Sydäntälämmittävä romaani vanhojen naisten rakkaudesta.
Elvi on elänyt neljännesvuosisadan ilman kumppania, aina siitä lähtien kun Ebba eräänä jouluna lähti hyvästejä jättämättä. Koronakeväänä naiset kohtaavat yllättäen kadulla, ja Ebba alkaa houkutella Elviä mukaan suunnitteilla olevaan kommuuniin. Mutta onko Elvi valmis muuttamaan Ebban kanssa jälleen saman katon alle?
Tiina Tuppurainen tunnetaan taidokkaana sateenkaariyhteisön tarinoiden kertojana. Elvi ja Ebba on lämminhenkinen kertomus rakkaudesta, vapaudesta ja ihmissuhteiden ihanasta vaikeudesta yli seitsemänkymppisenäkin.
Sain arvostelukappaleena Elvi ja Ebba -kirjan, ja olin innoissani, kuten aina, kun saan käsiini uutta sateenkaarikirjallisuutta.
Kirja kertoo nimensä mukaisesti Elvistä ja Ebbasta, joilla on joskus menneisyydessä ollut suhde. Suhde on päättynyt jo kymmeniä vuosia sitten, mutta kun he yllättäen kohtaavat kadulla, saa tarina jatkoa. Tai uusi tarina alkaa.
Pidin kirjassa erityisesti siitä, että kirjan päähenkilöt ovat ikäihmisiä. Heidän kautta kirjassa kurkataan sateenkaari-ihmisten historiaan; on heterosuhteissa eläneitä lesboja ja queer-ihmisiä, jotka haikailevat menneisyyden bileitä ja menoja. Tässä hetkessä eletään yksin, tai monisuhteisina, tai tuodaan kotiin yövieraita, ja haaveillaan kommuunista, jossa iäkkäät voisivat asua turvallisesti yhdessä. Joillakin on lapsia, toisilla ei.
Lämminhenkinen tarina tuntui turvalliselta ja siitä tuli pääosin hyvä mieli. (Vaikka kirja sisältää myös niitä surullisempia sävyjä.) Tosin hyvä mieli tuli jo siinä kohtaa, kun tajuaa pitelevänsä käsissään sateenkaarikirjaa, jonka keskiössä ovat iäkkäät ihmiset.
Kirjassa mietitty seuraavat asiat: nopeat seksikohtaukset (miten…?), keskiluokkaisuus ja kirjan hämäräksi jäävä lopetus. Olisin toivonut kirjan jatkuvan vielä, ja joidenkin tarinoiden saavan selkeämmän suunnan ennen loppua.
(Hei Bips: milloin muutetaan siihen meidän haaveiden homokommuuniin?)
Tuppuraisen tyyli kirjoittaa oli todella helppolukuista ja miellyttävää luettavaa. Vanhempien naisten välisestä ystävyydestä ja rakkaudesta lukeminen toi minulle suurta iloa.
Valitettavasti tarinan loppu ei mielestäni onnistunut, vaan se pysähtyi kuin seinään. Kirjan nimessäkin mainitut Elvi ja Ebba eivät minun mielestäni saaneet tyydyttävää loppua.
4,5 tähteä Tuppuraisen kirjat eivät petä! Rakastin kirjan näkökulmaa, sateenkaarihistoriasta ja -senioreista tulisi kertoa ja puhua enemmänkin. Kirjan asetelma oli kutkuttava ja pidin siitä, kuinka Elvin ja Eban yhteinen menneisyys valottui vähä vähältä kirjan edetessä. Naisten välinen naljailu ja keskinäinen lempeys saivat hymyilemään. Suosittelen kuuntelemaan äänikirjana, Eija Ahvo oli täydellinen lukija!
Oivoi ja voivoi. Kirja herätti varsin runsaasti ajatuksia. Oli ihanaa kuulla vanhojen lesbojen elämästä ja seksuaalisuudesta pienen historian kera, aihe kun on varsin vaiettu. Kirjassa oli myös todella taitavasti kuvattu vanhojen ihmisten eleitä ja ajatuksia, kuten tapaa kiinnittää huomiota vaikkapa koiran kynsien leikkuun hintaan oikein tarkasti tai omaan rauhaan ja rutiineihin. Kirjan hahmot ovat ihanan rikastuttavia ja erilaisia keskenään, ja heidän maneerit, tavat ja luenteenpiirteet kotostuvat hienosti. Usein vanhojen ihmisten kuvaillaan olevan vaan pysähtyneitä, mutta tässä kirjassa oli liikettä.
Kirjan loppu harmittaa. Se oli ehkäpä turhan avonainen ja äkkipikainen, aivan kuin 70 sivua kirjan välistä olisi kadonnut. Elvin lopun oivalluksille olisi voinut jättää enemmän tilaa, kuten myös Elvin ja Ebban suhteen kuvailuun. Kirjaa on myös kritisoitu keskiluokkaisuudestaan, mutta minusta se ei haittaa. Kaikessa ei tarvitse olla kaikkea. Tässä kirjassa ehkäpä haluttiin nimenomaan tuoda esiin vanhojen lesbojen maailmaa, eikä luokkaeroihin haluttu niinkään kiinnittää huomiota. Ei tarvitsekkaan, kirjassa oli nyt jo valtavasti asiaa.
Kaiken kaikkiaan ihana, herkkä ja upea tarina vanhojen lesbojen maailmasta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Maailmasta, johon kuuluu edelleen vilinää ja vilskettä vanhasta iästä huolimatta. Elvin näkökulma, hetetomaailman elänyt ja vasta keski-iässä lesboutensa tajunnut, oli tärkeä. Se osoittaa, että omaa identiteettiä ei ole koskaan liian myöhäistä löytää. Maailma on täynnä seikkailuja, me olemme täynnä seikkailuja ja vapautta, jos uskallamme itsellemme sen myöntää. Kannan tätä kirjaa hauraasti sydämessäni.
Ihana, lämmin, inhimillinen kirja ikääntyvistä naisista ja heidän suhteistaan ja elämistään. Tuollainen lesbokommuuni olisi kyllä unelma itsellenikin. Kuuntelin ja luin kirjana, toimi hyvin kummallakin tavalla. Lukijana oli Eija Ahvo jonka ääni sopi hienosti tekstiin.
Juonessa olisi ollut niin paljon potentiaalia, nyt mentiin vähän turhan vauhdilla ja mutkat oikoen. Ja loppui kyllä ihan kesken! Niin hienoa että on tehty kirja, jossa pääosassa on sateenkaari-vanhukset. Kuitenkin mukava ja pääosin kevyt kesälukeminen.
IHANA IHANA IHANA <33 Symppis tarina kahdesta lesbomummosta, joilla oli suhde parikymmentä vuotta sitten. Kirjan alussa he tapaavat ekaa kertaa eron jälkeen ja kaikenlaista alkaa tapahtumaan sen jälkeen.
Tykkäsin tosi paljon kiireettömästä tunnelmasta, joka kirjaa lukiessa tuli. Lämpö, turvallisuus ja rakkaus huokui tästä niin monella eri tavalla, että haluisin omistaa tän kirjan. Tässä käsiteltiin paljon erilaisia teemoja niin rakkaudesta ja ystävyydestä kuin peloista ja epävarmuuksista liittyen esim. omaan seksuaalisuuteen. Musta on ihanaa että queer-kirjoja kirjoitetaan yhä enemmän myös suomeksi ja vielä ihanampaa että representaatiota saavat myös vanhat lesbot eikä vaan nuoret pari-kolmekymppiset. Tykkäsin!!!
Tiina Tuppuraisen teos "Elvi ja Ebba" piti mukanaan heti ensi sivuilta asti. Pidin teoksessa erityisesti sen maailman tavallaan kiireettömästä tunnelmasta ja siitä, etteivät juonen ratkaisut olleet lainkaan kliseisiä. Sateenkaarisenioreiden kommuuni täyttyi eläväisillä persoonilla ja elämäntarinoilla. Teksti sai tarinan etenemään vaivattomasti.
Todellakin sydäntälämmittävä kirja! Kirjassa oli ihanaa vanhat hahmot, queerilo, yhteisöllisyys, omannäköiset valinnat mm. asumisen ja romanttis-seksuaalisten suhteiden suhteen, queerhistoria, ystävyys sekä Eija Ahvon ääni ja eläytyminen.
Kirja saatu Instagramin kautta arvostelukappaleena.
Jos rakastit Tiina Tuppuraisen Sinä olet perheeni -romaania, jossa loisti erityisesti vanhemman queer-väen rakkaus, Elvi ja Ebba tarjoaa vähän samanlaista meininkiä. Vanhojen queer-naisten kommuuni, ihanaa, eihän juuri kukaan muu kirjoita näistä aiheista! Toki uudetkin lukijat voivat tarttua tähän, sillä kirja ei mitenkään liity aiempiin teoksiin. Jos pidät yksityiskohtaisistakin arjen kuvauksista ja haluat lukea sateenkaarevammin, tämä voisi olla oikein mukava lukukokemus! Kirjaa on kritisoitu vähän melko etuoikeutetusta hahmokaartista, ja tähän on vaikea olla nyökkäilemättä, mutta toisaalta en koskaan odota miltään kirjalta joka ikisen asian representaatiota. Jos kykenee antamaan anteeksi hahmojen varallisuuden ja onnekkuuden, kirja on kiva lisä kotimaiselle sateenkaarikirjallisuuden kentälle posiitiivisella otteellaan.
Vitsi mä ahmin tän kirjan!?!?! Tällanen ihana pala arkea, täynnä karttuneita vuosia. Mulla ainakin pyöri sukat jaloissa ja alaselkää kihelmöi kun olin niin hellyyttynyt ja onnellinen tätä lukiessa. Sormenpäitä kutkutti ja olisin halunnut osata lukea nopeammin, sillä mitä pidemmälle luin, sitä enemmän perhosia mun vatsaan ja keuhkoihin ja poskiin kertyi. Hymyilin varmaan ihan hömelön näköisenä töissä kun en malttanut olla laskematta käsistä. Kuka perustaa mun kanssa lesbokommuunin?!?!
Rakastuin Tuppuraisen inhimilliseen kerrontaan ja olin ihan valmis antamaan viisi tähteä, mutta loppu oli sen verran antiklimaattinen että jätän yhden tähden vajaaksi. Tai antiklimaattinen on ehkä väärä sana, se oli vaan tosi hutaistun oloinen. Avoin loppu on musta aina parempi kun hutaistu. Antaa tarinan jatkaa eloa, ei me tarvita puolikkaita päätössanoja.
Tiina Tuppurainen teki sen taas. Kirjoitti romaanin, joka tekee mieli ahmaista kerralla.
Katja Kallio kertoi Helsinki Litissä, miten hän vaikuttui Ia Genbergin Yksityiskohdista niin, että hänen teki mieli syödä tämän romaani. Ruokahalua nostattava on myös Tuppuraisen Elvi ja Ebba, joka kertoo 70+-ikäisten lesbonaisten rakkaussuhteista ja elämästä ylipäätään.
Elvi on syrjäänvetäytyvä, ihmisiin epäilevästi suhtautuva ja mitäköhän naapuritkin nyt sanovat -tyylinen ihminen, jolla on taustallaan avioliitto ja lapsi sekä äitinsä karsastus ”sellaisia naisia” kohtaan.
”Joskus mietin, olisiko elämä ollut helpompaa, jos olisin jatkanut miesten kanssa. En olisi antanut äidille syytä valehdella minusta sukulaisille ja havetä silmät päästään, kun olinkin sellainen nainen. Sellainen, josta ei sopinut puhua kahvipöydässä. Olisi ollut joku äijä, joka olisi katsonut uutisten jälkeen Urheiluruutua, piereskellyt sohvalla, tullut pöytään ruoka-aikaan, murahdellut kulkiessaan, kuorsannut vieressä ja vaihtanut pari kertaa vuodessa palaneen lampun tai sulakkeen ikään kuin korvaukseksi siitä, että minä olisin hoitanut kaikki muut kotityöt. Olisiko äiti silloin jättänyt minut rauhaan?”
Ebba puolestaan on sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja ikkunat auki kohti maailmaa -tyyppi. Naisilla on yhteinen rakkausmenneisyys ja kirjan alussa he törmäävät toisiinsa 25 vuoden näkemättömyyden jälkeen. Ebba teki aikanaan Elville ikävästi, mutta kun he kohtaavat uudelleen vanha suola alkaa tehdä janoiseksi.
Ebba on ikänsä haaveillut lesbonaisten kommuunista ja alkaa toteuttaa unelmaansa. Kivuttomasti se ei käy.
Joidenkin kirjojen aiheet ovat sillä tapaa tärkeitä, että jos niistä ei kirjoitettaisi kirjallisuushistoriaan jäisi tyhjä kohta. Tällaista kohtaa Elvi ja Ebba täyttää ja komeasti täyttääkin. Vanhat naiset eivät noin muutoinkaan ole kirjallisuuden hotein aihe ja vielä marginaalimmassa ovat vanhat lesbot, jotka nyt Tuppuraisen kirjan myötä ottavat ryminällä paikkansa osana suomalaista sateenkaarikirjallisuuden kaanonia.
En ole koukeroisen ja runollisen romaanikielen ylin kaveri. Tuppuraisen Levis 501 ja valkoinen t-paita -tyyppinen tapa kirjoittaa sopiikin sen vuoksi minulle erittäin hyvin. Henkilökuvaus on kauttaaltaan vivahteikasta ja tekee romaanin naisista vahvasti elossa olevia. Lukiessani opin tuntemaan heidät paremmin kuin useimmat naapureistani.
Vaikka teoksessa kerrotaan lesboista nousee se myös yleisemmäksi kuvaukseksi vanhan ihmisen osasta yhteiskunnassa nostaessaan esiin niin vanhusten seksuaalisuuden kuin yksinäisyydenkin. Jälkimmäiseen kommuunit voisivat tuoda kustannustehokkaan (Moi Petteri!) ja inhimillisen ratkaisun.
On tärkeää, että kaikenlaiset ihmiset saavat äänensä kuuluviin yhteiskunnassa ja tulevat kuvatuiksi myös kirjallisuudessa ja taiteessa yleisemminkin. Elvi ja Ebba täyttävät tontin, jolla aiemmin ei ole ollut edes perustuksia. Wuhuu!
Teoksen ansio on sydäntälämmittävä kuvailu (sateenkaaripiirien) yhteisöllisyydestä ja yhteisön kantavasta voimasta: tällaista haluaisin ehdottomasti lisää sekä kirjahyllyyni että yhteiskuntaan! Oli myös hienoa lukea vanhempien ihmisten rakkaudesta ja romantiikasta ja myös muistaa, miten paljosta meidän tulisi olla menneille aktivistisukupolville kiitollisia. Teos on tulvillaan anteeksipyytelemätöntä lesborakkautta, sekä platonista että romanttista.
Teoksen heikkous oli kuitenkin juonen kuljetus, tarina jotenkin lässähti kasaan jo alkupuolella ja hahmojen käytös tuntui minusta paikoin epäuskottavavalta. Kirjan alkupuolella kuvattu Elvin elämä mökissä oli mukaansatempaavinta luettavaa. Siinä myös tunnelma oli hieno ja sai itsekin "mökki-elämyksen".
Myös kirjan romantiikka jätti monessa kohtaa kylmäksi. Toisaalta tämä sopii sinänsä teoksen teemaan -tulkitsin että Tuppurainen haluaa nostaa keskiöön nimenomaan yhteisön ja ystävyyden romanttisten suhteiden sijaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
nautin joka hetkestä tän tarinan mukana. todellakin hyvän mielen kirja. tunnelmaltaan lämmin, sydämellinen ja turvallinen. vaikka kirja olikin lyhyt ja eteni aika nopeasti, koin silti pääseväni todella lähelle hahmoja ja tapahtumia, eläväni mukana tarinassa. yksi mun lempiasioista oli elvin selkeä kasvu luonteenlujuudessa ja oman tahdon löytämisessä. kirjan loppupuolella hänestä huokui aivan erilaista boss-energiaa. kuinka ihminen voikaan oppia itsestään uusia puolia myös vanhemmalla iällä. ajatus lesbokommuunista on ehkä maailman sympaattisin <3
Miellyttävä ja tärkeä teos. En ole (muistaakseni) aiemmin lukenut lesbomummoista, ja onhan tämä etenkin omalla kohdalla tärkeää representaatiota.
Tykkäsin teoksen nopeatempoisuudesta ja tapahtumien suhteellisen mutkattomasta kerronnasta. Kuvailu on yksinkertaista, kaunista ja osuvaa. Kuolema ja rakkauden eri muodot on aina kiinnostavia teemoja, ja niitä käsitellään tässä varsin lähestyttävästi. Propsit myös siitä, että vanhuksillakin on teoksessa seksielämä!
Lukukokemuksena teos on kaikin puolin kiva, mutta kovin syvällisiä ajatuksia tästä ei herännyt. Suosittelen silti.
Valitsin äänikirjan kuunneltavakseni nimen ja pituuden perusteella, koska tarvitsin jotain automatkalle. Kirja ei tehnyt minuun suurta vaikutusta, mutta toimi hyvin tarkoitukseeni. Jos kirja olisi ollut pidempi, hahmoilla ja juonella olisi voinut saada enemmän aikaan, mutta toisaalta silloin en itse olisi varmaan päätynyt ikinä tätä kuuntelemaan. Eija Ahvo lukee ja eläytyy hyvin. Tuppurainen tykkää käyttää sanaa horisontti.
3.5 Olipa mainio. Tuppuraisen paras, mielestäni. Tässä ajatus valitusta perheestä ja eri ikäisenä tehtävistä elämänvalinnoista, kirkastuu yksinkertaisen (joskaan ei normatiivisen) ja ihanan idean kautta. Tarkkoja havaintoja ihmisen hermostuneesta, empivästä logiikasta ja toiminnasta. Suosittelen!
Leppoisa chosen family-fiilis ja arkisen elämänmakuinen hallitun harkittu kerronta tekivät tästä mukavalukuisen ja keveän, vaikka elämän varjoisiakin puolia oli mukana. Oli kiinnostavaa lukea vanhojen sateenkaari-ihmisten elämästä ja lähihistoriasta.
Ihana! Kaunista kuvausta vanhempien lesbojen rakkaudesta ja seksuaalisuudesta. Loppu jätti hieman kylmäksi, mutta tarina itsessään oli lämminhenkinen. Tämän kaltaista kirjallisuutta toivon pääseväni lukemaan tulevaisuudessa enemmänkin.