Kotona ruokaa ei enää riitä kaikille ja Reeta lähetetään pikkupiiaksi. Äiti varoittelee, mutta Reeta ei voi mitään, kun kauppiaan perheen miesväki kohtelee piikaansa kaltoin. Reeta palaa kotiin pilattuna tyttönä. Tulevaisuus näyttäytyy synkeänä, mutta rohkeus ajaa Reetan kohti uutta alkua.
Laahus kuvaa 1500-luvun lopun talonpoikaiskapinaa, jonka vyöryyn nuori Reeta tempautuu. Nuijasodan arvaamattomissa käänteissä Reeta löytää voimaa puolustaa itseään ja muita, ja huolimatta pakkasesta ja nälästä onnen palasiakin voi yllättäen ilmaantua.
Paula Havaste on tehnyt jo pitkän uran historiallisten romaanien parissa. Olen itse lukenut Saarenmaa-sarjan, neljän kirjan mittaisen kertomuksen elämästä Neuvosto-Viron Saarenmaalla. Pidin sarjan elämänmyönteisestä tavasta kuvata vaikeuksientäyteistä elämää siinä määrin, että uutuuskirja Laahus pääsi helposti lukulistalle.
Laahus sijoittuu 1500-luvulle loppuun nuijasodan vuosiin. Pääosassa on Reeta, joka lähetetään 12-vuotiaana tyttösenä Turkuun pikkupiiaksi. Kotona päästään näin ylimääräisestä nälkäisestä suusta eroon ja saadaanpa tytöstä rahaakin korvauksena. Lapsi siis myydään, käytännössä, mutta sellaistahan se on, kun elämä on kovaa, elanto tiukassa ja Klaus Flemingin huovit kiertelivät verottamassa talonpoikia raskaasta ja julmasti.
Turussa Reeta päättyy kauppiaan perheeseen piiaksi. Äiti varoittelee kotoa lähtevää Reetaa, mutta varoitukset ovat hyvin epämääräisiä ja mitäpä pikkutyttö näistä ymmärtäisi. Reeta palaakin muutaman vuoden päästä Turusta kotiin pilattuna tyttönä, lasta odottaen. Pilatun tytön tulevaisuus näyttää synkeältä – miehen asemaan tapahtumalla ei tietenkään ole mitään merkitystä.
Vastaanotto kotona ei ole lämmin, mutta minkäs teet. Siksi Reeta tarttuukin hyvillä mielin uusiin tilaisuuksiin päästä pois kotoa. Onneksi sellainen aukeaakin, kiitos enon, joka kiertelee kylillä asioillaan. Näennäisesti eno kulkee turkisten ja sen sellaisen perässä, mutta siinä sivussa puhutaan huovien ankarasta veronkeruusta ja talonpoikien kasvavasta raivosta huonoa kohtelua kohtaan. Näitä puheita Reeta kuuntelee sivusta tarkalla korvalla.
Kirjan alussa Reeta on lapsi, joka ei maailmasta tiedä, mutta vuosien varrella Reetasta kehittyy taitava, rohkea ja eteenpäin suuntautunut nuori nainen, joka onnistuu kuin onnistuukin raivaamaan itselleen sijan yhteiskunnassa, jossa naisella ei ole juuri muuta arvoa kuin kauppatavaran, ilmaisen työvoiman ja lastensynnyttäjän osa. Reeta löytää kuitenkin paikkansa talonpoikaiskapinasta, mistä seuraa omat vaikeutensa siinä kohtaa, kun nuijasota alkaa kääntyä talonpoikaisten tappioksi.
Nuijasodan aika on melko heikosti tunnettua historiaa, väittäisin. Nuijasota ja sen keskeisimmät henkilöt Klaus Fleming ja kapinajohtaja Jaakko Ilkka ovat nimiltä tuttuja, mutta siihenpä se helposti jää. Laahus elävöittää hyvin 1500-luvun lopun maailmaa naisen näkökulmasta. Reeta katselee sivusta ja yrittää vain selviytyä naisena parhaansa mukaan. Kovaa on elämä, niin naisille kuin miehillekin, kun yhteiskuntaa ei juuri ole, nälkä vaanii jatkuvasti nurkan takana ja olosuhteet ovat monin paikoin alkeelliset ja ankarat.
Toisaalta tapahtumista on helppo löytää yhtymäkohtia myöhempiin aikoihin. Kapinan mukana olleiden naisten kohtelu ei juuri eroa siitä, miten vuoden 1918 tapahtumiin osallistuneita naisia kohdeltiin, ja se, miten sodan kauhut kohtaavat sivullisia ja erityisesti naisia on ihan samanlaista, oli sitten kyse nuijasodasta 1590-luvulla tai Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan 2020-luvulla. Seksuaalista väkivaltaa, kiduttamista ja tappamista tässäkin kirjassa kuvataan: ei tarpeettoman yksityiskohtaisesti, mutta niin, että asia tulee kyllä selväksi.
Kirjan kerrotaan aloittavan Nuijasota-sarjan; se ei yllätä, sen verran paljon Havaste on nimenomaan sarjamuodossa kirjoittanut. Sitä jäin miettimään, mihin suuntaan Havaste tästä jatkaa. Mitenkään erityisen kesken tämä tarina ei jää, mutta miksei Reetan elämän vaiheista lukisi pidemmällekin, sen verran neuvokas nainen hän on, ja aikakauden elämänmenoon tutustuisi kyllä mieluusti tarkemminkin.
Reetan kasvu tytöstä vahvaksi naiseksi oli mukava nähdä ja hän oli varsin miellyttävä päähenkilö. Joskin en täysin pystynyt häneen samaistumaan, mutta osasin silti nauttia siitä miten kekseliäästi ja sinnikkäästi hän joistakin tilanteista selvisi.
Tunnelma oli vangitseva: oli mielenkiintoista liikkua 1500-luvun lopun tapahtumien pyörteissä ja imin innoissani arkisen elämän kuvailuja. Varsinaiseen kapinaan liittyvä osio oli odottamaani lyhyempi, mutta pidin Reetan silmin tehdyistä havainnoista ja pohdinnoista. Asioilla on monta puolta.
En pitänyt yhdestä epäuskottavasta hahmosta kirjassa, lähinnä se sai miettimään Reetan mielenterveyttä ja silti kaikilta muilta osin hän oli hyvinkin järkevä ja pärjäävä.
Kirja oli joissain kuvailuissa itseään toistava ja tietyt osiot laahasivat. Osa tapahtumista taas eteni turhankin nopeasti ja tapahtumia riitti.
Kaikkien kirjailijaa kehuvien ja hehkuttavien kommenttien jälkeen odotukseni mahtoivat olla turhan korkeat. Kirja ei missään nimessä ollut huono, mutta osa tapahtumista ei saanut tuntemaan juuri mitään. Jotenkin kirjoitustyyli tai jokin oli liian kliinistä/ulkoistavaa, enkä saanut tapahtumia/henkilöitä tarpeeksi ihoni alle. Varsin viihdyttävä ja mielenkiintoinen luettava kuitenkin.
Aika ankeakin kuvaus nuoren naisen elämästä nuijasodan aikoihin. Historiallisesti uskottava, hyvin kirjoitettu, vaikka tarina onkin aika ennalta-arvattava.
Tarina alleviivaa naisten kokemaa väkivaltaa ja sen jatkuvaa uhkaa yhteiskunnassa. Naisen aseman pohdinta on tarinan ydinteemoja. Tekee mieli uskoa, että miesten sikamaisuus oli draaman vuoksi ylikorostettua, mutta pahoin pelkään, että näin ei ole. Päähenkilön feministiset mietteet auttavat nykylukijaa samaistumaan tähän, mutta en tiedä, ovatko ne miten uskottavia. Olisiko köyhän perheen ikänsä päähän potkittu tyttö ollut oikeasti kykenevä kyseenalaistamaan asemaansa ja yhteiskunnan järjestystä?!
Kovaa on kaikilla elämä ollut, köyhillä ihan käsittämättömän kovaa.
Paula Havasteen Laahus aloitti uuden Nuijasota-kirjasarjan. Historiasta pitäville Laahus on todellinen helmi, sillä en ainakaan itse muista lukeneeni yhtään kirjaa Nuijasodasta, jossa naiset olisivat olleet mukana. Kirjan tapahtumat sijoittuivat 1500-luvun loppupuolelle. Kirjan alussa Reetan perhe koki nälkää ja pienen tytön vieminen Turkuun pikkupiiaksi vähensi ruoka- ja muut menot ainakin yhden ihmisen osalta. Eipä isä tiennytkään, minkälaisten iljetysten huomaan jätti tyttärensä.
Paula Havasteen Laahus kertoi Reetan kasvutarinan pienestä tytöstä nuoreksi vahvaluonteiseksi naiseksi, jonka rohkeutta ja nokkeluutta tarvittiin Nuijasodassa ja varsinkin pakomatkalla.
Olisin halunnut pitää tästä paljon enemmän, mutta mun mielestä tämä oli aivan tavanomainen historiallinen romaani, joka ei tarjonnut mitään uutta tai yllättävää. Toki en paljon Nuijasodasta ole kirjallisuutta lukenut, mutta vaikka tapahtuma- aika on massasta poikkeava, tuntui ettei Reetan kasvu- ja selviytymistarina ollut mitenkään omaperäinen tai erottuva monista muista naisten kasvu- ja selviytymistarinoista historian kovissa oloissa.
Paula Havaste on jälleen kirjoittanut mukaansa tempaavan historiallisen tarinan, tällä kertaa nuijasodan ajalta. Reetan kasvua pienestä piikatytöstä vaimoksi oli mukava seurata. Kirjassa kuvataan uskottavasti ajan ankaruutta ja puutetta kaikesta ruuasta ja käyttötavarasta. Naisen asemassa on tapahtunut noista ajoista suuri muutos. Ei sentään nykyään enää työnantaja raiskaa ensi töikseen nuoria naisalaisiaan.
Mitä tiesin Nuijasodasta tai elämästä Suomessa 1500-luvulla? No hyvin vähän. Tällainen taiten kirjoitettu historiallinen romaani on kyllä opettaja parhaasta päästä, jää jotain mielenkin kun sen oppii tarinan kautta.