Kirja kuvaa yleistajuisesti, mitä tieteellisen tutkimuksen keinoin voidaan sanoa Jeesus Nasaretilaisena tunnetusta historian henkilöstä. Kirja ei pohdi hengellisiä eikä uskon kysymyksiä.
Historian Jeesus oli palestiinanjuutalainen rakentaja ja käsityöläinen, joka noin kolmikymmenvuotiaana ryhtyi julistajaksi. Jeesus tuli pian tunnetuksi paitsi opettajana myös monien huomiota herättävien tekojen tekijänä. Sanoma ja teot kuuluivatkin läheisesti yhteen Jeesuksen julistuksessa - jopa niin pitkälle, että hän saattoi mahduttaa siihen myös kuolemansa. Jeesuksen näkemykset itsestään eivät siis rajoittuneet pelkästään viisauden saarnaajan rooliin, johon häntä on modernisti yritetty sovittaa. Ei olekaan sanottua, että suurimmat myytit Jeesuksesta kuuluisivat menneeseen aikaan.
Teologian tohtori Tom Holmén on Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa ja Åbo Akademissa.
Kirja kuuluu samaan ”Kristinuskon vaikuttajat” –sarjaan kuin Mustakallion ”Paavali”. Toisin kuin Paavali-kirja, tämä kirja kertoo enemmän taustoja, jotta lukija voisi nähdä Jeesuksen ja hänen opetuksensa juutalaisessa kontekstissaan. Todella mielenkiintoista lukea, miten Jeesus on käyttänyt Vanhaa testamenttia opetuksissaan. Viimeistä sanaa Jeesuksen opetuksista ei kannata odottaa, mutta kirja kyllä inspiroi lukemaan lisää!
Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista tulee esille johdannon ”Jeesus-tutkimuksen perusteita ja menetelmiä” –luvussa. Siinä kerrotaan, mitä tarkoitetaan UT:n lähteillä, mitä lähteitä tutkimus käyttää ja mitä ei käytä, ja miksi. Nykyään gnostilaiset kirjoitukset ovat sen verran tunnettuja, että monet ihmettelevät, miksi niitä ei oteta huomioon. Kirjailija myös selittää auki tutkimuksen suhtautumisen ihmeisiin (s.120) mikä lienee myös hyödyllinen huomautus.
Kirjan lopussa on liitteenä lähteistä käytetyt lyhennykset ja suuntaa-antavat ajoitukset sekä kirjallisuutta.