistaan, vain parissa kohtaa jouduin hetken miettimään, kuka on äänessä, vaikka kertojia ei ole lukujen alussa nimetty. Eri henkilöillä on sen verran omanlaiset äänensä, että heidät kyllä tunnistaa hyvin. Nämä monet eri näkökulmat tuovat tarinaan vaihtelua. Flora tulee välillä lähemmäs, pysyy toisinaan kauempana, mutta ei missään kohtaa poistu tarinasta kokonaan.
Flora on Lois Armasin esikoisromaani. Se on oikein taidokkaasti tehty ja suomentaja Maria Lyytinen on kääntänyt sen hyvin suomeksi. Kirjassa on miellyttävää, miten se kuvaa tarkasti ja raikkaasti tavanomaisten ihmisten elämää. Äitiys ja äitien ja tytärten väliset suhteet nousevat esiin yhtenä teemana; toisaalta tarkastellaan maahanmuuttajan asemaa ja kodin löytämistä uudessa kotimaassa. Päähenkilön katsominen sivusilmällä ja muiden näkökulmista on myös mukavaa vaihtelua. Flora on oikein mukava tuttavuus ja jättää odottamaan, mitä Armas seuraavaksi kirjoittaa.
”Haluan inspiroida häntä, mutta se on itsekeskeinen ja omahyväinen ajatus, koska häntä inspiroivat niin monet muut asiat, ja hän on niin varma itsestään ja tulevaisuudestaan, mikä se sitten lieneekään; siitä hän ei useinkaan meille kerro, eikä se haittaa, sillä eihän meidän olekaan tarkoitus tietää lapsistamme kaikkea. Meidän kuuluu tietää vain se, minkä he haluavat meidän tietävän.”
Ihana kirja! Kaikki hahmot tuntuvat erittäin todellisilta. Tämä on hieno katsaus siihen, miten ihmisten keskinäiset suhteet vaikuttavat toisiinsa ja ihmiset ovat kaikki osa suurta suhteiden rihmastoa. Hienosti kirjoitettu ja toivon että Lois Armas kirjoittaa jatkossa enemmänkin.
Hieno kirja, jonka kaltaista en ole aiemmin lukenut. Näkökulmia oli monia, mutta ne piirsivät eheän kuvan päähenkilö Florasta, erilaisista perheistä ja kodeista. Muut hahmot kuvaavat Floraa lempeästi ja tarkasti. Florasta on selkeästi helppo pitää, kuten on myös tästä kirjastakin.
Teoksessa kiinnostavaa on se, miten päähenkilöstä luodaan kuva muiden hahmojen kautta. Muuten kirja oli omaan makuuni liian pitkäveteinen. Välillä tuntui, ettei oikein saanut otetta mistään tai että teos on liian negatiivinen. Toisaalta tuokin on onnistuminen, koska se sai aikaan tunteita.
Muistettava ja näkemyksiä avartava kirja. Aloin inhoamaan Poikaystävän lukuja aika nopeasti, mutta pidin muista kertojista senkin edestä. Lopussa oli hauska toteamus, etteihän Floraa oikeastaan tunne. Koko kirja pyörii Floran ympärillä, muttei itse Floran ajatuksia ja mietteitä tule esille.
Luin tämän kevään uutuuden vähän tavanomaisesta tbr-systeemistäni poiketen etuajassa lukuhaastetta varten (muistaakseni Popsugar, kirjailijalla samat nimikirjaimet). Ei ollut muuten hirveän wörtti, olisi malttanut odottaa :D Kirja ei jättänyt kovin kummoista muistijälkeä. Oli se melko sekavakin. Kuitenkin tässä on tärkeä aihe ja joitakin kivoja ajatuksia, joten kolme tähteä tuntuu loogiselta.