Saattaja

by Sari Elfving

Helsinki, 1941. Itseään etsivä, ujo biologian ylioppilas Laina nousee junaan kohti vanhalla rajalla sijaitsevaa kenttäsairaalaa taskussaan äidin antamat kolme seteliä ja kinuskikaramellipussi. Hänestä tulisi Punaisen Ristin apusisar, joka hoitaisi rintamalta palaavia poikia. Kyllä hän kai osaisi pistää neulan ihmisen käsivarteen? Laina on harjoitellut neulaamalla eetterin jäykistämiä perhosia museon kokoelmiin. Hän kirjoittaa museon työtoverille, Oskarille, haaveistaan: Karjalan fauna on lumoavaa, mutta erityisesti kiehtoo mahdollisuus seurata pääkalloperhosen muodonmuutosta.

Mutta poikia tulee sidottavaksi tai haudattavaksi kuin outoa omenasatoa. Kuolema vaatii uhria myös Lainalta: nuorukaiset pyytävät häneltä viimeisiä palveluksia. Univajeen ja sitä peittävien piristeiden myötä kenttäsairaalasta tulee kotelo Lainan omalle muutokselle.

Saattaja on häikäisevän kauniisti kirjoitettu, häiritsevä uni erään naisen seksuaalisuuden kehityksestä ja rajoista, joita on lajien ja valtioiden välillä – sekä niistä, joita on elämän ja kuoleman, oman ja toisen ruumiin välissä.

Genres: Fiction

277 pages, Hardcover

Published January 1, 2023

Reviews

[Lotta Janhunen · Rating 4 out of 5]

Raadollinen, mutta hirveän kauniisti kirjoitettu!

[Mari Kröger · Rating 2 out of 5]

Olipa jotenkin vaikeasti lähestyttävä teos. Tekstissä on monta kiinnostavaa elementtiä, ja kieli on paikoin todella kaunista ja elävää, mutta kokonaisuus ei oikein pysy kasassa. Juoni tai tarina itsessään on turhankin simppeli, mutta luonnontieteet ja perhoset tuntuvat siihen kuitenkin tarpeettomalta lisältä. Mitä perhosten oli tarkoitus tuoda tarinaan lisää (muuta kuin olla ehkä aika kulunut metafora)? 1,5 tähteä.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Bongasin kauniin kannen, nimikin oli lupaavan oloinen. Arkailin lajiteltuani tämän "sotakirjaksi", koska en genreä yleensä lue. Sivuja ei mitenkään mahdottomasti ollut, joten päädyin testaamaan Olen iloinen siitä, että luin kirjan. Hienoja tunnelmia ja kohtaamisia. Lainan hahmo jäi kaikesta huolimatta vaikeasti lähestyttäväksi, oli vaikea ns. päästä pään sisälle. Kyllä, hänen valintansa olivat ajoittain hieman kyseenalaisia, asiat tuntuivat vain tapahtuvan. Jossain määrin syitä avattiinkin. Kirjan rakenne tuntui myös hivenen haastavalta, välillä jäin oikein miettimään ja ynnäilemään mihin mahdoin päätyä. Joka tapauksessa pidin kirjailijan tavasta kannatella tarinaa, vaikka olisinkin ehkä kaivannut hieman toisenlaisia valintoja toisinaan. Teksti on helppolukuista ja soljuvaa, kaunistakin.

[Eija Toiviala · Rating 4 out of 5]

Biologinainen päätyy rintamalinjojen tälle puolen hoitamaan haavoittuneita ja viemään heitä kuolemaan. Päähenkilöön menettelytavat eivät ole kovin konservatiivisia ja saavat ihmettelemään hänen moraaliaan. Mielenkiintoinen kirja.

[Terhi · Rating 2 out of 5]

ei oikeastaan erityisemmin värisyttävä lukukokemus

[Jöle · Rating 3 out of 5]

Nojoo. En saanut aivan kiinni koko kupletin pääajatuksesta, mutta joka tapauksessa hieno kuvaus yhden naisen kokemuksista ja koettelemuksista sota-ajan Suomessa

[E. T. · Rating 2 out of 5]

Vähän omituinen, en päässyt Lainan hahmoon sisälle yhtään. Teksti ja perhoskuvailut erittäin kauniita kuitenkin.

[Leeni · Rating 3 out of 5]

Harvat sotaan liittyvät kirjat kiinnostavat minua. Se, että otan sellaisen kirjan luettavaksi, vaatii yleensä jotain erikoista tai mun mielenkiinnon kohteisiin liittyvää näkökulmaa. Saattaja yhdistää sotakuvaston vahvasti seksuaalisuuteen, naiseuteen, johonkin pehmeään. Sota jatkuu, miehiä kuolee, mutta erityise pätevä valesairaanhoitaja Laina pyrkii antamaan heille edes lopuksi lohtua. Oudon provosoiva, yllättävän koskettava. Ehkä kirjemuoto tuntui hieman irralliselta, jos jotain negatiivista pitää keksiä. Ihan jännä lukukokemus.