Kirja on sitä mitä nimi kertoo: keikkatarinoita helsinkiläiseltä palomies-ensihoitajalta. Alalla työskentelevälle kirja ei tuo oikein mitään uutta, mutta alaa tuntematon kokee varmasti keikkatarinat kiinnostavampana. Olisin itse kaivannut jotain lisää, kuten enemmän pohdintaa yhteiskunnan muutoksesta ja niiden syistä. Nyt kirjassa asiat esitettiin aika diplomaattisesti ja kertojan oma mielipide ei aina tullut selvästi esiin. Pitkällä uralla ehtii nähdä muutoksen ja alalla pääsee näkemään sitä osaa yhteiskunnassa joka on suurimmalle osalle väestöä tuntematonta. Yhteiskunnan ongelmat korostuu selvästi pelastajien ja ensihoitajien arjessa. Kirja eskittyy myös pelkästään Helsinkiin, eikä kerro yhtään muun Suomen järjestelmästä, joka poikkeaa vähän Helsinkistä, joten ehkä kirja on kiinnostavampi Helsinkiläiselle. Myös yksi hänen lapsistaan on jatkanut samalle alalle ja toinen on kirjoittajana, lisäksi esittelyssä oli toisen pojan kommentit. Odotin kappaletta myös heiltä mutta sitä ei ollutkaan.
Luin hetki sitten Kari Hautamäen kirjat hänen ensihoitajan työstään. Kirjat olivat samanlaisia, mutta niissä kerronta toimi mielestäni paremmin, mukana oli enemmän persoonaa, huumoria ja tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä. Pidin niistä enemmän.
Mielestäni vähän yksipuolinen ja samaa toistava kirja, mutta kuten sanoin, alan ulkopuoliselle lukijalle varmasti kiinnostavampi. Kunniotettava ura takana ja ihan hyvä kirja siitä huolimatta!