Rankoista ja uskomattomista paikoista selvinneen palomiehen mieleenpainuvimmat tehtävät.
Kun hälytys tulee, matkaan lähdetään pillit ulvoen, ja yleensä perillä odottaa yllätyksiä. Kaikesta on kuitenkin selvitty. Melkein kaikesta. Ylipalomies Reijo Ronkanen on ollut mukana yli 20 000 hälytystehtävässä. Niihin mahtuu kaikkea elämän ja kuoleman väliltä: tuhoisia tulipaloja, rikoksia, synnytyksiä, elvytyksiä, onnettomuuksia – ja hevosen pelastaminen mudasta. Monia näistä jopa yhden ja saman päivän aikana.
Ronkanen on tehnyt mittavan uran Helsingin keskuspelastusasemalla niin paloauton kuin ambulanssin ratissa. Hälytysajossa-kirjassa hän kertoo kokemistaan dramaattisista, traagisista ja joskus koomisistakin tehtävistä. Palkittu palomies kuvaa pelastajan ja ensihoitajan arkea kouriintuntuvasti ja rehellisesti.
Lauri Ronkanen ja Reijo Ronkanen: Hälytysajossa. Elämää, kuolemaa ja palomies-ensihoitajan arkea (WSOY, 2023).
Kirjan nimi ja takakannen esittelyteksti kertoo olennaisen kirjasta. Eli jo eläkkeellä (mutta yhä satunnaisesti keikkaa tekevän) palomies-ensihoitaja Reijo Ronkasen (Lauri on hänen poikansa ja avustanut kirjoittamisessa) "työtarinoita" lähes 40 työvuoden ajalta Helsingistä.
Luin jokin aika sitten Kari Hautamäen kaksi vastaavanlaista kirjaa. Hautamäki tosin on vielä parhaassa työiässä ja varsinkin hänen ensimmäisessä kirjassaan liikuttiin pitkälti Tukholmassa. Ronkanen sen sijaan pysyy Helsingissä.
Hautamäen ja Ronkasen kirjassa on paljon samanlaisuutta: työssä kohtaa niin draamaa, tragiikkaa, komiikkaa ja joskus jopa puhdasta kauhua. Ronkanen tosin tuo Hautamäkeä enemmän esille sen, että paljon - jollei enemmistö - ambulanssin työkeikoista on "vanhuksen heikentyneen yleistilan" tarkistukseen johtavia. Palomiesvuorossa tietty niitä tulipaloja - ja vääriä hälytyksiä - on paljon. Mutta Ronkanenkin toteaa yhdessä kohtaa kirjaansa, että yli 30 työvuoden jälkeen luuli jo nähneensä kaiken, mutta ei tosiaankaan. Aina sattuu ja tapahuu yllättäviä asioita. Ja kyllähän tässä kirjassa tosiaan mitä erilaisempia tilanteita kerrottiin.
Sekä Hautamäki että Ronkanen tuovat molemmat kirjoissaan esiin mm. sen, että pelastusalaa arvostetaan, mutta eipä se oikein näy palkassa eikä aina työoloissakaan. Ronkanen - vuoden 1985 vuoden palomies muuten - tuo näkemyksensä esiin hieman diplomaattisemmin kuin Hautamäki.
Oli taas mukavaa lukea tällaisia tosielämän arjen sankareiden tarinoita 1970-luvulta melkein tähän päivään.
Tämäntyyppisissä kirjoissa on usein haasteena se, että vaikka tarinat sinänsä olisivat kiinnostavia, kirjalliset puutteet lässäyttävät kokonaisuuden. Tämäkään ei toki ollut kirjallisesti mitään suurta neroutta, mutta ei tarvitsekaan - rakenne oli toimiva ja teksti sujuvaa, joten itse asia nousi ansaittuun rooliinsa. Erityisesti arvostin taajaan toistuvaa rakennetta, jossa yksittäisen keissin kautta vedettiin yhteen laajempaa ilmiötä tai otettiin kantaa.
Kirja on sitä mitä nimi kertoo: keikkatarinoita helsinkiläiseltä palomies-ensihoitajalta. Alalla työskentelevälle kirja ei tuo oikein mitään uutta, mutta alaa tuntematon kokee varmasti keikkatarinat kiinnostavampana. Olisin itse kaivannut jotain lisää, kuten enemmän pohdintaa yhteiskunnan muutoksesta ja niiden syistä. Nyt kirjassa asiat esitettiin aika diplomaattisesti ja kertojan oma mielipide ei aina tullut selvästi esiin. Pitkällä uralla ehtii nähdä muutoksen ja alalla pääsee näkemään sitä osaa yhteiskunnassa joka on suurimmalle osalle väestöä tuntematonta. Yhteiskunnan ongelmat korostuu selvästi pelastajien ja ensihoitajien arjessa. Kirja eskittyy myös pelkästään Helsinkiin, eikä kerro yhtään muun Suomen järjestelmästä, joka poikkeaa vähän Helsinkistä, joten ehkä kirja on kiinnostavampi Helsinkiläiselle. Myös yksi hänen lapsistaan on jatkanut samalle alalle ja toinen on kirjoittajana, lisäksi esittelyssä oli toisen pojan kommentit. Odotin kappaletta myös heiltä mutta sitä ei ollutkaan.
Luin hetki sitten Kari Hautamäen kirjat hänen ensihoitajan työstään. Kirjat olivat samanlaisia, mutta niissä kerronta toimi mielestäni paremmin, mukana oli enemmän persoonaa, huumoria ja tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä. Pidin niistä enemmän.
Mielestäni vähän yksipuolinen ja samaa toistava kirja, mutta kuten sanoin, alan ulkopuoliselle lukijalle varmasti kiinnostavampi. Kunniotettava ura takana ja ihan hyvä kirja siitä huolimatta!
This entire review has been hidden because of spoilers.
On aina mielenkiintoista lukea jonkin ammattiryhmän arjesta. Tämä oli elämäkerrallinen kertomus päähenkilön urasta pelastuspuolella. Itselläni särähti vain "stadilaisuus" korvaan, kun piti mollata "maalaisia". Eikö tällaiset vastakkain asettelut voisi jättää pois, elämää on muuallakin kuin Helsingissä.
Taas yksi vanhan kansan setämies, joka ei olisi kovin miellyttävä työkaveri omine sääntöineen ja "minä ansaitsen lomaa jouluna koska minulla on lapsia"-periaatteineen. Itse kirja on kuitenkin viihdyttävä.
Hyvin etenevä kirja, joka tuo palomies-ensihoitajan arkea lähemmäs. Hälytystehtävien kirjo on laaja, on mielenkiintoista kurkistaa ovista sisälle. Jokaista autetaan, mutta kaikkia ei voi pelastaa.
Ihan mielenkiintoinen kirja, joka vei eteenpäin joutuisasti. Aikajana oli hieman poukkoileva eikä kokonaiskuva ehkä tullut niin selkeäksi kuin lineaarisesti etenevässä aikajanassa olisi tullut.