Mitä tapahtuu todella?

by Pentti Saarikoski

Pentti Saarikoski heitti kokoelmassaan Mitä tapahtuu todella? hyvästit modernismille ja siirtyi avantgardistisempaan ilmaisuun. Runokokoelma toi uusia virtauksia suomalaiseen runouteen ja sen ajateltiin tuulettavan myös suomalaisen modernismin kenttää.

Vaikka teosta värittää vahvasti leninistiseen/marxilaiseen -ajatteluun sitoutunut kuvasto, kokoelman ei koettu poliittisista väreistään huolimatta edustavan fanaattisuutta tai mustavalkoista ajattelua.

Teosta pidetään yleisesti Saarikosken läpimurtona. Erityisesti huomiota sai hänen siirtymisensä arkipuheen ja sanomalehtikirjoittelun kaltaiseen ilmaisuun, jota väritti nokkelat yhteiskunnalliset huomiot. (K.L.)

Genres: Poetry, Finnish Literature, Classics

50 pages, Paperback

First published January 1, 1962

About the author

Pentti Saarikoski was one of the most important poets in the literary scene of Finland during the 1960s and 1970s. His body of work comprises poetry, autobiographical novels and translations, among them such classics as Homer's Odyssey and James Joyce's Ulysses.

Reviews

[Elina Mäntylammi]

Pentti Saarikosken läpimurtoteos on nyt luettu. Näin poliittista lyriikkaakin voi siis kirjoittaa ja hyvin uppoaa. Arkiset huomiot, maailmanpoliittiset tilanteet, uutiset, oma paikka ja tila - lähiympäristö ja koko maailma ovat samaa havaintomaailmaa. Saarikoski loi uutta runoutta ja hänen tapaansa kommentoida maailmaa voi lukea edelleen suomalaisesta nykylyriikasta. Hienoa, että rajoja rikotaan.

[Jenni]

Runot ovat hyviä, mutta eivät yllä suosikkieni joukkoon. Minun on varmaan luettava näitä runoja vielä uudelleen ymmärtääkseni ne paremmin. Pureksimatta nämä eivät juuri aukea, mikä on toisaalta runoissa hyväkin asia. Kiinnostava kokoelma kuitenkin.

[Mika Lamminpää]

Saarikosken parhaita runoteoksia ja yksi 1960-luvun keskeisistä runokokoelmista, lähes yhtä merkittävä kuin Mannerin Fahrenheit 121 ja Haavikon Puut, kaikki heidän vihreytensä.

[Ville]

Ymmärrän tämän kokoelman arvon suomalaisen runouden kehityksessä, mutta en täysin itse innostunut. Ehkä Saarikoski ei ole ihan minun runoilijani, en tiedä, jossain vaiheessa kokeilen jotain toista kirjaa. Kokoelman poliittiset runot ovat osittain ikävä kyllä edelleen ajankohtaisia, osittain ajasta jääneet. Oli tässä silti monia hienoja pätkiä joita muistiin kirjoittelin ja yksi tosi kaunis rakkausruno.

[Felix Nesterinen]

Rehellisesti aika moni näist runoist meni kyl yli hilseen mut näit oli silti ihan kiva lueskella ja tää oli anyways tosi tosi lyhyt

Sillee 2.5/5* mut pyöristetään kolmoseen

[Maria]

okei saarikoski, olen aika vakuuttunut.

[muumi]

lowkey slapped, kiva lukee välillä näin eksplisiittisen poliittista runoutta ja tuntuu edelleen ajankohtaselta myös. ainut vaan et oliko pakko sisällyttää suomessa julkaistuun runokokoelmaan kokonaan latinan ja saksankielisiä runoja tulee tyhmä olo

[Heikki Rautiainen]

eka runokirja joho pääsin oikeesti hyvin sisää, vitu jees👍👍

[Teemu Helle]

Kova, mutta ei mielestäni niin kova kuin edellinen, Maailmasta (1961). Siitä huolimatta helppo nähdä, miksi tätä pidetään tärkeänä: muoto avautuu, rytmistä tulee entistä vapaampaa. Fragmentaarisuus nousee esiin, ja siinä myös ovat teoksen ansiot: upeita säepareja/säkeistöjä virran keskellä.

[Jukka Häkkinen]

Palkitussa ja läpimurroksi kutsutussa runokokoelmassa on kiinnostavia runoja, mutta useimpiin en oikein päässyt sisään, en tavoittanut niissä jotain olennaista. Osa runoista on kenties niin aikaansa sidottuja, että ne olisi helpompi ymmärtää aikalaiskontekstissa ja osa taas oli niin abstrakteja, että niitä oli vain vaikea ymmärtää.

[Susu Liski]

Kommunistinen ja antikapitalistinen runoteos. Jäin kaipaamaan useampia toistuvia motiiveita ja kielikuvia, mutta muuten pidin tyylistä. Saarikoski on ollut edellä aikaansa kielen ja tyylin kannalta, mutta jotkut asiat taas tuntuivat omaan nykyelämääni vanhahtavilta.

[venla]

ehkä mä oon vaan vähän liian hölmö lukemaan tällaista, kun niin vaikiaaaaaa tuppaa olemaan välillä :(

[Arja-täti]

Sopivalla hetkellä voi hypätä sinne, mistä nuoruudessaan yritti etsiä itseään eli Pentti Saarikosken runoihin. Saman tunteen löytää edelleen, se on kaunista.

[Sasu]

Nerokas runokokoelma, joka käsittelee pienen ihmisen roolia isossa maailmassa. Runoissa hypätään poliittisista kysymyksistä arkipäiväisiin havaintoihin ja sitten takaisin ihmistä isompiin aiheisiin. Moni runo kuitenkin vaatii lukijalta tietoa ajan yhteiskunnallisesta ilmapiiristä sekä marxilaisesta filosofiasta, joten jos nämä eivät ole hallussa, saattaa lukuisat runot jäädä ymmärtämättä.

[Jenna Kallio]

Aika vaikeaa omaan makuuni. En päässyt oikein nauttimaan tästä. Tuntuu, etteivät jotkut runot ole edes ymmärrettäviksi tarkoitettuja...? Päästäpä Saarikosken pään sisään...