What do you think?
Rate this book
Metsäjätti
Metsäteollisuudesta elävän Törmälän kylän arjessa vaikuttaa suhteellisuusteorian pohjalta kehitetty oppi: ”Mikään ei kannata.”
Puunjalostusteollisuudesta riippuvaisen Törmälän pessimistinen ilmapiiri ei 1980-luvulla kannustanut asukkaita suuriin tekoihin. Ladat ostettiin tehtaan kimppa-alennuksella, pojat tienasivat taskurahaa kantamalla isiä kotiin baarista. Pasi Kauppi oli niitä harvoja, jotka lähtivät. Hän nousi vaneritehtaan varjosta Kauppakorkeakouluun ja eteni keskiportaan pomoksi Metsäjätti-nimiseen kansainväliseen suuryhtiöön.
Kun Metsäjätti organisoi Suomen liiketoimintojaan, katseet kääntyvät Törmälään. Kylän oma poika Pasi saa paskamaisen toimeksiannon: hänen on valmisteltava tehtaan irtisanomiset. Vakitöistä pitäisi potkia pois tuttuja isiä, jotka ovat antaneet tehtaalle koko elämänsä. Mutta Pasillekaan ei ole kerrottu, kuinka tyly suunnitelma Metsäjätillä todellisuudessa on takataskussa.
Mustan huumorin mestarin Miika Nousiaisen (s. 1973) esikoisteos Vadelmavenepakolainen (2007) hurmasi lukijat, ja sen pohjalta dramatisoitu näytelmä sai maaliskuussa ensi-iltansa Kom-teatterissa. Maaninkavaara (2009) jatkoi menestystä. ”Teos osoittautuu läpikotaisin humoristiseksi. Eikä kyseessä ole pitkitetty puujalkavitsi vaan älykäs satiiri.” – HS
Puunjalostusteollisuudesta riippuvaisen Törmälän pessimistinen ilmapiiri ei 1980-luvulla kannustanut asukkaita suuriin tekoihin. Ladat ostettiin tehtaan kimppa-alennuksella, pojat tienasivat taskurahaa kantamalla isiä kotiin baarista. Pasi Kauppi oli niitä harvoja, jotka lähtivät. Hän nousi vaneritehtaan varjosta Kauppakorkeakouluun ja eteni keskiportaan pomoksi Metsäjätti-nimiseen kansainväliseen suuryhtiöön.
Kun Metsäjätti organisoi Suomen liiketoimintojaan, katseet kääntyvät Törmälään. Kylän oma poika Pasi saa paskamaisen toimeksiannon: hänen on valmisteltava tehtaan irtisanomiset. Vakitöistä pitäisi potkia pois tuttuja isiä, jotka ovat antaneet tehtaalle koko elämänsä. Mutta Pasillekaan ei ole kerrottu, kuinka tyly suunnitelma Metsäjätillä todellisuudessa on takataskussa.
Mustan huumorin mestarin Miika Nousiaisen (s. 1973) esikoisteos Vadelmavenepakolainen (2007) hurmasi lukijat, ja sen pohjalta dramatisoitu näytelmä sai maaliskuussa ensi-iltansa Kom-teatterissa. Maaninkavaara (2009) jatkoi menestystä. ”Teos osoittautuu läpikotaisin humoristiseksi. Eikä kyseessä ole pitkitetty puujalkavitsi vaan älykäs satiiri.” – HS
286 pages, Paperback
First published January 1, 2011
19 people are currently reading
453 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 111 reviews
August 27, 2012
Tarkkanäköinen. Hulvaton. Traaginen. Ajatuksia herättävä. Nautinnollinen!
Tartuin Metsäjättiin, koska se valittiin kirjallisuuspiirissä luettavaksi. Onneksi niin, sillä muuten en ehkä koskaan olisi tullut sitä lukeneeksi. Eipä ole vähään aikaan kolahtanut suomalaisen kirjailijan kirja näin kovasti. Törmäläläisten elämänkatsomus ja ihmiskohtalot olivat raskasmielisyydessään hykerryttäviä — suomalaiskansallisen tunnistettavia kaikessa äärimmäisyydessään.
Henkilöhahmot Pasi ja Janne olivat karrikoituja, mutta kuitenkin mukavan moniulotteisia. Kumpikaan ei lopulta ollut myöskään ihan sitä, miltä aluksi vaikutti, vaan molemmista kuoriutui esiin yllättäviäkin piirteitä. Kaksi kertojaminää kuljetti tarinaa hienosti eteen päin!
Nousiainen marssitti kirjan sivuille toinen toistaan uskomattomampia törmäläläisiä perheitä. Päällimmäiseksi jäi lukijalle väkisinkin ajatus siitä, että tottahan tässä on varmasti ainakin toinen puoli! Yritysmaailman ja perisuomalaisen pikkupaikkakunnan kohtaaminen ei jätä kylmäksi ja on paikoitellen jäätävän kantaa ottavaa luettavaa — kuitenkin sarkastinen hymy huulilla ja ilkikurinen pilke silmäkulmassa kirjoitettua. Suosittelen. Go for it.
Tartuin Metsäjättiin, koska se valittiin kirjallisuuspiirissä luettavaksi. Onneksi niin, sillä muuten en ehkä koskaan olisi tullut sitä lukeneeksi. Eipä ole vähään aikaan kolahtanut suomalaisen kirjailijan kirja näin kovasti. Törmäläläisten elämänkatsomus ja ihmiskohtalot olivat raskasmielisyydessään hykerryttäviä — suomalaiskansallisen tunnistettavia kaikessa äärimmäisyydessään.
Henkilöhahmot Pasi ja Janne olivat karrikoituja, mutta kuitenkin mukavan moniulotteisia. Kumpikaan ei lopulta ollut myöskään ihan sitä, miltä aluksi vaikutti, vaan molemmista kuoriutui esiin yllättäviäkin piirteitä. Kaksi kertojaminää kuljetti tarinaa hienosti eteen päin!
Nousiainen marssitti kirjan sivuille toinen toistaan uskomattomampia törmäläläisiä perheitä. Päällimmäiseksi jäi lukijalle väkisinkin ajatus siitä, että tottahan tässä on varmasti ainakin toinen puoli! Yritysmaailman ja perisuomalaisen pikkupaikkakunnan kohtaaminen ei jätä kylmäksi ja on paikoitellen jäätävän kantaa ottavaa luettavaa — kuitenkin sarkastinen hymy huulilla ja ilkikurinen pilke silmäkulmassa kirjoitettua. Suosittelen. Go for it.
January 2, 2026
Miika Nousiaisen "Metsäjätti" (Otava, 2020) ilmestyi alun perin vuonna 2011, mutta tulin tarttuneeksi siihen vasta nyt, metsästäessäni uusia kotimaisia romaaneja yhdeksäsluokkalaisten vinkkauspakettiin.
Romaanin päähenkilö on Pasi Kauppi. Pasi on kotoisin Törmälä-nimisestä kunnasta, joka ei välttämättä sijaitse - ainakaan henkisesti - niin kovin kaukana täältä, ja jonka me pienillä paikkakunnilla kasvaneet saatamme tunnistaa vähän turhan hyvin.
Törmälä oli suurimmillaan neljäntuhannen asukkaan kunta. Sahan ja kuitulevytehtaan lakkautus on pienentänyt asukasluvun alle kolmentuhannen. Nykyisistä asukkaista jollakin tavalla lahjakkaita on kenties seitsemän. Hyvä itsetunto on kuudella, mutta valitettavasti niiden joukkoon ei kuulu kukaan seitsemästä lahjakkaasta [...] Kaikkiaan Törmälä on normaali suomalainen paikkakunta, kiva kesällä. Ei ehkä lamakesinä, mutta nousukauden kesinä vanhassa tukkisatamassa saattaa olla lämpiminä päivinä mukava tunnelma, ainakin alkuillasta. Ennakkoluulon ja pelon yhdistelmällä Törmälästä on kasvanut aistikkaan rasistinen kylä, joka on valmis katsomaan kieroon kaikkea uutta ja erilaista. Ei varmasti tarvitse selittää, miksi halusin pois. (s. 43-44)
Pasia onkin lykästänyt. Hän on onnistunut karistamaan pikkupaikkakunnan tomut kannoiltaan. Tilalle on tullut Helsinki ja kauppakorkeakoulu, viisinumeroinen kuukausipalkka Metsäjätti-konsernin väliportaassa, musta BMW, kaunis vaimo ja design-huonekaluilla sisustettu koti. Perheenlisäystäkin on luvassa.
Nyt Pasin on kuitenkin palattava juurilleen, sillä hänen tehtävänään pistää Törmälän vaneritehtaalla pystyyn YT-neuvottelut. Työttömyyttä ja irtisanomisia on edessä, koska tehdas ei tuota voittoa, ei ainakaan tarpeeksi osakkeenomistajien mielestä.
Tehtävä ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Törmälän elää - on aina elänyt - tehtaan varassa ja siellä työskentelee edelleen moni Pasin lapsuudenystävistä. Tehdas on antanut elämänuran myös hänen isänsä, jota pitäisikin muistaa käydä katsomassa. Menneisyyden kohtaaminen tuntuu kuitenkin työläältä. Lapsuus on ollut alkoholismin ja ajoittaisen perheväkivallan runtelema, kuten niin monessa muussakin törmäläläisessä perheessä.
Tarinan toinen keskushenkilö on Janne, joka työskentelee Metsäjätin tehtaalla koneenkäyttäjänä. Elämä ei ole kohdellut häntä aina niin hellin käsin, on ollut kausityöttömyyttä ja alkoholiakin on tullut käytettyä liikaa. Joskus tuntuu siltä, ettei Janne ole ihan ulosmitannut kaikkea potentiaaliaan, mikä voi johtua kasvuympäristöstä. Se ei ole ollut kannustava, pikemminkin lannistava. ”Ei se kannata,” voisi lukea useamman törmäläläiskodin huoneentaulussa. Ja kannattaako maailmassa lopulta mikään, onko millään väliä? Lapsuudenkavereista muutama jäi pohtimaan tätä liian pitkäksi aikaa, aika ikävin seurauksin.
Mutta millaisiin seurauksiin mahtaa Pasin saapuminen johtaa?
Nousiainen kirjoittaa sangen sulavaa ja hauskaa tekstiä. Nauroin muutaman kerran ääneen, kuten seuraavassa kohtauksessa:
Sitten istuttiinkin perheillallisella. Jouduin tekemään kymmenkertaisen työn sosiaalisissa tilanteissa. En tiennyt, mitkä veitset piti ottaa ensin, kun pöytään oli katettu ties mitä. Otin yleensä väärin ja yritin salaa vaihtaa sen. Illalliset olivat vaikeita, ja niitä oli usein. Tapasin Emilian vanhemmat ensimmäistä kertaa hienossa ravintolassa keskustassa. Emilian isä otti minut hyvin vastaan vävykokelaana. Tuntui, että miehet ovat samanlaisia taustasta riippumatta, äijiä.
- Eiköhän me Pasi oteta pihvit.
- Eiköhän.
- Näin me Pasin kanssa tehdään, jätetään linnunruoka naisille.
Sitten tuli tarjoilija. Emilian isä tilasi meille pihvit, tarjoilija katsoi minua.
- Tuleeko mediumina, vai miten.
Mietin hetken ja vilkaisin Emilian isää. Se näytti, että nyt ei kursailla.
- Aika kova nälkä, pistä saman tien large. (s. 93-94)
Naurunpyrskähdyksistä ei kuitenkaan ole pitkä matka kyyneliin. ”Metsäjätti” on romaani kasvottomasta markkinataloudesta, luokkahypystä ja menneisyyden traumoista sekä niiden kohtaamisesta. Se on osuva kuvaus muuttuvasta maailmasta ja niistä, jotka eivät pysy muutoksessa mukana. Se kertoo yhteiskunnasta, jossa NHL-miljonääri ei maksa verojaan Suomeen, vaikka...
Ei se sinänsä rikos ole. Se on, ettei muista mitä on verorahoilla saanut [...] Helppo olla oikeistolainen, kun menee hyvin. Naapurikunta rakensi verorahoilla jäähallin […] Samoilla rahoilla hänet koulutettiin ja samoilla rahoilla hänelle taattiin ilmainen leikkaus, joka juniorivuosina pelasti hänen uransa. Yhteisessä veneessä on kiva olla, kun oli saajapuolella. Ei siitä pitäisi olla oikeutta hypätä pois sitten kun olisi antajana. (s. 265).
Toivon, että osaan tulevilla vinkkauksellani tehdä kirjalle oikeutta, sillä tämä tarjoaisi paljon ajateltavaa kuulijoille. Niin kuin hyvällä kaunokirjallisuudella on tapana tehdä.
Lienee syytä laittaa muitakin Nousiaisen romaaneja lukulistalle.
Romaanin päähenkilö on Pasi Kauppi. Pasi on kotoisin Törmälä-nimisestä kunnasta, joka ei välttämättä sijaitse - ainakaan henkisesti - niin kovin kaukana täältä, ja jonka me pienillä paikkakunnilla kasvaneet saatamme tunnistaa vähän turhan hyvin.
Törmälä oli suurimmillaan neljäntuhannen asukkaan kunta. Sahan ja kuitulevytehtaan lakkautus on pienentänyt asukasluvun alle kolmentuhannen. Nykyisistä asukkaista jollakin tavalla lahjakkaita on kenties seitsemän. Hyvä itsetunto on kuudella, mutta valitettavasti niiden joukkoon ei kuulu kukaan seitsemästä lahjakkaasta [...] Kaikkiaan Törmälä on normaali suomalainen paikkakunta, kiva kesällä. Ei ehkä lamakesinä, mutta nousukauden kesinä vanhassa tukkisatamassa saattaa olla lämpiminä päivinä mukava tunnelma, ainakin alkuillasta. Ennakkoluulon ja pelon yhdistelmällä Törmälästä on kasvanut aistikkaan rasistinen kylä, joka on valmis katsomaan kieroon kaikkea uutta ja erilaista. Ei varmasti tarvitse selittää, miksi halusin pois. (s. 43-44)
Pasia onkin lykästänyt. Hän on onnistunut karistamaan pikkupaikkakunnan tomut kannoiltaan. Tilalle on tullut Helsinki ja kauppakorkeakoulu, viisinumeroinen kuukausipalkka Metsäjätti-konsernin väliportaassa, musta BMW, kaunis vaimo ja design-huonekaluilla sisustettu koti. Perheenlisäystäkin on luvassa.
Nyt Pasin on kuitenkin palattava juurilleen, sillä hänen tehtävänään pistää Törmälän vaneritehtaalla pystyyn YT-neuvottelut. Työttömyyttä ja irtisanomisia on edessä, koska tehdas ei tuota voittoa, ei ainakaan tarpeeksi osakkeenomistajien mielestä.
Tehtävä ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Törmälän elää - on aina elänyt - tehtaan varassa ja siellä työskentelee edelleen moni Pasin lapsuudenystävistä. Tehdas on antanut elämänuran myös hänen isänsä, jota pitäisikin muistaa käydä katsomassa. Menneisyyden kohtaaminen tuntuu kuitenkin työläältä. Lapsuus on ollut alkoholismin ja ajoittaisen perheväkivallan runtelema, kuten niin monessa muussakin törmäläläisessä perheessä.
Tarinan toinen keskushenkilö on Janne, joka työskentelee Metsäjätin tehtaalla koneenkäyttäjänä. Elämä ei ole kohdellut häntä aina niin hellin käsin, on ollut kausityöttömyyttä ja alkoholiakin on tullut käytettyä liikaa. Joskus tuntuu siltä, ettei Janne ole ihan ulosmitannut kaikkea potentiaaliaan, mikä voi johtua kasvuympäristöstä. Se ei ole ollut kannustava, pikemminkin lannistava. ”Ei se kannata,” voisi lukea useamman törmäläläiskodin huoneentaulussa. Ja kannattaako maailmassa lopulta mikään, onko millään väliä? Lapsuudenkavereista muutama jäi pohtimaan tätä liian pitkäksi aikaa, aika ikävin seurauksin.
Mutta millaisiin seurauksiin mahtaa Pasin saapuminen johtaa?
Nousiainen kirjoittaa sangen sulavaa ja hauskaa tekstiä. Nauroin muutaman kerran ääneen, kuten seuraavassa kohtauksessa:
Sitten istuttiinkin perheillallisella. Jouduin tekemään kymmenkertaisen työn sosiaalisissa tilanteissa. En tiennyt, mitkä veitset piti ottaa ensin, kun pöytään oli katettu ties mitä. Otin yleensä väärin ja yritin salaa vaihtaa sen. Illalliset olivat vaikeita, ja niitä oli usein. Tapasin Emilian vanhemmat ensimmäistä kertaa hienossa ravintolassa keskustassa. Emilian isä otti minut hyvin vastaan vävykokelaana. Tuntui, että miehet ovat samanlaisia taustasta riippumatta, äijiä.
- Eiköhän me Pasi oteta pihvit.
- Eiköhän.
- Näin me Pasin kanssa tehdään, jätetään linnunruoka naisille.
Sitten tuli tarjoilija. Emilian isä tilasi meille pihvit, tarjoilija katsoi minua.
- Tuleeko mediumina, vai miten.
Mietin hetken ja vilkaisin Emilian isää. Se näytti, että nyt ei kursailla.
- Aika kova nälkä, pistä saman tien large. (s. 93-94)
Naurunpyrskähdyksistä ei kuitenkaan ole pitkä matka kyyneliin. ”Metsäjätti” on romaani kasvottomasta markkinataloudesta, luokkahypystä ja menneisyyden traumoista sekä niiden kohtaamisesta. Se on osuva kuvaus muuttuvasta maailmasta ja niistä, jotka eivät pysy muutoksessa mukana. Se kertoo yhteiskunnasta, jossa NHL-miljonääri ei maksa verojaan Suomeen, vaikka...
Ei se sinänsä rikos ole. Se on, ettei muista mitä on verorahoilla saanut [...] Helppo olla oikeistolainen, kun menee hyvin. Naapurikunta rakensi verorahoilla jäähallin […] Samoilla rahoilla hänet koulutettiin ja samoilla rahoilla hänelle taattiin ilmainen leikkaus, joka juniorivuosina pelasti hänen uransa. Yhteisessä veneessä on kiva olla, kun oli saajapuolella. Ei siitä pitäisi olla oikeutta hypätä pois sitten kun olisi antajana. (s. 265).
Toivon, että osaan tulevilla vinkkauksellani tehdä kirjalle oikeutta, sillä tämä tarjoaisi paljon ajateltavaa kuulijoille. Niin kuin hyvällä kaunokirjallisuudella on tapana tehdä.
Lienee syytä laittaa muitakin Nousiaisen romaaneja lukulistalle.
October 20, 2013
Vuonna 2007 “Vadelmavenepakolaisella” romaanikirjailijanunransa aloittanut Miika Nousiainen on noussut suomalaisten suosikkisatiristiksi ja tunnetuksi TV-persoonaksi. Nousiaisen kolmas romaani “Metsäjätti” käy kiinni aikaansa tarjoamalla valitettavan arkisen kertomuksen pienistä ihmisistä lyhytnäköisen kvartaalitalouden altavastaajina.
“Metsäjätti” sijoittuu arkkityyppiseen Törmälän kuntaan, jonka taloutta on kautta aikojen kannatellut sukupolvia työllistänyt paperitehdas. Kertojia on kaksi.
Pasi on trendikäs cityihminen, joka Törmälässä vietetyn lapsuuden jälkeen pakeni pysähtynyttä kyläyhteisöä metropolialueen porvarillisimpaan opinahjoon, Kauppakorkeaan. Pasin elämä on ensi silmäyksellä menestyvän jupin auvoisaa eloa; ura vie ylöspäin ja raskaana olevan vaimon kanssa valitaan kotiin värisävyjä ja taide-esineitä. Nautitaan laskeneen verotuksen ja kasvaneiden tulojen mahdollistamista kepeän epäoleellisista elämän kysymyksistä. Pasi on kvartaalitalouden kasvattti, joka keskittyy nykyhetkeen eikä ole tietoinen tulevasta.
Janne on Pasin lapsuudenkaveri, älykäs mies, jonka läpipunainen, mutta silti luokkajakoinen Törmälä pakotti köyhälle pojalle kuuluneeseen paperityöläisen ammattiin. Yksinäisestä Jannesta on tulossa nuori isoisä, mutta yhteys perheeseen on lähes olematon. Jannekaan ei ajattele tulevaisuutta, Törmäläläinen mielelnlaatu on pessimississään totaalinen, yhteisön mottona tuntuu olevan, että “mikään ei kannata,” niinkuin Pasin ja Jannen lapsuudenystäkin useaan otteeseen totesi ennen itsemurhaansa.
Kertojahahmot kohtaavat toisensa uudelleen, kun Törmälän tehtaan omistava Metsäjätti-korporaatio lähettää Pasin- joka sattuu olemaan yhtiössä pikkupomona- takaisin kotikyläänsä. Pasin tehtävänä on panna toimeen YT-neuvottelut elintärkeällä paperitehtaalla. Tehdas kannattaa, mutta uutisoitujen säästöjen uumaillaan nostavan konsernin kurssia pörssissä. Pääkonttorilaisten bonukset ainakin kasvavat. Mitä tapahtuu, kun Pasin tyytyväinen lyhytnäköisyys haastetaan moraaliltaan ilmeisen ambivalentilla tehtävällä, jonka kaiken lisäksi koskettaa tätä henkilökohtaisella tasolla?
Aluksi pidin romaania helppolukuisena ja hyvin kerrottuna, mutta hieman kunnianhimottomana tekeleenä. Satiirinen kyläyhteisön kuvaus muistutti turhan paljon Arto Paasilinnan pseudonokkelia kyläkertomuksia, vaikka Nousiaisen tyyli on alusta asti yllättävän karu ja realistinen. Paikoitellen satiiri ei myöskään oikein istunut yhteen vakavan alavireen kanssa, ja vitsit tuntuivat hieman pakotetuilta. Nousiainen saa kuitenkin pidettyä riitelevät elementit kurissa ja saa lopulta aikaiseksi kirjan, joka todellakin hauskuuttaa, mutta juuri sopivalla, kuivan mustalla huumorilla.
“Metsäjättiä” on nimenomaan markkinoitu satiirina, mutta itse luokitteleln sen ehdottomasti sosiaaliseksi realismiksi, jota kirjailijan pääosin taidokas huumori- usein kylläkin hyvin ilmeisellä, jopa parodisella tavalla- vain maustaa. “Metsäjätti” tuntuu todelta, uskoin sen henkilöhahmoihin ja valitettavan jokapäiväiseen, mutta puhuttelevaan tarinaan.
Kantaottavuus on romaanissa suoraa, mutta kirkkaasti argumentoitua. Mustavalkoisuuskin sekoittuu paikoitellen harmaaksi, ja vastakkainasettelun kautta aloittavat henkilöhahmot paljastuvat lopulta paljon syvemmiksi kuin aluksi osasi toivoakaan. Suoraviivainen proosakin asettuu lopulta omaan estetiikkaansa, ja kaksi kertojaa saavat omat, erilaiset äänensä.
“Metsäjätti” on hieno esimerkki pienestä suuresta romaanista. Se kuvastaa aikamme arvomaisemaa ja makrotalouden pitkällä tähtäimellä järjettömiä prosesseja hyvin henkilökohtaisen ja epädramaattisen tarinan kautta puhuttelevasti ja ahdistavan samaistuttavasti.
“Metsäjätti” sijoittuu arkkityyppiseen Törmälän kuntaan, jonka taloutta on kautta aikojen kannatellut sukupolvia työllistänyt paperitehdas. Kertojia on kaksi.
Pasi on trendikäs cityihminen, joka Törmälässä vietetyn lapsuuden jälkeen pakeni pysähtynyttä kyläyhteisöä metropolialueen porvarillisimpaan opinahjoon, Kauppakorkeaan. Pasin elämä on ensi silmäyksellä menestyvän jupin auvoisaa eloa; ura vie ylöspäin ja raskaana olevan vaimon kanssa valitaan kotiin värisävyjä ja taide-esineitä. Nautitaan laskeneen verotuksen ja kasvaneiden tulojen mahdollistamista kepeän epäoleellisista elämän kysymyksistä. Pasi on kvartaalitalouden kasvattti, joka keskittyy nykyhetkeen eikä ole tietoinen tulevasta.
Janne on Pasin lapsuudenkaveri, älykäs mies, jonka läpipunainen, mutta silti luokkajakoinen Törmälä pakotti köyhälle pojalle kuuluneeseen paperityöläisen ammattiin. Yksinäisestä Jannesta on tulossa nuori isoisä, mutta yhteys perheeseen on lähes olematon. Jannekaan ei ajattele tulevaisuutta, Törmäläläinen mielelnlaatu on pessimississään totaalinen, yhteisön mottona tuntuu olevan, että “mikään ei kannata,” niinkuin Pasin ja Jannen lapsuudenystäkin useaan otteeseen totesi ennen itsemurhaansa.
Kertojahahmot kohtaavat toisensa uudelleen, kun Törmälän tehtaan omistava Metsäjätti-korporaatio lähettää Pasin- joka sattuu olemaan yhtiössä pikkupomona- takaisin kotikyläänsä. Pasin tehtävänä on panna toimeen YT-neuvottelut elintärkeällä paperitehtaalla. Tehdas kannattaa, mutta uutisoitujen säästöjen uumaillaan nostavan konsernin kurssia pörssissä. Pääkonttorilaisten bonukset ainakin kasvavat. Mitä tapahtuu, kun Pasin tyytyväinen lyhytnäköisyys haastetaan moraaliltaan ilmeisen ambivalentilla tehtävällä, jonka kaiken lisäksi koskettaa tätä henkilökohtaisella tasolla?
Aluksi pidin romaania helppolukuisena ja hyvin kerrottuna, mutta hieman kunnianhimottomana tekeleenä. Satiirinen kyläyhteisön kuvaus muistutti turhan paljon Arto Paasilinnan pseudonokkelia kyläkertomuksia, vaikka Nousiaisen tyyli on alusta asti yllättävän karu ja realistinen. Paikoitellen satiiri ei myöskään oikein istunut yhteen vakavan alavireen kanssa, ja vitsit tuntuivat hieman pakotetuilta. Nousiainen saa kuitenkin pidettyä riitelevät elementit kurissa ja saa lopulta aikaiseksi kirjan, joka todellakin hauskuuttaa, mutta juuri sopivalla, kuivan mustalla huumorilla.
“Metsäjättiä” on nimenomaan markkinoitu satiirina, mutta itse luokitteleln sen ehdottomasti sosiaaliseksi realismiksi, jota kirjailijan pääosin taidokas huumori- usein kylläkin hyvin ilmeisellä, jopa parodisella tavalla- vain maustaa. “Metsäjätti” tuntuu todelta, uskoin sen henkilöhahmoihin ja valitettavan jokapäiväiseen, mutta puhuttelevaan tarinaan.
Kantaottavuus on romaanissa suoraa, mutta kirkkaasti argumentoitua. Mustavalkoisuuskin sekoittuu paikoitellen harmaaksi, ja vastakkainasettelun kautta aloittavat henkilöhahmot paljastuvat lopulta paljon syvemmiksi kuin aluksi osasi toivoakaan. Suoraviivainen proosakin asettuu lopulta omaan estetiikkaansa, ja kaksi kertojaa saavat omat, erilaiset äänensä.
“Metsäjätti” on hieno esimerkki pienestä suuresta romaanista. Se kuvastaa aikamme arvomaisemaa ja makrotalouden pitkällä tähtäimellä järjettömiä prosesseja hyvin henkilökohtaisen ja epädramaattisen tarinan kautta puhuttelevasti ja ahdistavan samaistuttavasti.
April 10, 2019
Nousiaisella on kiva tyyli ja kirja rullaa mukavasti. Huumoria, keveyttä ja vakavia asioita tulee hyvällä tasapainolla. Janne ja Pasi ovat hienoja hahmoja ja näiden kahden välinen dynamiikka oli kirjan parasta antia. Toisaalta vähän häiritsi se, että molempien "äänet" olivat vähän liian samanlaiset. Samalla tarina meni vähän kliseisen puolelle monissa kohdin, erityisesti tehtaaseen ja Metsäjättiin liittyen, ja ehkä myös menneisyyden kuvaamiseen liityen. Tuskin vaimon hakkaaminen ja alkoholismi silti sääntönä oli edes 80-luvulla.
May 29, 2021
Alkupuolella vastakkainasettelu rikkaiden kaupunkilaisten ja köyhien pikkupaikkakuntalaisten välillä tuntui paikoittain melko ummehtuneelta. Teos kuitenkin kasvoi hyvin tekemään osuvia huomioita nyky-Suomen luokkaeroista ja ihmisistä yleensä. Miellyttävällä tavalla katkeransuloinen kirja.
January 22, 2023
Olin ihan varma, että oon lukenut tän aikaisemmin, mutta nyt en olekaan ihan varma. Ei ehkä ihan hauska kuin Nousiaisen kirjat yleensä, mutta etenkin havainnot kotipaikkakunnalta lähtemiseltä olivat osuvia.
February 13, 2021
Odotin kirjalta enemmän, pidän Nousiaisen kuivasta huumorista ja olenhan paperitehtaiden sekä niiden lakkautusten varjossa varttunut, joten aihe oli kiinnostava. Mutta lopulta, kaksi tähteä tuli nyt vain Jannesta. Hän on hahmo mitä löytyy joka tehtaasta ja kylästä. Ja hänet oli kuvailtu hienosti, ja hänen tarinansa rakentui kivasti. Muuten oli kyllä aika ontto teos, valitettavasti.
February 9, 2021
”Törmälä oli paikka, josta Helsinkiin lähdettiin vain hevikonsertteihin”
Metsäjätti on kirja, jonka miljööstä ei tarvitse olla omakohtaista kokemusta, mutta jonka tarina on silti jollain tapaa ”suomalaisen” samastuttava. Pienen paikkakunnan tehdas sekä pienen paikkakunnan tehdastyöläiset ja heidän elämänsä pienellä paikkakunnalla. Ja sitten tietysti se yksi, joka on ”päässyt pois” eli muuttanut Helsinkiin opiskelemaan ja päätynyt luomaan uraa. Tässä kirjassa se on päähenkilö Pasi.
Kirjaa kuvaillaan Nousiaisen kertomatyylin tapaan useamman henkilön näkökulmasta. Pasin lisäksi tarinaa kuljettaa Pasin paras lapsuudenystävä Janne. Janne asuu edelleen Törmälässä ja on töissä samassa tehtaassa kuin kaikki muutkin törmäläläiset. Elämä kuljettaa aamulla tehtaalle töihin kuumapuristamaan vaneria (tai illalla, työ on kolmivuorotyötä) ja illalla paikalliseen, kylän ainoaan baariin josta löytyvät kaikki kollegat, ystävät ja usein myös Jannen oma poika.
Kirja on Nousiaisen tapaan hauska ja oivaltava. Hauskan alta kuitenkin paistaa läpi synkkyys, joka tämän kirjan kohdalla tuntuu välillä jopa ahdistavalta.
Tämän kirja kuuntelin puoliksi äänikirjana, ja luin puoliksi e-kirjana. Kirja toimi oivallisesti äänikirjana, ja lukukokemuksena oli myös todella nopealukuinen.
Katsoin kirjan perään myös Metsäjätti-elokuvan, josta oli jätetty valitettavan paljon kirjan parhaita asioita pois.
Metsäjätti on kirja, jonka miljööstä ei tarvitse olla omakohtaista kokemusta, mutta jonka tarina on silti jollain tapaa ”suomalaisen” samastuttava. Pienen paikkakunnan tehdas sekä pienen paikkakunnan tehdastyöläiset ja heidän elämänsä pienellä paikkakunnalla. Ja sitten tietysti se yksi, joka on ”päässyt pois” eli muuttanut Helsinkiin opiskelemaan ja päätynyt luomaan uraa. Tässä kirjassa se on päähenkilö Pasi.
Kirjaa kuvaillaan Nousiaisen kertomatyylin tapaan useamman henkilön näkökulmasta. Pasin lisäksi tarinaa kuljettaa Pasin paras lapsuudenystävä Janne. Janne asuu edelleen Törmälässä ja on töissä samassa tehtaassa kuin kaikki muutkin törmäläläiset. Elämä kuljettaa aamulla tehtaalle töihin kuumapuristamaan vaneria (tai illalla, työ on kolmivuorotyötä) ja illalla paikalliseen, kylän ainoaan baariin josta löytyvät kaikki kollegat, ystävät ja usein myös Jannen oma poika.
Kirja on Nousiaisen tapaan hauska ja oivaltava. Hauskan alta kuitenkin paistaa läpi synkkyys, joka tämän kirjan kohdalla tuntuu välillä jopa ahdistavalta.
Tämän kirja kuuntelin puoliksi äänikirjana, ja luin puoliksi e-kirjana. Kirja toimi oivallisesti äänikirjana, ja lukukokemuksena oli myös todella nopealukuinen.
Katsoin kirjan perään myös Metsäjätti-elokuvan, josta oli jätetty valitettavan paljon kirjan parhaita asioita pois.
August 22, 2018
3,5 tähteä, pyöristetty ylöspäin.
Takuuvarmaa Nousiaista, satiiria jyrkän vastakkainasettelun ja vahvan karikatyyrin keinoin. Koen kuitenkin, että vastakkainasettelu ja karikatyyri olivat lievempiä kuin esimerkiksi Vadelmavenepakolaisessa ja Juurihoidossa, mikä teki Metsäjätistä hieman todentuntuisemman, mutta mielestäni latisti myös satiirin terää. Teos on surullisen osuva kuvaus henkisestä kasvusta maailman myllerryksen ja muuttumisen keskellä - ensiksi ollaan ääripäitä, sitten löydetään kultainen keskitie. Kaksi kertojaa oli ihan toimiva ratkaisu, mutta ne olivat harmittavan samankaltaisia ja paikoittain laimeita ilmaisultaan.
Metsäjätissä oli moni asia kunnossa ja teos oli oivaltava, synkän humoristinen sekä viihdyttävä, mutta jotain säröä vielä jäin kaipaamaan. Ehkä kyse oli jossain määrin ennalta-arvattavuudesta, jossain määrin jännityksen puutteesta. Mukava ja viihdyttävä lukukokemus.
Kokemukseeni voi vaikuttaa myös se, että kuuntelin Metsäjätin äänikirjana, kun taas muut Nousiaisen teokset olen lukenut. Kertoja oli mielestäni hyvä, mutta väkisinkin tarjosi oman tulkintansa Nousiaisen tyylistä.
Takuuvarmaa Nousiaista, satiiria jyrkän vastakkainasettelun ja vahvan karikatyyrin keinoin. Koen kuitenkin, että vastakkainasettelu ja karikatyyri olivat lievempiä kuin esimerkiksi Vadelmavenepakolaisessa ja Juurihoidossa, mikä teki Metsäjätistä hieman todentuntuisemman, mutta mielestäni latisti myös satiirin terää. Teos on surullisen osuva kuvaus henkisestä kasvusta maailman myllerryksen ja muuttumisen keskellä - ensiksi ollaan ääripäitä, sitten löydetään kultainen keskitie. Kaksi kertojaa oli ihan toimiva ratkaisu, mutta ne olivat harmittavan samankaltaisia ja paikoittain laimeita ilmaisultaan.
Metsäjätissä oli moni asia kunnossa ja teos oli oivaltava, synkän humoristinen sekä viihdyttävä, mutta jotain säröä vielä jäin kaipaamaan. Ehkä kyse oli jossain määrin ennalta-arvattavuudesta, jossain määrin jännityksen puutteesta. Mukava ja viihdyttävä lukukokemus.
Kokemukseeni voi vaikuttaa myös se, että kuuntelin Metsäjätin äänikirjana, kun taas muut Nousiaisen teokset olen lukenut. Kertoja oli mielestäni hyvä, mutta väkisinkin tarjosi oman tulkintansa Nousiaisen tyylistä.
January 14, 2021
Kirja on paikoittain hauska mutta enimmäkseen pitkäveteinen ja tylsä. Jotkut henkilöhahmot ovat ihan kiinnostavia, ja masennusta kuvaillaan kirjassa hienosti. Kirja on hyvin miehinen ja kertoo vain miesten näkökulmia, naisia vähätellään. Kolmas tähti tulee vain ja ainoastaan Nousiaisen huikeasta älykkyydestä jonka kirja moniulotteisuudessaan ja yksityiskohdissaan todistaa.
Helmet 2021:
Sopii kohtiin 4., 6.-7., 28.-29., 37., 39., 41., 45. Omassa haastessani kuittaan tällä kohdan 37.
Helmet 2021:
Sopii kohtiin 4., 6.-7., 28.-29., 37., 39., 41., 45. Omassa haastessani kuittaan tällä kohdan 37.
December 22, 2021
Metsäjätti (2011) on neljäs lukemani Miika Nousiaisen romaani ja täytyy myöntää, että Nousiaisesta on kehkeytymässä yksi kotimaisista lempikirjailijoistani. Nousiaisen romaanit eivät ole mitään suuria ja merkittäviä historiallisia eepoksia, vaan ennen kaikkea viihdyttäviä ja mukaansatempaavia ajankuvia, joissa on humaani ote, pilke silmäkulmassa ja sydän paikallaan.
Metsäjätti on romaani pienestä keskisuomalaisesta paikkakunnasta ja kaupungin elinehtona toimivasta paperitehtaasta. Pessimismin ja sosiaalisten ongelmien syövyttämä punainen pikkukaupunki elää omien ehtojensa ja maailmankuvansa mukaisesti vuosikymmenestä toiseen lähes muuttumattomana, kunnes helsinkiläisen suuren metsäkonsernin järjestämät YT-neuvottelut uhkaavat koko tehtaan olemassaoloa. Nousiainen vertailee pikkukaupungin sielunelämää Helsingin moderniin porvarismiin ja kuvaa osuvasti globalisaation vaikutuksia kumpaankin. Vaakakupissa ovat kaiken alleen liiskaavat markkinavoimat ja inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus. Taustalla soi päähenkilön poikavuosien Iron Maiden ja Metallica.
Arvioni 4,0 tähteä viidestä.
Metsäjätti on romaani pienestä keskisuomalaisesta paikkakunnasta ja kaupungin elinehtona toimivasta paperitehtaasta. Pessimismin ja sosiaalisten ongelmien syövyttämä punainen pikkukaupunki elää omien ehtojensa ja maailmankuvansa mukaisesti vuosikymmenestä toiseen lähes muuttumattomana, kunnes helsinkiläisen suuren metsäkonsernin järjestämät YT-neuvottelut uhkaavat koko tehtaan olemassaoloa. Nousiainen vertailee pikkukaupungin sielunelämää Helsingin moderniin porvarismiin ja kuvaa osuvasti globalisaation vaikutuksia kumpaankin. Vaakakupissa ovat kaiken alleen liiskaavat markkinavoimat ja inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus. Taustalla soi päähenkilön poikavuosien Iron Maiden ja Metallica.
Arvioni 4,0 tähteä viidestä.
July 13, 2025
Miika Nousiaisen Metsäjätin tarina on tavallaan kuultu liian monesti. Siis se osuus, jossa yhteisölleen merkittävä hyvin tuottava teollisuuslaitos myydään monikansalliselle yritykselle, joka päättää tehtaan tarinan välittämättä lainkaan ihmisistä tai ympäristöstä. Itselle tulee mieleen esimerkiksi Akaan Viialan vaneritehtaan tapahtumat (jossa muuten Metsäjätti -elokuvaa kuvattiin).
Nousiainen kuvaa teoksessa yhteiskuntaluokkaa ja kapitalismin vaikutuksia "pieneen ihmiseen" satiirin ja huumorin keinoin unohtamatta koskettaakaan. Pidin teoksessa siitä, miten hyvin se oli kiinni historiassaan ja kuvasi suuryritysten toimintaprosesseja. Kirja kuvasi teollisuutta ja pienen kaupungin dynamiikkaa pelkästä miesnäkökulmasta, mikä oli aiheen ja ajankuvan kannalta perusteltua, mutta herätti kysymyksiä siitä, mitä esimerkiksi Emilia tai Jannen lapsen äiti tapahtumista ajattelivat. Runsaampi näkökulmien tarjoaminen olisi tuonut vaihtelua välillä hieman puuduttavaksi käyvään äijäilyyn. Kokonaisuudessaan teos onnistuu mielestäni välittämään monen suomalaisen duunaripaikkakunnan tarinan yhdellä kertaa, vaikkakin Nousiaisen tapaan väritettynä.
Nousiainen kuvaa teoksessa yhteiskuntaluokkaa ja kapitalismin vaikutuksia "pieneen ihmiseen" satiirin ja huumorin keinoin unohtamatta koskettaakaan. Pidin teoksessa siitä, miten hyvin se oli kiinni historiassaan ja kuvasi suuryritysten toimintaprosesseja. Kirja kuvasi teollisuutta ja pienen kaupungin dynamiikkaa pelkästä miesnäkökulmasta, mikä oli aiheen ja ajankuvan kannalta perusteltua, mutta herätti kysymyksiä siitä, mitä esimerkiksi Emilia tai Jannen lapsen äiti tapahtumista ajattelivat. Runsaampi näkökulmien tarjoaminen olisi tuonut vaihtelua välillä hieman puuduttavaksi käyvään äijäilyyn. Kokonaisuudessaan teos onnistuu mielestäni välittämään monen suomalaisen duunaripaikkakunnan tarinan yhdellä kertaa, vaikkakin Nousiaisen tapaan väritettynä.
January 14, 2026
Miika Nousiaisen Metsäjätti tempaisi minut mukaansa heti alkumetreillä. Nousiainen kertoo tarinaa osuvien ja nerokkaiden, ihmisyyttä sekä yhteiskunnan ja työelämän järjettömyyttä avaavien pohdintojen ja huomioiden kautta. Kirja maalaa Törmälästä ja sen asukkaista aidolta tuntuvan maiseman, johon on mielekästä matkata. Pasin ja Jannen pohdinnat elämästä ovat samaistuttavia, sympaattisia ja ajatuksia herättäviä. Teoksessa yhdistyvät aivan loistava – paikoitellen myös musta – huumori, herkkyys sekä teemat, jotka koskettavat syvästi. En tiedä, olenko koskaan lukenut kirjaa, joka olisi saanut minut yhtä lailla nauramaan ja herkistymään kuin Metsäjätti. Tämä on ehdottomasti yksi uusi kirja suosikkieni joukossa. Suosittelen teosta kaikille niille, jotka eivät vielä ole myyneet sieluaan suuryritysten voitontavoittelulle.
September 28, 2020
Tartuin kirjaan Kaipolan paperitehtaan lakkauttamispäätöksen kunniaksi. Kaipolassa vietin itse kesän 2000 kesätöissä, ja olihan siinä hesalaiselle teekkaritytölle kulttuurishokkia koko rahalla.
Pasi on tehnyt luokkaretken, eikä ole koskaan puhunut kasvustaan alkoholistiperheessä Törmälän tehdaskaupungissa. Kauppiksessa Pasi tapasi suomenruotsalaisen Emilian, joka on saanut harjoitella vaikeuksista selviytymistä sopivan pienillä vaikeuksilla. Metsäjätin kehitysjohtajana Pasi palaa Törmälään lopettamaan tehtaan samalla kun Emilia Helsingissä valitsee oikeita värejä lastenhuoneeseen. Pasi kohtaa vanhan ystävänsä Jannen, joka ei lainkaan ole pyristelyn irti Törmälästä, ja jolla ehkä siksi juuri on kapasiteettia tuumailla joka vinkkelistä.
Kaunis kirja.
Pasi on tehnyt luokkaretken, eikä ole koskaan puhunut kasvustaan alkoholistiperheessä Törmälän tehdaskaupungissa. Kauppiksessa Pasi tapasi suomenruotsalaisen Emilian, joka on saanut harjoitella vaikeuksista selviytymistä sopivan pienillä vaikeuksilla. Metsäjätin kehitysjohtajana Pasi palaa Törmälään lopettamaan tehtaan samalla kun Emilia Helsingissä valitsee oikeita värejä lastenhuoneeseen. Pasi kohtaa vanhan ystävänsä Jannen, joka ei lainkaan ole pyristelyn irti Törmälästä, ja jolla ehkä siksi juuri on kapasiteettia tuumailla joka vinkkelistä.
Kaunis kirja.
May 31, 2024
Muutama vuosi sitten en olis vielä arvannu miten paljon nykyään rakastan pienen kylän pienten ihmisten kuvausta. Tykkäsin todella paljon Nousiaisen otteesta ja hahmojen kehityskulusta.
June 6, 2022
Tehdaspaikkakunnalla kasvaneena odotin tämän kirjan kuuntelemista. Sinällään surullinen tarina kaikkinensa, mutta oli myös ilonaiheita, suurta ristiriitaa, onnistumisia ja elämää joka näkökulmasta. Yhtymäkohtia tehdaspaikkakunnan lapsen elämään voin hyvinkin tästä tavoittaa.
April 1, 2012
Erinomaista, Nousiainen! Perusvire on edelleen vahvasti mollivoittoinen, mutta edellisten kirjojen maanikoista on onneksi päästy eroon. Juoni-idean kehittelijänä Nousiainen on tällä hetkellä Suomen paras, joskin Metsäjätti etenee loppua kohti ennalta-arvattavaan suuntaan.
Huumoriakin löytyy mukavasti. Ainakaan kukaan 70-luvulla syntynyt ei voi olla nauramatta Nousiaisen 80-luvun kuvaukselle, jossa suuri synti on nauhoittaa kolmenkymmenen markan TDK:lle saksalaista diskopoppia, vaikka siihen olisi voinut kopioida kaksipesäisellä Commodoren pelejä ilman load erroria.
Ymmärtääkseni kirjailija ei itse ole insinööri, mutta kykenee loihtimaan kirjan vaneritehdaskuvauksen anttituurimaiselle tasolle. Ylimääräiset pisteet myös Nousiaisen havainnolle, että kvartaalikapitalismin nousu ajoittuu samaan aikaan, kun johtoryhmien insinöörit on korvattu ekonomeilla ja juristeilla. Tätä en ole vielä muiden ammattikuntien ylöskirjaamana kuullut ja palkitsenkin epäinsinöörin ostamalla seuraavan kirjan normaalihintaisena.
Huumoriakin löytyy mukavasti. Ainakaan kukaan 70-luvulla syntynyt ei voi olla nauramatta Nousiaisen 80-luvun kuvaukselle, jossa suuri synti on nauhoittaa kolmenkymmenen markan TDK:lle saksalaista diskopoppia, vaikka siihen olisi voinut kopioida kaksipesäisellä Commodoren pelejä ilman load erroria.
Ymmärtääkseni kirjailija ei itse ole insinööri, mutta kykenee loihtimaan kirjan vaneritehdaskuvauksen anttituurimaiselle tasolle. Ylimääräiset pisteet myös Nousiaisen havainnolle, että kvartaalikapitalismin nousu ajoittuu samaan aikaan, kun johtoryhmien insinöörit on korvattu ekonomeilla ja juristeilla. Tätä en ole vielä muiden ammattikuntien ylöskirjaamana kuullut ja palkitsenkin epäinsinöörin ostamalla seuraavan kirjan normaalihintaisena.
January 22, 2012
Nerokkaan Vadelmavenepakolaisen jälkeen Nousiaisen kirjat ovat olleet suuria pettymyksiä. On vaikea ymmärtää tämän kirjan taustalla olevaa ajattelua ja tehtyjä päätöksiä. Miksi hän on valinnut tällaisen kirjoitustyylin ja kömpelön ilmaisun, joka on kuin huonosta nuortenkirjasta? Miksi hän kirjoittaa samaan aikaan kahden henkilön kautta minä-muodossa, antaen kuitenkin molemmille äänille tismalleen samanlaisen, sovinnaisen ja tylsän puhetyylin? Muutamat siellä täällä eteen tupsahtavat nousiaismaiset, ilkikurisen mielikuvituksekkaat letkautukset ja tarinat vain korostavat muun kerronnan yleistä latteutta. Ihmettelen myös, miksi piti luoda sinänsä vakava "rakennemuutoksen Suomi"-asetelma mutta jättää tämän yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tilanteen analyysi täysin puolitiehen? Vadelmavenepakolaisessa Nousiainen osoitti olevansa kykenevä niin paljon tarkkasilmäisempään yhteiskunta-analyysiin kuin mihin hän Metsäjätin kohottaa. Nousiaisen selvästi heikoin romaani tähän mennessä.
March 27, 2016
Kävin katsomassa joku aika sitten Joensuun kaupunginteatterin näytelmäversion Metsäjätistä, ja pidin siitä kovasti - enkä vähiten hyvän musiikin takia. Tarina siis oli tuttu jo ennen alkuperäisteoksen lukemista, vaikka toki romaaniin mahtuu enemmän juttuja kuin näytelmään. Näytelmä noudatteli romaania paikoin yllättävänkin sanatarkasti; muistan nauraneeni samoille lohkaisuille jo teatterissa.
Vanhat kaverukset Pasi ja Janne, joiden näkökulmista tarinaa kerrotaan, ovat todella symppiksiä hahmoja, joita tekisi mieli rutistaa. Pystyin samaistumaan etenkin Jannen syvälle juurtuneeseen pessimismiin, vaikka välillä se vaikuttikin jo vähän överiksi vedetyltä. Romaanissa alleviivataan joitakin muitakin asioita turhan räikeästi, mutta kerronta pysyy kuitenkin aisoissa, eikä sorru liiallisiin ylilyönteihin.
Yleisesti ottaen tarinan yleisvire on melankolinen, mutta kuitenkin toiveikas. Loppu jättää vienon hymyn huulille.
Vanhat kaverukset Pasi ja Janne, joiden näkökulmista tarinaa kerrotaan, ovat todella symppiksiä hahmoja, joita tekisi mieli rutistaa. Pystyin samaistumaan etenkin Jannen syvälle juurtuneeseen pessimismiin, vaikka välillä se vaikuttikin jo vähän överiksi vedetyltä. Romaanissa alleviivataan joitakin muitakin asioita turhan räikeästi, mutta kerronta pysyy kuitenkin aisoissa, eikä sorru liiallisiin ylilyönteihin.
Yleisesti ottaen tarinan yleisvire on melankolinen, mutta kuitenkin toiveikas. Loppu jättää vienon hymyn huulille.
October 30, 2011
Metsäjätti oli tämän syksyn positiivisimpia yllätyksiä. Tosin positiivinen tämän kirjan kohdalla on vähintäänkin kyseenalainen ilmaus. Nousiaisen huumori on sysimustaa. Metsäjätti on kertomus suomalaisesta paperiteollisuuspaikkakunnasta. Tarinan kaksi päähenkilöä ovat paikkakunnan omia poikia: Janne on jäänyt tehtaalle töihin, koska eihän mitään kannatta yrittää, pettymään vaan joutuu. Pasi on puolestaan halunnut jättää kaiken taakseen ja luonut hienon uran Helsingissä. Nyt hän joutuu palaamaan vanhalle kotipaikkakunnalleen saneeraamaan tehdasta. Tarina on kaikin puolin kipeä, ja samalla syvästi inhimillinen ja humaani.
December 29, 2021
Vadelmaveneen saattamana piti lukea tämäkin.
Ja ilahtua.
Täysin päinvastainen positiivisuudellaan yllättävä.
Sofia laittoi jopa kyynelehtimään,
saimme tietää myös tilastofaktan että päiväkaljoittelijoiden elinikä on 55 vuotta
Sopii #helmet2021 kohtiin
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
6. Kirja kertoo rakkaudesta
8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
11. Kirja kertoo köyhyydestä
15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
Ja ilahtua.
Täysin päinvastainen positiivisuudellaan yllättävä.
Sofia laittoi jopa kyynelehtimään,
saimme tietää myös tilastofaktan että päiväkaljoittelijoiden elinikä on 55 vuotta
Sopii #helmet2021 kohtiin
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
6. Kirja kertoo rakkaudesta
8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
11. Kirja kertoo köyhyydestä
15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
November 13, 2019
Vähän yllätys miten paljon tykkäsin tästä, pelkäsin mukahauskaa huumorikirjaa, mutta tämä olikin äärimmäisen synkkä, ja osuva, karikatyyri mistä tahansa suomalaisesta teollisuusvetoisesta pikkukaupungista. Huumori toimi, se oli välilä niin synkkää, että tuli mietittyä onko tälle sopiva nauraa ja välillä niin pieruhuumori-osastoa, että ei muuta voinut kuin nauraa.
May 13, 2020
Uusi lempikirja. Loistavan tarkkanäköistä ihmiskuvausta erilaisista ihmisistä ja eri yhteiskuntaluokista ketään kuitenkaan mollaamatta tai nostamatta jalustalle. Taattua Hakaniemen puuduttaja -laatua. Itketti ja nauratti. Tää pitäis kaikkien lukea jo peruskoulussa (ja muutenkin enemmän Nousiaisen kirjoja), niin ehkä ymmärrettäs toisiamme ja maailmaa hitusen paremmin.
June 14, 2018
Metsäjätti kuvaa hienosti törmäläläistä sielunmaisemaa (jota muuallakin tavataan). Myös ihmisen ja monikansallisen yrityksen suhde esitetään niin tarkkanäköisesti, että meinaa itku päästä.
Suosittelen.
Suosittelen.
May 15, 2019
Tarina ei kummoinen, mutta hienosti kuvattu paperitehtaan ja -tehdaslaisten sielunmaisema ja elämää
March 6, 2021
A man who works in the upper-middle management of a paper company returns to his birth town. The town has one of the paper mills of the company which will be downsized. Who would be better at that task than someone whose childhood friends all work at the mill? A pretty good look at the very close-knit world of a small town and changes a faceless corporate is ready to make in order to get a slight increase to stockholder values.
Metsäyhtymän ylempään keskijohtoon yltänyt mies, Pasi, palaa lapsuutensa paikkakunnalla. Kaupunkia hallitsee paperitehdas, johon lähes kaikki asukkaat ovat sidoksissa jollain tapaa. Pasille on annettu määräys ottaa tehtaasta löysät pois ja irtisanoa niin paljon ihmisiä kuin mahdollista, ainakin sen verran että yrityksen osakekurssi nousee. Hän tuntee suurimman osan kuntalaisista ja tehtaalla työskentelee moni lapsuuden ystävä, myös hänen paras ystävänsä Janne. Lapsuus tehdaspaikkakunnalla ei kellään ollut helppoa, sillä paikalliseen kulttuuriin kuului, että lauantaisin eukko ja lapsen hankeen. Tietysti jotkut isät olivat kilttejä juoppoja ja vain sammuivat sohvalle kaikessa rauhassa. Pasi joutuu pahasti luovimaan tunteidensa, ystävyyden, eettisyyden ja yrityksen johdon paineiden voimakkaassa ristiaallokossa. Siihen tietenkään mitä tehtaalle tapahtuu, ei keskitason pomon eettiset mietteet vaikuta vähäisimmässäkään määrin.
Yllättävän hyvä, hyvin kirjoitettu ja mieleen jäävä kirja, jossa oli melkoisia ihmiskohtaloita. Oma tausta on maalaisympäristöstä, jossa suurimmat “poliittiset” rajanvedot koskivat sitä, oliko säästöpankin vaiko osuuspankin asiakas, ja jossa lähipiirissä ei ollut akka ja lapset hankeen isiä eikä moisesta lapsena edes kuullut, joten kuvattu miljöö oli aika vierasta, mutta silti todentuntuista pienellä satiirin liioittelulla maustettuna. Kirja oli valtavan paljon parempi kuin edellinen saman kirjailijan teos mitä olen lukenut, Juurihoito.
Metsäyhtymän ylempään keskijohtoon yltänyt mies, Pasi, palaa lapsuutensa paikkakunnalla. Kaupunkia hallitsee paperitehdas, johon lähes kaikki asukkaat ovat sidoksissa jollain tapaa. Pasille on annettu määräys ottaa tehtaasta löysät pois ja irtisanoa niin paljon ihmisiä kuin mahdollista, ainakin sen verran että yrityksen osakekurssi nousee. Hän tuntee suurimman osan kuntalaisista ja tehtaalla työskentelee moni lapsuuden ystävä, myös hänen paras ystävänsä Janne. Lapsuus tehdaspaikkakunnalla ei kellään ollut helppoa, sillä paikalliseen kulttuuriin kuului, että lauantaisin eukko ja lapsen hankeen. Tietysti jotkut isät olivat kilttejä juoppoja ja vain sammuivat sohvalle kaikessa rauhassa. Pasi joutuu pahasti luovimaan tunteidensa, ystävyyden, eettisyyden ja yrityksen johdon paineiden voimakkaassa ristiaallokossa. Siihen tietenkään mitä tehtaalle tapahtuu, ei keskitason pomon eettiset mietteet vaikuta vähäisimmässäkään määrin.
Yllättävän hyvä, hyvin kirjoitettu ja mieleen jäävä kirja, jossa oli melkoisia ihmiskohtaloita. Oma tausta on maalaisympäristöstä, jossa suurimmat “poliittiset” rajanvedot koskivat sitä, oliko säästöpankin vaiko osuuspankin asiakas, ja jossa lähipiirissä ei ollut akka ja lapset hankeen isiä eikä moisesta lapsena edes kuullut, joten kuvattu miljöö oli aika vierasta, mutta silti todentuntuista pienellä satiirin liioittelulla maustettuna. Kirja oli valtavan paljon parempi kuin edellinen saman kirjailijan teos mitä olen lukenut, Juurihoito.
May 18, 2017
'Ennen Valtio-niminen yritys tarjosi vakaan mutta kapean leivän. Nyt valtion firmat ovat palmioita, destioita ja postikin mikä lie itella. Kun posti lakkautetaan, Jarmo saa potkut. Se on tragedia. Mutta kun Itella reagoi markkinaympäristön muutokseen niin se onkin paljon nätimpi homma, ja mahdoton ymmärtää.'
'In the past a company called The Nation provided a steady but narrow livelihood. Now firms of the nation are palmios, detias and the post too is some sort of itella. When the post is shut down, Jarmo gets fired. It's a tragedy. But when Itella reacts to the market environment changing it's a prettier thing, and impossible to understand.'
I didn't enjoy this as much as Vadelmavenepakolainen (seems to be an unpopular opinion) but it was still good. Miika Nousiainen does dark humour and self-irony well, and I love his sharp portrayal of Finland. Also points for the finance stuff, that's my sort of thing even when it hit too close to home sometimes.
The book was much more grounded than Vadelmavenepakolainen, but at the same time it was also more depressing. I felt like there were really not many good things happening to anyone in this town. Maybe that was the whole point.
This book reminded me of my home town a lot; we have a plastic factory instead of a plywood one. But it's a small place grown around that one factory.
More thoughts here!
'In the past a company called The Nation provided a steady but narrow livelihood. Now firms of the nation are palmios, detias and the post too is some sort of itella. When the post is shut down, Jarmo gets fired. It's a tragedy. But when Itella reacts to the market environment changing it's a prettier thing, and impossible to understand.'
I didn't enjoy this as much as Vadelmavenepakolainen (seems to be an unpopular opinion) but it was still good. Miika Nousiainen does dark humour and self-irony well, and I love his sharp portrayal of Finland. Also points for the finance stuff, that's my sort of thing even when it hit too close to home sometimes.
The book was much more grounded than Vadelmavenepakolainen, but at the same time it was also more depressing. I felt like there were really not many good things happening to anyone in this town. Maybe that was the whole point.
This book reminded me of my home town a lot; we have a plastic factory instead of a plywood one. But it's a small place grown around that one factory.
More thoughts here!
December 20, 2020
Erittäin hauska, mutta myös syvällinen tarina joka varmasti saa ajattelemaan-- heti kun on lopettanut nauramisen.
Itse tarina ei minua henkilökohtaisesti kiinnostanut, mutta Nousiainen on hyvin osannut kirjoittaa hahmoja jotka taistelevat pikku kaupungin ajatusmallien kanssa. Häviäjä asenne tuotiin hyvin esille; vanhemmat kasvattavat sen lapsiin uskotellen itselleen että he yrittävät suojella heitä pettymyksiltä -- ja tätä ei yritetty sen enempää selittää. Metsäjätti on yllättävän lyhyt ja nopeatempoinen, mutta se toimii mainiosti. Yt-neuvottelut eivät ole mitenkään kiinnostavaa luettavaa, ja vaikka iso osa tarinasta pyöri niiden ympärillä, todellisen tuntuiset hahmot värittivät asioita.
Pari kertaa jouduin pysähtymään, kun hahmot muistelivat heidän menneisyyttään. Tietysti on hyvä että tarina tehtiin mahdollisimman realistisesti kuin voitiin, mutta pari kohtaa sai minut sanomaan ääneen, "niin että mitä?!". 1980-luku oli varmasti erilaista kuin 2000-luvun alku, mutta mietin kyllä oliko tarve laittaa pari pientä asiaa tarinaan. Ne ohitettiin kyllä nopeasti, mikä oli hyvä idea sillä tarinasta olisi tullut paljon synkempi sekä pitempi jos niitä olisi jääty purkamaan.
Kaiken kaikkiaan mukava luettava; jos en olisi päättänyt että nyt aion lukea jotain erilaista kuin yleensä, niin en varmaan koskaan olisi valinnut kirjaa. Kannatan että jokainen antaa mahdollisuuden tälle kirjalle, sillä eihän tämä ole mitenkään pitkä.
Itse tarina ei minua henkilökohtaisesti kiinnostanut, mutta Nousiainen on hyvin osannut kirjoittaa hahmoja jotka taistelevat pikku kaupungin ajatusmallien kanssa. Häviäjä asenne tuotiin hyvin esille; vanhemmat kasvattavat sen lapsiin uskotellen itselleen että he yrittävät suojella heitä pettymyksiltä -- ja tätä ei yritetty sen enempää selittää. Metsäjätti on yllättävän lyhyt ja nopeatempoinen, mutta se toimii mainiosti. Yt-neuvottelut eivät ole mitenkään kiinnostavaa luettavaa, ja vaikka iso osa tarinasta pyöri niiden ympärillä, todellisen tuntuiset hahmot värittivät asioita.
Pari kertaa jouduin pysähtymään, kun hahmot muistelivat heidän menneisyyttään. Tietysti on hyvä että tarina tehtiin mahdollisimman realistisesti kuin voitiin, mutta pari kohtaa sai minut sanomaan ääneen, "niin että mitä?!". 1980-luku oli varmasti erilaista kuin 2000-luvun alku, mutta mietin kyllä oliko tarve laittaa pari pientä asiaa tarinaan. Ne ohitettiin kyllä nopeasti, mikä oli hyvä idea sillä tarinasta olisi tullut paljon synkempi sekä pitempi jos niitä olisi jääty purkamaan.
Kaiken kaikkiaan mukava luettava; jos en olisi päättänyt että nyt aion lukea jotain erilaista kuin yleensä, niin en varmaan koskaan olisi valinnut kirjaa. Kannatan että jokainen antaa mahdollisuuden tälle kirjalle, sillä eihän tämä ole mitenkään pitkä.
January 12, 2021
Ihan hauska. Olin nähnyt elokuvan aiemmin, ja siitä oli muodostunut minulle ensimmäinen totuus Pasista ja Jannesta. Siksi oli pieni järkytys että kirja poikkesi leffasta niin paljon. Vaikka tietysti toisinpäinhän se on: elokuvakäsikirjoituksessa on vedetty mutkia suoraksi, karsittu rönsyjä ja muutettu tiettyjä kohtia vetävämmiksi. Kuin esimerkiksi se, että Pasin, elokuvassa Anu Sinisalon näyttelemä, pomo onkin kirjassa ”Turo”.
Kirjassa oli hauskoja oivaltavia kohtia, kuten eroavaisuudet akateemisten pestoa puputtavien pääkaupunkiseutulaisten ja takahikiällä makkaraperunoilla elävien duunareiden välillä (oliko kaikki edes poliittisesti korrektia? - no hauskaa ainakin). Päähenkilöiden nuoruudessa oli paljon itselle tuttua, Miika Nousiainen on kaikesta päätellen elänyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan samoihin aikoihin kuin minä. Yt-neuvottelut luottamusmiehineen ja konsernijohtajineen sekä osa lapsuuden muisteloista jäi tylsyyden puolelle: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mikä oli tarinan punainen lanka, pointti tai opetus? Et voi suunnitella elämää liian tarkasti, se yllättää kuitenkin aina? Vai, luota kykyihisi, pystyt kyllä? Vai, elämässä muut asiat ovat tärkeämpiä kuin työ? En tiedä, ehkä nuo kaikki. Joka tapauksessa ihan hauska tarina, vaikkakin paikoin melko rönsyilevä.
Kirjassa oli hauskoja oivaltavia kohtia, kuten eroavaisuudet akateemisten pestoa puputtavien pääkaupunkiseutulaisten ja takahikiällä makkaraperunoilla elävien duunareiden välillä (oliko kaikki edes poliittisesti korrektia? - no hauskaa ainakin). Päähenkilöiden nuoruudessa oli paljon itselle tuttua, Miika Nousiainen on kaikesta päätellen elänyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan samoihin aikoihin kuin minä. Yt-neuvottelut luottamusmiehineen ja konsernijohtajineen sekä osa lapsuuden muisteloista jäi tylsyyden puolelle: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mikä oli tarinan punainen lanka, pointti tai opetus? Et voi suunnitella elämää liian tarkasti, se yllättää kuitenkin aina? Vai, luota kykyihisi, pystyt kyllä? Vai, elämässä muut asiat ovat tärkeämpiä kuin työ? En tiedä, ehkä nuo kaikki. Joka tapauksessa ihan hauska tarina, vaikkakin paikoin melko rönsyilevä.
February 22, 2022
Olen tykästynyt Miika Nousiaisen tarinoihin ja kerrontaan. Erityisen kiva on lukea moderneista, läsnäolevista ja rakastavista mies- ja isähahmoista tai käsityksistä niistä, joita hänen kirjoissa esiintyy (Pintaremontissa ehkä vahvimmin läsnä). Tässä kirjassa tökkivät kuitenkin naiskuvaukset.
Kuten sanotaan, miehet nähdään ihmisinä ja naiset ensisijaisesti naisina, ja se paistoi valitettavasti tässä läpi. Naiset olivat ensinnäkin melko kadoksissa kirjan mieshenkilöiden elämästä, ja jos ne mainittiin, kuvaukset äideistä ja naisista olivat yksipuolisia, stereotypisia, tai typistivät naisen olemassaolon lähinnä hyvään perseeseen tai perheväkivallan kokemiseen. Naiset olivat myös paljolti olemassa vain miesten kautta, äiteinä ja vaimoina, eivät omina ja moniulotteisina hahmoinaan. Miehille annettiin paljon anteeksi, naiset eivät saaneet sitä vähääkään, eivät edes pahoinpitelyn uhriksi joutuessaan. Aika surullista luettavaa lopulta. Harmi, sillä teoksessa oli muuten paljon hyvää.
(Onneksi Nousiainen on tainnut kiinnittää tähän enemmän huomiota ajan kuluessa, sillä Pintaremontissa nämä tekijät eivät pistäneet yhtä pahasti silmään.)
Kuten sanotaan, miehet nähdään ihmisinä ja naiset ensisijaisesti naisina, ja se paistoi valitettavasti tässä läpi. Naiset olivat ensinnäkin melko kadoksissa kirjan mieshenkilöiden elämästä, ja jos ne mainittiin, kuvaukset äideistä ja naisista olivat yksipuolisia, stereotypisia, tai typistivät naisen olemassaolon lähinnä hyvään perseeseen tai perheväkivallan kokemiseen. Naiset olivat myös paljolti olemassa vain miesten kautta, äiteinä ja vaimoina, eivät omina ja moniulotteisina hahmoinaan. Miehille annettiin paljon anteeksi, naiset eivät saaneet sitä vähääkään, eivät edes pahoinpitelyn uhriksi joutuessaan. Aika surullista luettavaa lopulta. Harmi, sillä teoksessa oli muuten paljon hyvää.
(Onneksi Nousiainen on tainnut kiinnittää tähän enemmän huomiota ajan kuluessa, sillä Pintaremontissa nämä tekijät eivät pistäneet yhtä pahasti silmään.)
Displaying 1 - 30 of 111 reviews