Tuttujen tapojensa mukaan hieman raisu Tiina ei vain niin helposti istahda rauhassa pulpettiinsa. Taitavasti hän järjestää tielleen kommelluksia, jolloin voi sattua melkein mitä tahansa. Hän sanailee opettajien kanssa, jää jälki-istuntoon, mutta ei lannistu. Juhan kanssa hän käy palaneen talon raunioilla ja saa satikutia äidiltään. Kuitenkin Tiina on kaikessa uskollinen omille periaatteilleen ja on sangen miellyttävä tuttavuus.
Finnish writer of both children's books and novels.
Anni Kyllikki Polviander ... vietti lapsuutensa ja nuoruutensa aina avioliiton solmimiseen saakka Tampereella. Hän oli perheen kolmesta lapsesta vanhin ja osoittautui jo pienestä pitäen eläväiseksi ja omapäiseksi tytöksi. Ehtymätön lukemisen nälkä ja vilkas mielikuvitus loivat pohjaa tulevalle kirjailijan uralle.
Vuonna 1944 ... Anni odotti toista lastaan. Hän päätti keksiä ammatin, jota hän voisi tehdä kotona. "Olen koko ikäni kertoillut ja keksinyt satuja ja koulussa olin hyvä aineenkirjoittaja, joten ajattelin yrittää, osaisinko ehkä kirjoittaa kirjan, jonka joku kustantaja huolisi. Siis joko kirjailijaksi, ja jos en siihen pystyisi, niin sitten ompelijaksi."
Nuorten- ja lastenkirjailijana Anni Polvan suosio on lyömätön. Tiina-kirjat ovat suorastaan käsite eri ikäisten naisten ja tyttöjen parissa. Tiinan seikkailut pohjautuvat Anni Polvan omiin lapsuudenmuistoihin, ja niiden keskeisenä motiivina on aina rehellisyys ja hyväntahtoisuus. Tiinasta on tehty TV-sarja sekä kirjoitettu esitelmiä ja tutkielmia. Nuoret lukijat ovat palkinneet Anni Polvan lukuisilla Plättä-palkinnoilla.
Vuonna 2000 Anni Polva sai Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon.
Vuonna 2006 Lounais-Suomen kirjailijat ry perusti Anni Polvan nimeä kantavan valtakunnallisen kirjallisuuspalkinnon, joka myönnetään parhaalle lasten tai nuorten sarjakirjalle. Palkinto jaetaan joka toinen vuosi.
Tiina-sarjan toisessa osassa sekä Tiinan luonne että sarjan tyyli alkavat hahmottua. Tiina on oikeudenmukainen, reilu, itsenäinen. Tiina suhtautuu reippaasti ja toverillisesti kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin. Kirjan rakenne on melko hajanainen, enemmänkin täynnä pieniä sattumuksia ja jonkin verran kantavampia ja yhtä lukua pidempiä juonenkaaria, jotka pääasiallisesti liittyvät koulumaailmaan. Myös Tiinan suhde Juhaan alkaa hahmottua. Myöskään tämä osa ei kuulu suosikkeihini. Tiina-projekti jatkuu kolmannessa osassa.
Sarja jatkuu yhtä kivana kuin ensimmäinenkin osa. Sarja on tullut luettua useaan otteeseen läpi ja olen aina pitänyt näistä Tiina- kirjoista. Nykypäivänä hieman "tyttöominaisuuksien" ja "poikaominaisuuksien" korostamista mutta silloin kirjaa kirjoittaessa tällainen kuva erilaisesti käyttäytyvästä tytöstä on ollut varmasti tuoretta. Silti nämä ovat jotenkin ajattomia. Hyvää kerrontaa ja kommelluksia.
Tiinan mielestä oli ihmisen hienoin ominaisuus rehellisyys ja siihen hän itsekin uutterasti pyrki. Milloinkaan hän ei salaillut pahoja tekojaan, ja aina kun suuttumuksentussahdus oli ohitse, hän alkoi pohtia, oliko ollut oikeassa suuttuessaan.
Nostalgisia Tiina-kirjoja on mukava lukea näin viiskymppisenä.Yllättävän hyvin muistaa vieläkin mitä kirjoissa tapahtuu.Aikamoisen räväkkä neiti on Tiina.
Tiina pääsee oppikouluun, saa uusia ystäviä ja joutuu jälleen jos jonkinlaisiin kommelluksiin. Ystävyyssuhde Juhan kanssa jatkaa kehittymistään, ja ensimmäiset mustasukkaisuuden hetketkin koetaan.
Nyt kolmannella lukukerralla oli pakko nostaa tähdet neljään. Kirja toi mieleen rakkaita lapsuusmuistoja ja sai minut nauramaan. Pakko myöntää, että tirautin myös muutaman kyyneleen kohdassa, jossa . Samalla huomaa, miten paljon suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on kehittynyt noista ajoista, vaikkei eriarvoisuutta olekaan saatu täysin poistettua.
Kirjan henkilöissä ja siinä kuvatuissa ihmissuhteissa näkyy toisaalta vahvasti kirjoitusajankohta, mutta toisaalta Tiinassa on myös mukavan moderneja piirteitä. Tiinan taiteilua sukupuoliroolien ja odotusten ristiaallokossa on mielenkiintoista seurata.