What do you think?
Rate this book
The Bride of Life
Book by Joenpelto, Eeva
376 pages, Paperback
First published January 1, 1982
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
July 30, 2020
Kirjan nykytasossa eletään 30-lukua ja lukija tapaa rouva Gladin asumassa pienessä kaupungissa, jonne hän on muuttanut pari vuotta sitten, kun kolmannen aviomiehen kanssa kävi niin kuin kävi. Rouva Glad on keski-ikäinen helmiinsä ja kettupuuhkiinsa pynttäytyvä itsenäinen nainen. Häntä pelottavat sosialistit ja se, että ne ryöväävät verotuksellaan häneltä kaiken. Maallista omaisuutta onkin kertynyt: liikeyrityksiä ja asuinhuoneistoja Helsingissä.
Mutta ei rouva Glad ole aina rikas ja kopea ollut. Tarvittiin kolme aviomiestä ennen kuin mitätöidystä ja arasta Saara Heinosesta tuli nykyinen määrätietoinen nainen. Joenpelto kerii rouvan elämän tapahtumia nykyhetkestä taaksepäin ja paljastaa vasta loppusivuilla sen perimmäisen syyn, miksi rouvasta alkoi kehittyä se nainen mikä hän on tänään. Rouva Glad on muutaman miehen muovaama ja katkerasti pettämä. Hän on niellyt nöyryytyksensä ja oppinut karvaasti, ettei lähimpäänkään ihmiseen voi luottaa, voi luottaa ainoastaan itseensä.
Joenpelto kuvaa taitavasti rouva Gladin mielenliikkeitä ja ajankuvaa. Hänen ilmaisunsa on hyvin tarkkaa ja tikkaavaa, höyryjunan lailla etenevää. Tuntuu kuin kirjailija käyttäisi mikroskooppia ja toisi sen avulla henkilöistä siivun kerrallaan lukijalle.
Mutta ei rouva Glad ole aina rikas ja kopea ollut. Tarvittiin kolme aviomiestä ennen kuin mitätöidystä ja arasta Saara Heinosesta tuli nykyinen määrätietoinen nainen. Joenpelto kerii rouvan elämän tapahtumia nykyhetkestä taaksepäin ja paljastaa vasta loppusivuilla sen perimmäisen syyn, miksi rouvasta alkoi kehittyä se nainen mikä hän on tänään. Rouva Glad on muutaman miehen muovaama ja katkerasti pettämä. Hän on niellyt nöyryytyksensä ja oppinut karvaasti, ettei lähimpäänkään ihmiseen voi luottaa, voi luottaa ainoastaan itseensä.
Joenpelto kuvaa taitavasti rouva Gladin mielenliikkeitä ja ajankuvaa. Hänen ilmaisunsa on hyvin tarkkaa ja tikkaavaa, höyryjunan lailla etenevää. Tuntuu kuin kirjailija käyttäisi mikroskooppia ja toisi sen avulla henkilöistä siivun kerrallaan lukijalle.
November 21, 2025
Upea upea upea.
Täysi viiden tähden romaani, taattua täydellistä Joenpeltoa.
Jotenkin nämä - Elämän rouva, rouva Glad ja Ei ryppyä ei tahraa ja Jottei varjos haalistu - nämä Joenpellon uran loppuvaiheen, Lohja-sarjan jälkeläiset ja niiden valtavat kaaret niin draamassa ajassa yhteiskunnan muutoksissa, maaaseudun muutosten kuvauksessa, kaupungistumisen ilmiöistä, laman ja sodan aihiot, moraalin löhtyminen, itsekkyyden pintautuminen ja kaikkien näiden kantaaottavien teemojen sekoittaminen täydellisesti kerrottuun voimakkaaseen tarinaa, henkilögalleriaan vailla vertaa, ah tämä kaikki on kirjallisuutta, sitä, jota huomaan nyt kaipaavani, jonka ääreen (kaiketi pakenen) hakeudun.
Elämän rouva, rouva Glad (tai kaiketi pikemmin rouva Ketonen, mutta välttäkäämme sitä koska niin rouva Gladkin teki, tämä Heinosen Saara, sittemmin Saara Nygren, sittemmin Sara Glad, sittemmin rouva Ketonen mutta vain hetken, liian pienen hetken) ja tässäkin romaanissa Joenpelto on vahva kypsä taidokas varmaotteinen eikä vielä sen viimeisen teoksen kaunainen katkeruus vielä leimaa vaan katse on havannoiva ja tarkka.
Näitä Joenpeltoja on vaan niin ihana lukea, upota, antaa tarinan viedä.
Ja niin - juonesta - on siis Suomi, kolmekymmenluku, kaupankäynnin humusta ja humussa elävä leskirouva, rouva Glad. Hänellä on suhteet valtaa rahaa, mutta yksinäisyyttäkin on, menneisyyden haamuja ja niin, on myös se nimismies, sinimustiin pukeutuva tiukkavöinen mies, hullaantunut, hulluuntunut. Ja paljon muuta.
Lukekaa.
Rakastan.
Ehkä luen vielä yhden tähän putkeen.
Täysi viiden tähden romaani, taattua täydellistä Joenpeltoa.
Jotenkin nämä - Elämän rouva, rouva Glad ja Ei ryppyä ei tahraa ja Jottei varjos haalistu - nämä Joenpellon uran loppuvaiheen, Lohja-sarjan jälkeläiset ja niiden valtavat kaaret niin draamassa ajassa yhteiskunnan muutoksissa, maaaseudun muutosten kuvauksessa, kaupungistumisen ilmiöistä, laman ja sodan aihiot, moraalin löhtyminen, itsekkyyden pintautuminen ja kaikkien näiden kantaaottavien teemojen sekoittaminen täydellisesti kerrottuun voimakkaaseen tarinaa, henkilögalleriaan vailla vertaa, ah tämä kaikki on kirjallisuutta, sitä, jota huomaan nyt kaipaavani, jonka ääreen (kaiketi pakenen) hakeudun.
Elämän rouva, rouva Glad (tai kaiketi pikemmin rouva Ketonen, mutta välttäkäämme sitä koska niin rouva Gladkin teki, tämä Heinosen Saara, sittemmin Saara Nygren, sittemmin Sara Glad, sittemmin rouva Ketonen mutta vain hetken, liian pienen hetken) ja tässäkin romaanissa Joenpelto on vahva kypsä taidokas varmaotteinen eikä vielä sen viimeisen teoksen kaunainen katkeruus vielä leimaa vaan katse on havannoiva ja tarkka.
Näitä Joenpeltoja on vaan niin ihana lukea, upota, antaa tarinan viedä.
Ja niin - juonesta - on siis Suomi, kolmekymmenluku, kaupankäynnin humusta ja humussa elävä leskirouva, rouva Glad. Hänellä on suhteet valtaa rahaa, mutta yksinäisyyttäkin on, menneisyyden haamuja ja niin, on myös se nimismies, sinimustiin pukeutuva tiukkavöinen mies, hullaantunut, hulluuntunut. Ja paljon muuta.
Lukekaa.
Rakastan.
Ehkä luen vielä yhden tähän putkeen.
January 12, 2024
Mulla on ollut pitkään nolo aukko Eeva Joenpellon kohdalla, vaan eipä enää! En tiennytkään, miten taitava kirjailija hän on. Kolmen aviomiehen myötä näkemys rouva Gladista muuttuu, kasvaa, syvenee. Joenpellolla on armoitettu kyky ohjailla lukijan suhtautumista päähenkilöönsä: oikeassa elämässä, kuten myös oikeassa kirjallisuudessa, mikään tai kukaan ei ole mustavalkoista.
October 7, 2024
Eeva Joenpellon romaani vuodelta 1982 ”Elämän rouva, rouva Glad” sijoittuu läntiselle Uudellemaalle, ja siinä on paljon lohjalaisia piirteitä niin hahmoissa kuin tilanteissakin tunnistettavissa.
Kertojana toimii samainen rouva, joka on ollut kolmesti naimisissa, ja kerronnallinen ratkaisu on oivallinen, kun takaumiin perustuva tarina lähtee tärkeysjärjestyksessä, eli onnellisimmillaan protagonisti oli ollessaan naimissa juuri Viljami Gladin kanssa; seuraavana jonossa on ”Nalle” Ketonen ja viimeisenä Åke Nygren, jolta rouva Glad ei saanut kuin pahan mielen.
Eletään 1930-lukua, ja rouva Glad onnistuu vaurastumaan bisnesvaistonsa avulla, mutta rakkauden, vaurauden ja onnellisen avioliiton unelma vaikuttaa olevan ihan mahdoton yhdistelmä hahmolle, jonka mottona tuntuu olevan, että ”elämän tarkoitus on elämä itse”. Sellaista tämä naishahmo yrittää edistää parhaansa mukaan ja varsin itsekkäistä lähtökohdista, kun hän haluaa olla läsnä ihmisten mielessä koko ajan, vaikka onkin itse ihan toisaalla…
Kertojana toimii samainen rouva, joka on ollut kolmesti naimisissa, ja kerronnallinen ratkaisu on oivallinen, kun takaumiin perustuva tarina lähtee tärkeysjärjestyksessä, eli onnellisimmillaan protagonisti oli ollessaan naimissa juuri Viljami Gladin kanssa; seuraavana jonossa on ”Nalle” Ketonen ja viimeisenä Åke Nygren, jolta rouva Glad ei saanut kuin pahan mielen.
Eletään 1930-lukua, ja rouva Glad onnistuu vaurastumaan bisnesvaistonsa avulla, mutta rakkauden, vaurauden ja onnellisen avioliiton unelma vaikuttaa olevan ihan mahdoton yhdistelmä hahmolle, jonka mottona tuntuu olevan, että ”elämän tarkoitus on elämä itse”. Sellaista tämä naishahmo yrittää edistää parhaansa mukaan ja varsin itsekkäistä lähtökohdista, kun hän haluaa olla läsnä ihmisten mielessä koko ajan, vaikka onkin itse ihan toisaalla…
October 2, 2021
Miten voi kirjoittaa subjektiivisesta lukukokemuksestaan, kun on juuri kääntänyt viimeisen sivun kirjasta, joka kertoo miten harhainen oma kokemus voi olla verrattuna muiden käsitykseen samasta asiasta - ja miten muisti on samalla sekä hyvä että petollinen ystävä.
Tästä teoksesta tuli mieleen Kazuo Ishiguron Me orvot, ja oli ilahduttavaa huomata, että suomalainen kirjailija pärjää ihan hyvin nobelistille - taisi mennä kalkkiviivoilla ohikin.
Joenpellon mestarillinen proosa on niukkaa ja taloudellista, mutta se riittää kuvaamaan kaiken: ajan, paikan, tavat ja ihmiset. Lukija voi rauhassa keskittyä itse tarinaan ja sen eri tasoihin, koska kirjailija vie tarinaa niin eleettömästi ja varmaotteisesti eteenpäin.
Tästä teoksesta tuli mieleen Kazuo Ishiguron Me orvot, ja oli ilahduttavaa huomata, että suomalainen kirjailija pärjää ihan hyvin nobelistille - taisi mennä kalkkiviivoilla ohikin.
Joenpellon mestarillinen proosa on niukkaa ja taloudellista, mutta se riittää kuvaamaan kaiken: ajan, paikan, tavat ja ihmiset. Lukija voi rauhassa keskittyä itse tarinaan ja sen eri tasoihin, koska kirjailija vie tarinaa niin eleettömästi ja varmaotteisesti eteenpäin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 9, 2023
The last chapter was painful. Poor Sara.
I liked it, even though it wasn't at all what I thought it would be. It made me sad.
I liked it, even though it wasn't at all what I thought it would be. It made me sad.
August 9, 2017
Vallankäytön koko riemu! lukee kirjan kannessa.
Kirjassa eletään Suomen itsenäisyyden alkuvuosia; Joenpelto kuvaa hyvin elämää ja ihmisiä. Yllättävän vähän hänen tuotannostaan puhutaan Suomi 100 -teeman alla.
Kirjassa eletään Suomen itsenäisyyden alkuvuosia; Joenpelto kuvaa hyvin elämää ja ihmisiä. Yllättävän vähän hänen tuotannostaan puhutaan Suomi 100 -teeman alla.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews