What do you think?
Rate this book
Levoton lukija
Vapaasti hengittäviä esseitä elämästä, kirjoista, lukemisesta ja kirjoittamisesta.
”Olisin halunnut olla se runotyttö, jonka eristäytymisen tarve ja sisäinen kuulumattomuuden tunne selittyisi sillä, että hän intohimoisesti elää runouden maailmassa. Olisin halunnut olla se, joka kantaa kainalossa runokirjaa, siteeraa ulkoa syvällisiä säkeitä ja lempikirjailijoita kysyttäessä mainitsee viiden joukossa ainakin kaksi runoilijaa. Olisin halunnut pitää Lorcasta.
En ollut sellainen, enkä ole.”
Kirsi Piha hahmottaa lukemalla ympäröivää maailmaa, itseään ja toisia ihmisiä. Kirjoista hän etsii ymmärrystä sille, keitä me olemme, mikä meitä liikuttaa ja mistä elämässä on pohjimmiltaan kysymys.
Levoton lukija käsittelee kirjallisuuden innoittamana rohkeasti ja yllättävistä näkökulmista ihmissuhteita, elämää, sen vaiheita ja muutoksia: äitiyttä, ikääntymistä, kuolemaa ja rakkautta. Muutamat kirjailijat, kuten Virginia Woolf, Tove Jansson, Fernando Pessoa ja Hannu Mäkelä ovat lukijalleen erityisen rakkaita. Paitsi kirjailijoiden tuotantoa, Kirsi Piha pohtii heidän elämäänsä ja tapaansa kirjoittaa.
Kirsi Piha (s. 1967) on yrittäjä ja kirjailija, muutostoimisto Ellun Kanojen perustaja ja entinen poliitikko.
Hän on auttanut yrityksiä muuttumaan ja pohtinut nykyistä työelämää teoksissaan. Anna-lehden kirjallisuusaiheisissa kolumneissaan Piha on ottanut kantaa kirjallisuuden ilmiöihin. Kirjailija Hannu Mäkelän kanssa hän on julkaissut yhdessä kirjeenvaihtokokoelman Pimeän yli (2020).
”Olisin halunnut olla se runotyttö, jonka eristäytymisen tarve ja sisäinen kuulumattomuuden tunne selittyisi sillä, että hän intohimoisesti elää runouden maailmassa. Olisin halunnut olla se, joka kantaa kainalossa runokirjaa, siteeraa ulkoa syvällisiä säkeitä ja lempikirjailijoita kysyttäessä mainitsee viiden joukossa ainakin kaksi runoilijaa. Olisin halunnut pitää Lorcasta.
En ollut sellainen, enkä ole.”
Kirsi Piha hahmottaa lukemalla ympäröivää maailmaa, itseään ja toisia ihmisiä. Kirjoista hän etsii ymmärrystä sille, keitä me olemme, mikä meitä liikuttaa ja mistä elämässä on pohjimmiltaan kysymys.
Levoton lukija käsittelee kirjallisuuden innoittamana rohkeasti ja yllättävistä näkökulmista ihmissuhteita, elämää, sen vaiheita ja muutoksia: äitiyttä, ikääntymistä, kuolemaa ja rakkautta. Muutamat kirjailijat, kuten Virginia Woolf, Tove Jansson, Fernando Pessoa ja Hannu Mäkelä ovat lukijalleen erityisen rakkaita. Paitsi kirjailijoiden tuotantoa, Kirsi Piha pohtii heidän elämäänsä ja tapaansa kirjoittaa.
Kirsi Piha (s. 1967) on yrittäjä ja kirjailija, muutostoimisto Ellun Kanojen perustaja ja entinen poliitikko.
Hän on auttanut yrityksiä muuttumaan ja pohtinut nykyistä työelämää teoksissaan. Anna-lehden kirjallisuusaiheisissa kolumneissaan Piha on ottanut kantaa kirjallisuuden ilmiöihin. Kirjailija Hannu Mäkelän kanssa hän on julkaissut yhdessä kirjeenvaihtokokoelman Pimeän yli (2020).
341 pages, Paperback
First published May 11, 2023
6 people are currently reading
106 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 31 reviews
May 22, 2023
Kirja täynnä tekstejä lukemisen kokemuksista ja lukemisen herättämistä ajatuksista sekä ihmisyyden ja elämän ristiriitaisuuksista, tykkäsin tosi paljon! Kuin olisi keskustellut jonkun toisen intohimoisen lukijan kanssa.
January 5, 2024
Paljon kiinnostavia juttuja ja ihanaa kirjarakkautta, jonkin verran myös turhan tuntuista toistoa. Arvosanasta putoaa yksi tähti pronominien väärinkäytön takia – Piha kirjoittaa jatkuvasti tämä, kun pitäisi kirjoittaa hän. Pikkujuttu, mutta pidemmän päälle varsin ärsyttävää.
August 13, 2023
Tätä oli ihana lukea.
Vaikka tämä kirja ei liity politiikkaan ja vaikka Pihan poliittinen ura on ajalta, jolloin minua ei ollut ja/tai konttaamiselta, piltin syömiseltä ja muilta vauva-aktiviteeteilta ehtinyt politiikkaa seuraamaan, tuli lukiessa sellainen ollo, että juuri tätä kaipaan juuri nyt. Twitterhuudossa katoaa helposti elämän oikeasti merkitykselliset asiat, kuten ihmissuhteet, uteliaisuus ja oleminen. Oli kovin miellyttävää lukea jonkun toisen ihmisen ajatuksia kirjoista ja sitä kautta elämästä. Ehkä oppisimme joskus kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että myös esim. twitteristeillä ja poliitikoilla on myös ihan oikea, epätäydellinen ja tunteikas elämä - uskoisin että myös muillakin kuin Pihalla.
Kokonaisuutena upean intiimi ja inhimillinen kirja.
Ps. Piha kirjoittaa, että on suojelevainen kirjoistaan eikä niitä esim herkästi lainaa. 4000 kirjan kotikirjasto on kuitenkin jo sen verran laaja, että tekisi tämän lukemisen jälkeen aivan hurjasti mieli sitä ihan hetken vaan tutkailemaan ja pyöritellemään kirjoja käsissä.
Vaikka tämä kirja ei liity politiikkaan ja vaikka Pihan poliittinen ura on ajalta, jolloin minua ei ollut ja/tai konttaamiselta, piltin syömiseltä ja muilta vauva-aktiviteeteilta ehtinyt politiikkaa seuraamaan, tuli lukiessa sellainen ollo, että juuri tätä kaipaan juuri nyt. Twitterhuudossa katoaa helposti elämän oikeasti merkitykselliset asiat, kuten ihmissuhteet, uteliaisuus ja oleminen. Oli kovin miellyttävää lukea jonkun toisen ihmisen ajatuksia kirjoista ja sitä kautta elämästä. Ehkä oppisimme joskus kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että myös esim. twitteristeillä ja poliitikoilla on myös ihan oikea, epätäydellinen ja tunteikas elämä - uskoisin että myös muillakin kuin Pihalla.
Kokonaisuutena upean intiimi ja inhimillinen kirja.
Ps. Piha kirjoittaa, että on suojelevainen kirjoistaan eikä niitä esim herkästi lainaa. 4000 kirjan kotikirjasto on kuitenkin jo sen verran laaja, että tekisi tämän lukemisen jälkeen aivan hurjasti mieli sitä ihan hetken vaan tutkailemaan ja pyöritellemään kirjoja käsissä.
July 17, 2023
Juuri kun mietin Suurteoksia-kirjan kohdalla, miksi käyttää aikaa lukemisesta lukemiseen, nappaan kuitenkin kirjastosta spontaanisti mukaani Kirsi Pihan samateemaisen teoksen. Ihan silkkaa uteliaisuuttani Kirsi Pihan elämää ja persoona kohtaan, myönnettäköön. Kirja on kokoelma tekstejä, jotka ovat pituudeltaan muutamasta rivistä pariin kymmeneen sivuun. Osan tyyli on kolumnimainen, osa teksteistä taas lähestyy esseemäisempää pohdiskelua. Ja toisin kuin nimi antaa ymmärtää, kaikki teksti eivät suinkaan kerro lukemisesta, vaan hyvin usein kirjoittajan elämästä ja ihmisistä niin, että pohdiskelun lähtökohdaksi on joko laitettu tai on aidosti ollut jokin kirja.
Kirjan alkupuolen tekstit, jotka koskevat voittopuolisemmin lukemista, ovat itselleni mieluisimpia. Piha kirjoittaa sujuvasti ja tunnen olevani kuin hyvän ystävän luona hänen kirjahyllyään ihailemassa. Jossain vaiheessa sekä tekstien tyyli että aiheet kuitenkin hajoavat ja yksittäisiin teksteihinkin alkaa hiipiä toistoa. Rakenteellisia erimielisyyksiäkin minulla kirjoittajan kanssa alkaa olla enemmän ja enemmän kirjan edetessä. Koko kirjan ajan ihmettelen myös sitä valintaa, että henkilöön viitataan useimmiten tämä-pronominilla, kun omasta mielestäni hän olisi ollut luontevampi.
Kirjan alkupuolen tekstit, jotka koskevat voittopuolisemmin lukemista, ovat itselleni mieluisimpia. Piha kirjoittaa sujuvasti ja tunnen olevani kuin hyvän ystävän luona hänen kirjahyllyään ihailemassa. Jossain vaiheessa sekä tekstien tyyli että aiheet kuitenkin hajoavat ja yksittäisiin teksteihinkin alkaa hiipiä toistoa. Rakenteellisia erimielisyyksiäkin minulla kirjoittajan kanssa alkaa olla enemmän ja enemmän kirjan edetessä. Koko kirjan ajan ihmettelen myös sitä valintaa, että henkilöön viitataan useimmiten tämä-pronominilla, kun omasta mielestäni hän olisi ollut luontevampi.
Read
November 4, 2023Tykkään kuunnella kirjallisuuspodcasteja, kun käyn lenkillä. Niitä vain on kovin vähän. Joten käännyin äänikirjan puoleen.
Yllättäen kirja kuitenkin nousi oikeuksiinsa vasta, kun Piha siirtyi muihin aiheisiin. Eritoten vanhuutta koskeva essee tuntui tuoreelta. Lähinnä siksi, että vanhojen naisten (jos viisikymppistä Pihaa voi vanhaksi naiseksi kutsua, vaikka hän itse niin tekeekin) reflektioita ei oikeastaan kuule missään. Vanhat naiset siivotaan nopeasti pois näkyviltä ja kuuluvilta, kun tietyt tasaluvut saavutettu. Vanhojen miesten horinoita sen sijaan piisaakin riittämiin.
Yllättäen kirja kuitenkin nousi oikeuksiinsa vasta, kun Piha siirtyi muihin aiheisiin. Eritoten vanhuutta koskeva essee tuntui tuoreelta. Lähinnä siksi, että vanhojen naisten (jos viisikymppistä Pihaa voi vanhaksi naiseksi kutsua, vaikka hän itse niin tekeekin) reflektioita ei oikeastaan kuule missään. Vanhat naiset siivotaan nopeasti pois näkyviltä ja kuuluvilta, kun tietyt tasaluvut saavutettu. Vanhojen miesten horinoita sen sijaan piisaakin riittämiin.
August 4, 2023
“FIKTION LUKEMINEN avaa ihmisen toiselle ja itselleen. Se tuo näkyville jotain, mikä normaalielämässä on mahdotonta: toisen ihmisen mielen. Toisen ihmisen päänsisäisen maailman, ajatukset, tunteet, nekin, joita kukaan ei kerro ääneen. Erityisesti ne.
Fiktio auttaa ymmärtämään toista ihmistä.”
Kirsi Pihan esseet kirjoista, lukemisesta ja kirjoittamisesta olivat todella viihdyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Piha ottaa kantaa moniin viime vuosina puhuttaneisiin teemoihin, kuten äänikirjoihin, taiteilijan ja teoksen erottamiseen, lukuharrastuksen hiipumiseen, kääntäjän arvostukseen, kirjallisuuskritiikkiin. Ote on sekä hyvin henkilökohtainen että analyyttinen, kun Pihan toisaalta käsittelee teemoja omien elämänkokemustensa kautta ja toisaalta siteeraa ahkerasti niin kirjailijoita kuin asiantuntijoita. Henkilökohtaisimmissa esseissä käsitellään äiti-tytär ja isä-tytär -suhteita fiktiossa ja muistelmissa, ja käsitellyksi tulevat myös enot, joilla ilmeisesti lankeaa kirjallisuudessa usein aika karkean ja epämiellyttävän miehen osa.
Pihan suosikkikirjailijoista, kuten Hannu Mäkelästä, Merete Mazzarellasta ja Tove Janssonista, esseet tarjoavat varsinaisen rautaisannoksen. Tovea ja Mazzarellaa olenkin jo lukenut, mutta Mäkelältä en vielä mitään. Varmaan pitäisi! Kiinnostamaan jäi myös Fernando Pessoan erikoinen elämäntarina, ja Perecin Elämän pinnistän ehkä loppuun Pihan suosituksen voimalla. Huovisen Hamsterit otinkin jo kuunteluun, ja alku on varsin lupaava!
Pihan lukeneisuus ja hyvä muisti tekevät vaikutuksen. Lukemisen hyötyjä käydään läpi monesta näkökulmasta, mutta siinä olen Pihan kanssa yhtä mieltä, että lukemisen parasta antia on hyvät kirjat ja antoisat lukuhetket. Karttuva sanavarasto, sivistys ja empatia terveysvaikutuksista puhumattakaan ovat sivuseikkoja, kun lukuharrastus on jo vienyt mennessään. Kääntäjän nimen parempaa näkyvyyttä kannatan ehdottomasti, eikä pelkästään siksi, että mainio kääntäjä on kirjalle samanlainen suositus kuin hyvä lukija äänikirjalle. Kenties kääntäjän nimi kannessa vähentäisi myös huonojen käännösten määrää. Näihin onneksi törmään hyvin harvoin, mutta kyllä riipoo kun tällainen osuu kohdalle. Pihakin harmittelee joidenkin, nimeltä mainitsemattomien, teosten huonoja käännöksiä, sillä uusiahan ei hevillä tehdä. Levoton lukija päättyykin 50 kirjan suosituslistaan, jolla osa suomeksikin käännetyistä teoksista oli englanninkielisillä nimillään. Ovatko nämä noita Pihan mielestä kehnoja käännöksiä, vai mistä moinen valinta?
Fiktio auttaa ymmärtämään toista ihmistä.”
Kirsi Pihan esseet kirjoista, lukemisesta ja kirjoittamisesta olivat todella viihdyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Piha ottaa kantaa moniin viime vuosina puhuttaneisiin teemoihin, kuten äänikirjoihin, taiteilijan ja teoksen erottamiseen, lukuharrastuksen hiipumiseen, kääntäjän arvostukseen, kirjallisuuskritiikkiin. Ote on sekä hyvin henkilökohtainen että analyyttinen, kun Pihan toisaalta käsittelee teemoja omien elämänkokemustensa kautta ja toisaalta siteeraa ahkerasti niin kirjailijoita kuin asiantuntijoita. Henkilökohtaisimmissa esseissä käsitellään äiti-tytär ja isä-tytär -suhteita fiktiossa ja muistelmissa, ja käsitellyksi tulevat myös enot, joilla ilmeisesti lankeaa kirjallisuudessa usein aika karkean ja epämiellyttävän miehen osa.
Pihan suosikkikirjailijoista, kuten Hannu Mäkelästä, Merete Mazzarellasta ja Tove Janssonista, esseet tarjoavat varsinaisen rautaisannoksen. Tovea ja Mazzarellaa olenkin jo lukenut, mutta Mäkelältä en vielä mitään. Varmaan pitäisi! Kiinnostamaan jäi myös Fernando Pessoan erikoinen elämäntarina, ja Perecin Elämän pinnistän ehkä loppuun Pihan suosituksen voimalla. Huovisen Hamsterit otinkin jo kuunteluun, ja alku on varsin lupaava!
Pihan lukeneisuus ja hyvä muisti tekevät vaikutuksen. Lukemisen hyötyjä käydään läpi monesta näkökulmasta, mutta siinä olen Pihan kanssa yhtä mieltä, että lukemisen parasta antia on hyvät kirjat ja antoisat lukuhetket. Karttuva sanavarasto, sivistys ja empatia terveysvaikutuksista puhumattakaan ovat sivuseikkoja, kun lukuharrastus on jo vienyt mennessään. Kääntäjän nimen parempaa näkyvyyttä kannatan ehdottomasti, eikä pelkästään siksi, että mainio kääntäjä on kirjalle samanlainen suositus kuin hyvä lukija äänikirjalle. Kenties kääntäjän nimi kannessa vähentäisi myös huonojen käännösten määrää. Näihin onneksi törmään hyvin harvoin, mutta kyllä riipoo kun tällainen osuu kohdalle. Pihakin harmittelee joidenkin, nimeltä mainitsemattomien, teosten huonoja käännöksiä, sillä uusiahan ei hevillä tehdä. Levoton lukija päättyykin 50 kirjan suosituslistaan, jolla osa suomeksikin käännetyistä teoksista oli englanninkielisillä nimillään. Ovatko nämä noita Pihan mielestä kehnoja käännöksiä, vai mistä moinen valinta?
November 29, 2023
Olemme kaimani kanssa levottomia lukijoita. Kolme kirjaa lukulistalla ei tarkoita kolmea seuraavaksi luettavaa kirjaa, koska vastaan voi tulla jotain kiinnostavampaa.
Tykkäsin, välillä vähän harpoin.
Tykkäsin, välillä vähän harpoin.
August 6, 2024
Vakavasta tekstin pronominivammasta huolimatta tykkäsin. Aina on kiva kuulla/lukea ihmisestä, joka rakastaa yli kaiken kirjoja ja lukemista. Joitakin vinkkejä jäi mieleen muhimaan.
August 20, 2023
Odotin, että esseekokoelmassa olisi keskitytty enemmän lukemiseen, mutta siinä olikin kaikkea muutakin. Piha käsittelee esseissään myös muun muassa kirjoittamista sekä laajemminkin omaa elämäänsä, mutta kirjat pysyvät kuitenkin mukana läpi kokoelman.
Kokonaisuutena tämä on ihan ok. Jotkin esseistä ja ajatuksista olivat oikein puhuttelevia, mutta suurin osa ei oikein iskenyt. Eniten pidin esseistä, jotka keskittyivät selkeimmin lukemiseen. Kirjasta saa myös paljon kiinnostavia kirjavinkkejä.
Kokoelmassa olisi ollut napakoittamisen varaa, koska teksteissä tulee aika paljon turhaa toistoa. Tämä selittynee sillä, että osa esseistä on julkaistu aiemmin jossain muualla, mutta niitä olisi kannattanut editoida enemmän tätä kokoelmaa varten.
Haluan nostaa tähän yhden tärkeän kirjassa esitetyn ajatuksen:
Kokonaisuutena tämä on ihan ok. Jotkin esseistä ja ajatuksista olivat oikein puhuttelevia, mutta suurin osa ei oikein iskenyt. Eniten pidin esseistä, jotka keskittyivät selkeimmin lukemiseen. Kirjasta saa myös paljon kiinnostavia kirjavinkkejä.
Kokoelmassa olisi ollut napakoittamisen varaa, koska teksteissä tulee aika paljon turhaa toistoa. Tämä selittynee sillä, että osa esseistä on julkaistu aiemmin jossain muualla, mutta niitä olisi kannattanut editoida enemmän tätä kokoelmaa varten.
Haluan nostaa tähän yhden tärkeän kirjassa esitetyn ajatuksen:
"Lukeminen antaa luvan syvän läsnäolon kokemukselle. Levottomalle mielelle lukeminen on mahdollisuus pysähtymiseen. Lukeminen kehittää kykyä keskittyä. Mitä levottomampi olen ja mitä mahdottomammalta keskittyminen lukemiseen tuntuu, sitä varmemmin on aika lukea. Kirjaa. Ei somepostauksia, ei netistä uutisia tai edes lehteä, vaan tekstiä, joka sisältää kokonaisia lauseita ja pitkiä kappaleita ilman emojeita."
May 22, 2023
Voi Piha, minkä teit! Sanoitit mun rakkauden kirjoihin, kirjallisuuteen ja lukemiseen, esitit täsmälleen samoja ajatuksia kuolleesta isästä joita mullakin on ollut, kasvatit mun luettavien kirjojen pinoa.
November 24, 2024
Kirsi Piha ei ole minulle entuudestaan kovin tuttu henkilö. Ehkä siis päätökseni tarttua tähän kirjaan on hitusen kirottu. Kaikki meni paremmin kuin odotin, sillä tämähän oli varsin ihana. Tunnistin itseäni Pihan lukijuudessa. Toki omat hassut kohtansa tässä on, mutta kirja on vähemmän elitistinen kuin monet vastaavat. Jostain syystä nimittäin joidenkin himolukijoiden on mahdotonta puhua omasta harrastuksestaan tai elämäntavastaan muita lukijoita alentamatta! Tätä suosittelisin kirjoista ja lukemisesta kertovista kirjoista pitäville.
June 26, 2023
Kirsi Piha on minulle ensisijaisesti tuttu kokoomuspoliitikkona, mutta koitetaan unohtaa se nyt toistaiseksi. Piha on myös innokas lukuharrastaja, tuhansien kirjojen kirjaston omistaja ja kiihkeä lukemisen ilosanoman levittäjä. Se on kiehtovampi rooli ja Levoton lukija herättikin oitis mielenkiintoni, kun sen WSOY:n kuvastosta bongasin. Tässä on jotain sellaista, mitä itsekin haluaisin joskus kirjoittaa!
Eikä Levoton lukija petä. Se on erinomainen kokoelma kirjallisuutta käsitteleviä kirjoituksia. Ne asettuvat tyyliltään jonnekin esseen ja kolumnin välimaastoon: ei ihan sellaista esseen perinpohjaisuutta ja taiteellisuutta, mutta toisaalta monessa tekstissä on enemmän syvyyttä kuin keskivertokolumnissa. Ilahduttavaa on myös teoksen vaihteleva rytmi, kun pidempien kirjoitusten välissä on myös lyhyitä, jopa sivun mittaisia yhden nopean huomion tekstejä. Se pitää kirjan elävän tuntuisena.
Kirjoituksia on paljon ja niiden aiheiden kirjo on laaja. Levotonta, totta tosiaan, Kirsi Piha todellakin poukkoilee aiheesta toiseen. Niin on hyvä. Joitain yhdistäviä teemoja sentään löytyy, jotka kirjassa toistuvat. Paljon puhutaan esimerkiksi ihmissuhteista: äidin ja tyttären suhde, Pihan kohdalla molempiin suuntiin, on teksteissä usein esiin nouseva aihe. Kirjoittajista esimerkiksi Virginia Woolf, Tove Jansson, Patti Smith ja Hannu Mäkelä nousevat esiin moneen kertaan.
On mielenkiintoista vertailla Pihaa kirjanystävänä itseeni. Yksi asia meitä ainakin erottaa: minä olen suurempi kirjaston ystävä, Piha taas rakastaa enemmän kirjoja esineinä. Noin 4000 kirjan kirjasto on epäilemättä vaikuttava näky, mutta olen toisaalta tyytyväinen, ettei minun tarvitse säilyttää kotonani kaikkia lukemiani kirjoja. Mutta onpa hyvä, että Pihalla on nimenomaan tämä näkökulma, omani kanssa joudun kuitenkin elämään joka päivä.
Levoton lukija on kyllä kaikkinensa ihastuttava. Tietenkään jokainen kirjoitus ei kiinnosta samalla tavalla, totta kai Pihalla on näkemyksiä, joita en jaa ja mielenkiinnonkohteita, jotka eivät minua puhuttele, mutta kokonaisuus on silti oivallinen ylistyspuhe kirjallisuuden ja lukemisen iloille, olematta saarnaavaa, opettavaista tai tympeää. Jotain tällaista todellakin haluaisin itse osata joskus kirjoittaa. On tässä vielä onneksi aikaa: Pihahan on yli kymmenen vuotta minua vanhempi, ehkä minäkin viisikymppisenä sitten!
Kirjan luettuani uskoisin, että voisin Kirsi Pihan tavatessani unohtaa politiikan ja käydä mielenkiintoisen keskustelun kirjoista. Haluaisin kuulla, onko Piha ehtinyt vielä lukea Georges Perecin Häviämistä ja mitä hän siitä ajattelee. Haluaisin sanoa, että runouteen kannattaa heittäytyä, koittaa jättää taakse kaikki ymmärtämisen ja tulkitsemisen taakka, ja sen sijaan lukea tarpeeksi paljon uusia, kiehtovia runokirjoja ja vain katsoa, löytyisikö niistä jotain puhuttelevaa. Vinkkaisin myös, että If Books Could Kill -podcastin keskustelu Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta -kirjasta on riemastuttava.
Eikä Levoton lukija petä. Se on erinomainen kokoelma kirjallisuutta käsitteleviä kirjoituksia. Ne asettuvat tyyliltään jonnekin esseen ja kolumnin välimaastoon: ei ihan sellaista esseen perinpohjaisuutta ja taiteellisuutta, mutta toisaalta monessa tekstissä on enemmän syvyyttä kuin keskivertokolumnissa. Ilahduttavaa on myös teoksen vaihteleva rytmi, kun pidempien kirjoitusten välissä on myös lyhyitä, jopa sivun mittaisia yhden nopean huomion tekstejä. Se pitää kirjan elävän tuntuisena.
Kirjoituksia on paljon ja niiden aiheiden kirjo on laaja. Levotonta, totta tosiaan, Kirsi Piha todellakin poukkoilee aiheesta toiseen. Niin on hyvä. Joitain yhdistäviä teemoja sentään löytyy, jotka kirjassa toistuvat. Paljon puhutaan esimerkiksi ihmissuhteista: äidin ja tyttären suhde, Pihan kohdalla molempiin suuntiin, on teksteissä usein esiin nouseva aihe. Kirjoittajista esimerkiksi Virginia Woolf, Tove Jansson, Patti Smith ja Hannu Mäkelä nousevat esiin moneen kertaan.
On mielenkiintoista vertailla Pihaa kirjanystävänä itseeni. Yksi asia meitä ainakin erottaa: minä olen suurempi kirjaston ystävä, Piha taas rakastaa enemmän kirjoja esineinä. Noin 4000 kirjan kirjasto on epäilemättä vaikuttava näky, mutta olen toisaalta tyytyväinen, ettei minun tarvitse säilyttää kotonani kaikkia lukemiani kirjoja. Mutta onpa hyvä, että Pihalla on nimenomaan tämä näkökulma, omani kanssa joudun kuitenkin elämään joka päivä.
Levoton lukija on kyllä kaikkinensa ihastuttava. Tietenkään jokainen kirjoitus ei kiinnosta samalla tavalla, totta kai Pihalla on näkemyksiä, joita en jaa ja mielenkiinnonkohteita, jotka eivät minua puhuttele, mutta kokonaisuus on silti oivallinen ylistyspuhe kirjallisuuden ja lukemisen iloille, olematta saarnaavaa, opettavaista tai tympeää. Jotain tällaista todellakin haluaisin itse osata joskus kirjoittaa. On tässä vielä onneksi aikaa: Pihahan on yli kymmenen vuotta minua vanhempi, ehkä minäkin viisikymppisenä sitten!
Kirjan luettuani uskoisin, että voisin Kirsi Pihan tavatessani unohtaa politiikan ja käydä mielenkiintoisen keskustelun kirjoista. Haluaisin kuulla, onko Piha ehtinyt vielä lukea Georges Perecin Häviämistä ja mitä hän siitä ajattelee. Haluaisin sanoa, että runouteen kannattaa heittäytyä, koittaa jättää taakse kaikki ymmärtämisen ja tulkitsemisen taakka, ja sen sijaan lukea tarpeeksi paljon uusia, kiehtovia runokirjoja ja vain katsoa, löytyisikö niistä jotain puhuttelevaa. Vinkkaisin myös, että If Books Could Kill -podcastin keskustelu Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta -kirjasta on riemastuttava.
September 1, 2023
Miten tällaista kirjaa voi edes arvioida? Osa luvuista ei ihan osu maaliin, mutta jos Holtiton lukija lähestyy Levotonta lukijaa mieltäen lukemisen keskusteluksi kirjoista, mikä helposti lipsuu keskusteluksi elämästä noin yleensä, oli tämä aika oivallinen keskustelu. Teki vain mieli esittää kysymyksiä ja kommentteja väliin, mutta itseksenihän täällä huutelisin.
Parasta: Se, että olen entistä vahvemmin sitä mieltä että ennakkoluuloni Eckhart Tollea kohtaan on perusteltua. Se, miten kirjojen kautta voi peilata niin laajaa elämän kirjoa, ja antaa ajatuksen johdatella aiheesta toiseen (osa luvuista oli hykerryttävän hienosti sidottu toisiinsa). Se, kun palasi muistelemaan vuosia sitten lukemiaan kirjoja, ja alkoi punnita olisiko aika virkistää muistia. Se, että on täysin hyväksyttävää innostua ja villisti innostua aiheesta kuin aiheesta (paitsi Eckhart Tollesta).
Mielessäni tosin kirosin lukemisen hitautta kun välillä piti kaivaa Pihan mainitsemia kirjoja milloin Goodreadsista, milloin kirjaston tietokannasta (menen huomenna täydentämään varastoja).
Parasta: Se, että olen entistä vahvemmin sitä mieltä että ennakkoluuloni Eckhart Tollea kohtaan on perusteltua. Se, miten kirjojen kautta voi peilata niin laajaa elämän kirjoa, ja antaa ajatuksen johdatella aiheesta toiseen (osa luvuista oli hykerryttävän hienosti sidottu toisiinsa). Se, kun palasi muistelemaan vuosia sitten lukemiaan kirjoja, ja alkoi punnita olisiko aika virkistää muistia. Se, että on täysin hyväksyttävää innostua ja villisti innostua aiheesta kuin aiheesta (paitsi Eckhart Tollesta).
Mielessäni tosin kirosin lukemisen hitautta kun välillä piti kaivaa Pihan mainitsemia kirjoja milloin Goodreadsista, milloin kirjaston tietokannasta (menen huomenna täydentämään varastoja).
November 21, 2023
Kirjojen lukijana arvostan Pihan tietoa ja näkemystä. Tähän kirjaan voisin näkeväni palaavani tulevaisuudessan lukemaan kirjasitaatteja ja kuvauksia eri kirjojen sisällöistä. Erityisesti pidin kääntäjien esille tuomisesta ja heidän olennaisuudesta kirjojen maailmassa.
Kuitenkin:
- kirjassa tökkää Pihan parempi luokkaisuus ja sitä kautta sokeus, kirjassa puhutaan joo kirjojen antamista kokemuksista ja opetuksista, mut this aint it
- Osa esseistä pomppaa tosi rajusti muusta tekstistä, osassa kolahtaa sijoittamisen kömpelyys osassa aiheen ja tekstin rakenteen eroavaisuus muusta teksistä
- jos kuulen viel yhenki kerran puhuttavan Hannu Mäkelästä ni alan itkemään, ymmärrän että Piha arvostaa ja kunnioittaa Mäkelää paljon ja usealla eri tavalla, mut tää namedroppaaminen alko jo sattumaan sen loputtomalla toistamisella
- loppua kohden kirja toistaa itseään useasti.
- loppua kohden jos lauseet ei ole toistamista aiemmin sanotusta, ne kuulosti lähinnä muiden tekstien kautta opetelluilta "hyviltä" lauseilta jotka kannattaa mainita kirjassa koska kuulostaa hyvältä.
Kuitenkin:
- kirjassa tökkää Pihan parempi luokkaisuus ja sitä kautta sokeus, kirjassa puhutaan joo kirjojen antamista kokemuksista ja opetuksista, mut this aint it
- Osa esseistä pomppaa tosi rajusti muusta tekstistä, osassa kolahtaa sijoittamisen kömpelyys osassa aiheen ja tekstin rakenteen eroavaisuus muusta teksistä
- jos kuulen viel yhenki kerran puhuttavan Hannu Mäkelästä ni alan itkemään, ymmärrän että Piha arvostaa ja kunnioittaa Mäkelää paljon ja usealla eri tavalla, mut tää namedroppaaminen alko jo sattumaan sen loputtomalla toistamisella
- loppua kohden kirja toistaa itseään useasti.
- loppua kohden jos lauseet ei ole toistamista aiemmin sanotusta, ne kuulosti lähinnä muiden tekstien kautta opetelluilta "hyviltä" lauseilta jotka kannattaa mainita kirjassa koska kuulostaa hyvältä.
September 12, 2023
Oodi kirjallisuudelle. Oodi lukijoille. Oodi kirjoittajille. Oodi elämälle.
Kirsi Piha matkaa lukemisen ja kirjoittamisen maailmaan hyvinkin syvälle sydämeen matkaten, ja heti kohta jo pilviin puikahtaen. Kirjailija antaa valtavan suuren kunnianosoituksen usealle kirjailijalle ja esittelee useat teokset kuin minitrailereita näyttäen. Samalla Piha ei tyydy kehumaan kaikkea, vaan myös haastaa niin kirjailijoita, lukijoita kuin alan toimijoita muutenkin. Tätä lukiessa aivan innostuu lisää lukemaan ja ajattelemaan asioita toisin. Yksin kirjojen ympärillä Piha ei kuitenkaan suostu pyörimään, vaan käsittelee aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Raivorehellinen itsensä ruotiminenkaan ei kokematta jää.
Tämä teos oli upea innostaja, loputon nälättäjä.
Kirsi Piha matkaa lukemisen ja kirjoittamisen maailmaan hyvinkin syvälle sydämeen matkaten, ja heti kohta jo pilviin puikahtaen. Kirjailija antaa valtavan suuren kunnianosoituksen usealle kirjailijalle ja esittelee useat teokset kuin minitrailereita näyttäen. Samalla Piha ei tyydy kehumaan kaikkea, vaan myös haastaa niin kirjailijoita, lukijoita kuin alan toimijoita muutenkin. Tätä lukiessa aivan innostuu lisää lukemaan ja ajattelemaan asioita toisin. Yksin kirjojen ympärillä Piha ei kuitenkaan suostu pyörimään, vaan käsittelee aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Raivorehellinen itsensä ruotiminenkaan ei kokematta jää.
Tämä teos oli upea innostaja, loputon nälättäjä.
November 9, 2023
Lyhyesti: kirja oli ihana, ja tempaisi täysillä mukaansa. Voi olla, että luen sen toisenkin kerran, tosin seuraavaksi ehkä painettuna tai sähkökirjana, jos ylimääräistä aikaa siunaantuu jostain. Levoton lukija oli myönteinen yllätys, koska en odottanut mitään. (Syynä lienee se, että oma taustani on täysin päinvastainen kuin teoksen pesunkestävän kokoomuslaisen kirjoittajan.) Mutta näköjään kirjat voivat luoda siltoja eritaustaisten ja ideologialtaan eroavien lukijoiden välille. Kuinka usein olinkaan tätä teosta lukiessani Pihan kanssa kirja-asioista ja lukemisesta täysin samaa mieltä. Siis käytännössä koko ajan. Sain kirjasta myös monta uutta teosta omaan lukulistaani, ja pidin siitä, että Piha itse luki kirjansa.
September 24, 2024
Ihana kirja! Kirjoittaja tuntui läheiseltä, lähes tutulta, koska oman elämäni merkittävät lukukokemukset ovat pitkälti samoja - Kertomus sokeudesta, Pieni elämä, Mazzarellan kirjat, Haruki Murakami… Pidän myös samanlaisesta tavasta järjestää kirjahyllyni kuin Piha, olen järjestämättä liikaa. Olen metsästänyt tätä kirjaa paperisena, mikä on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, mutta toimi hyvin kuunneltunakin. Edelleen kuitenkin jatkan paperisen kirjan etsimistä, koska oletan, että pidän niistäkin tässä kirjassa mainituista opuksista, jotka eivät entuudestaan tuttuja.
September 6, 2023
Ihana kirja, jonka kirjoittajan kanssa jaan samanlaisia lukukokemuksia ja pidän samoista kirjailijoista/kirjoista ja joka inspiroi lukemaan liian kauan to read -listallani viruneita kirjoja. Kirja on niin aidon tuntuinen ja mielenkiintoinen, että voin jopa antaa anteeksi sen, ettei Piha jostain syystä pitänyt George Saundersin mielettömän hyvästä ”Lincoln in the Bardo” -romaanista…
September 16, 2023
Ihan kiva esseekokoelma, mutta kuten moni muukin on maininnut, tiivistämisen ja karsimisen varaa olisi ollut. Loppua kohden alkaa olla aika paljon toistoa, joissakin esseissä niin paljon, että ne olisi mielestäni ollut parempi jättää kokonaan pois. Muutaman hyvän kirjavinkin sain, ja Pihan itsensä lukemana tämä toimii mainiosti myös äänikirjana.
April 3, 2025
Toisaalta kiintoisaa ja mukavaakin luettavaa, joka osoittaa hienosti kirjoittajansa lukeneisuutta. Aivan jokainen essee kuitenkaan ei osunut ainakaan minun kohdallani maaliinsa, ja lisäksi etenkin äänikirjaa kuunnellessa teoksesta huokui paikoitellen jopa jonkilainen ärsyttävä snobistisuus.
Montakohan kertaa Hannu Mäkelä ja Tove Jansson mainittiinkaan näillä sivuilla.
Montakohan kertaa Hannu Mäkelä ja Tove Jansson mainittiinkaan näillä sivuilla.
April 30, 2025
Tämä kutkutti minua lukijana monella tapaa. Rakastuin Pihan tapaan käyttää kieltä, innostuin ja samastuin moniin ajatuksiin ja päällimäiseksi tunteeksi jäi lohdullinen ilo. Poimin myös talteen monen monta vinkkiä tulevaisuuden lukemistoani ajattellen. Yllätyin miten mielenkiintoinen voikaan lukemista käsittelevä kirja olla.
August 27, 2023
Mulla ja Pihalla on Tove Janssonin Kesäkirjaa lukuunottamatta hyvin erilainen lukumaku, mutta ilohan tällaista kirjaa on kuunnella ja saada kurkistaa toisen lukijan ajatuksiin ja assosiaatioihin, valinnantekotapoihin ja lukumuistoihin. Pihan romaania odotellessa!
September 18, 2023
Esseemuodossa pohdintaa lukemisesta, kirjailijoista ja kirjoittamisesta. En fanita samaan tapaan kirjailijoita ja Pihan suhtautuminen Tove Janssoniin ei kyllä resonoi. Kuitenkin viimeiset sivut pelastavat: lukeminen ei ole väline johonkin, se on tapa olla, ajatella ja tutkia ihmisiä, maailmaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 8, 2023
Kirsi Pihan tavoin myös oma lukemiseni on villiä, vapaata, levotontakin. Olen vakuuttunut siitä, että sydän ja aivot rakastavat lukemisen harjoittamista. Piha kuvailee kertomakirjallisuutta osuvasti ”mielen lentosimulaattoriksi”. Lukemalla opettelemme eläytymään toisten kokemuksiin. Antaudumme valppaasti toisten ihmisten kirjoittamien rivien valtaan. Lopputuloksena on sosiaalisen jouston, ymmärryksen, lisääntyminen. Kirsi Piha kuvaa sitä näin:
”Fiktion lukeminen avaa ihmisen toiselle ja itselleen. Se tuo näkyville jotain, mikä normaalielämässä on mahdotonta: toisen ihmisen mielen. Toisen ihmisen päänsisäisen maailman, ajatukset, tunteet, nekin, joita kukaan ei kerro ääneen. Erityisesti ne. Normaalissa elämässä joutuu luottamaan siihen, kuinka toinen mahdollisesti reagoi tai kommunikoi – ja kuinka sen itse tulkitsee. Anaȉs Nin totesi kuuluisan sitaatin mukaan, että me emme näe asioita, kuten ne ovat, vaan kuten me itse olemme. Näin myös kommunikoinnissa: kuulemme kaiken oman kaikukammion kautta ja se voi vääristää.”
”Fiktion lukeminen avaa ihmisen toiselle ja itselleen. Se tuo näkyville jotain, mikä normaalielämässä on mahdotonta: toisen ihmisen mielen. Toisen ihmisen päänsisäisen maailman, ajatukset, tunteet, nekin, joita kukaan ei kerro ääneen. Erityisesti ne. Normaalissa elämässä joutuu luottamaan siihen, kuinka toinen mahdollisesti reagoi tai kommunikoi – ja kuinka sen itse tulkitsee. Anaȉs Nin totesi kuuluisan sitaatin mukaan, että me emme näe asioita, kuten ne ovat, vaan kuten me itse olemme. Näin myös kommunikoinnissa: kuulemme kaiken oman kaikukammion kautta ja se voi vääristää.”
August 26, 2024
Ihan ok kokoelma lyhyitä kirjallisuusaiheisia tekstejä. Mutta harmillisesti moni teksti tuntui loppuvan kuin seinään juuri kun aiheessa oli päästy asiaan. Nämä olivat enemmän ehkä lehtikolumnimaisia kuin varsinaisia esseitä.
June 18, 2023
Mielenkiintoisia havaintoja lukemisesta ja elämästä ylipäätään. Hyvin kirjoitettu ja siihen oli hyvä uppoutua tekstin vietäväksi.
July 7, 2023
Täydellinen nautinto alusta loppuun!
September 24, 2023
Inspiroivia kirjoituksia siitä miten kirjat, lukeminen ja kirjoittaminen tuovat omaan ajatteluun ja elämiseen suuria merkityksiä.
September 14, 2024
”Oliko Pessoa onnellinen vai onneton?”
Displaying 1 - 30 of 31 reviews