2,5-3 tähteä. Ysikytluvun runojen lukeminen oli vähän tervanjuontia, kun en jotenkin päässyt sisälle Sinervon runokieleen eivätkä rinnastukset mielestäni olleet loogisia (sillä runon absurdilla logiikalla) tai resenoineet. Sitten pääsin vuonna 2000 ilmestyneeseen Ihmisen kaltaiseen ja yhtäkkiä runot ja niiden kuvat alkoivat toimia. Ehkä tämä olisi pitänyt lukea muutama runo päivässä rauhalliseen tyyliin eikä parina kolmena rykäyksenä. Ei tajunnanräjäyttävää runoutta, mutta muutamat säkeet oli pakko tallentaa hienoutensa vuoksi.