Miten äpärätyttö Annan olisikaan käynyt, ellei lapinnoitien sukua oleva Ämmi olisi nähnyt hänen kykyjään? Kymmenen onnea hän lupaa Annalle ja alkaa heti opettaa ensimmäistä, tietämisen onnea. Lahjoja Annalla on riittämiin, sillä hän oppii leikiten yrtit ja loitsut, joilla parantaa kyläläisiä ja huolehtia pirtin tärkeistä asioista. Pelkkä yrttitieto ei kuitenkaan riitä, sillä savupirtin töihin harjaantuu vain tekemällä.
Muutoksen aika on käsillä. Jokivarren kylään noussut kirkko yrittää nujertaa vanhan uskon loitsuineen ja yrttitietoineen, ja taloudellinen vaurastuminen odottaa vain muutaman lohennousun ja tervansoudun päässä. Anna kokee monta koettelemusta, ennen kuin kymmeneskin onni kohtaa hänet.
Pidän tällaisista historiallisista romaaneista, joissa kuvataan ihan tavallisten ihmisten arkielämää. Sinänsä Kymmenen onnen Annan voi luokitella realistiseksi historialliseksi fiktioksi. Himpun verran maagisuutta toi Annan luja usko vanhan kansan perinteisiin ja taikaan. Yrttien avulla Anna paransi tuulen nenät ja pysäytti verenvuodon, mutta kirkon miesten silmissä Annan touhut vaikuttaa noitakeinoilta. Kirja ei tarjoa huimia juonenkäänteitä, mutta silti tarina onnistui kiehtomaan pirtin töiden ja ankaran elämän kuvauksella. Hieman ohueksi vain jäivät kirjan sivuhenkilöt ja kokonaisuutena lukuisat saunan lämmitykset, kerppujen teot ja pellon kyntämiset alkoi kyllästyttää, kun Annan elämää seurataan aina lapsuudesta viimeiseen henkäykseen asti. Ihan keskinkertainen lukukokemus, mutta tuskin tulen jatkamaan sarjan parissa.
Luin ennen tätä kirjaa Havasteen Vihat-sarjan, joka on ilmestynyt reilut 10 vuotta Kymmenen onnen Annan jälkeen. Jotenkin syntyi vaikutelma, että Havaste kirjoittaa saman kirjan yhä uudelleen. Ihan kiva mökkilukeminen, vaikka vähän köykäiseksi jäikin.
Kymmenen onnen Anna on ”savupirttien aikaan” sijoittuva historiallinen romaani, joka ei kerro tunnetuista menneisyyden hahmoista tai tuittupäisistä neidoista huimien seikkailujen pyörteissä, vaan tavallisen kansannaisen elämäntarinan – ja hyvä niin. Annan onnen aiheet, vastoinkäymiset, työnteko ja levon hetket, vuodenkiertojen rytmi sekä kauan sitten eläneen naisen (oletettu) tapa nähdä maailma lumosivat minut täysin.
En tiedä mikä tässä tökki mutta jokin oleellinen puuttui. Henkilöhahmoista vain päähenkilö oli todentuntuinen muut hahmot jäivät kovin etäisiksi ja yksiulotteisiksi. Perinnetieto, vanhat tavat ja uskomukset olivat kiinnostavinta osuutta mutta välillä tuntui kuin niitä olisi vain läiskäisty tarinaan koko joukko. Tuli vähänähky olo.
Erittäin mukaansatempaava ja mukava romaani. Anna hahmona oli kiinnostava ja muinaisista ajoista ja siitä, millaisia ne todennäköisesti ovat olleet, on aina kiva lukea. Tapahtumia oli juuri sopivasti ja kirjan luki aika nopeasti. Hyvä kirja.
Oon pitkään miettinyt, jaksaako tätä lukea, jotain ennakkoluuloja oli. Mutta aivan ihana sarja tämä on. En osaa sanoa, onko kulttuurista omimista, koska en tiedä saamelaisten näkemystä sarjaan.
Joulun junamatkailun ilahdutus oli huomata, että kirja onkin ihan viihdyttävää luettavaa eikä niin vaivaannuttavaa tekstiä, kuin mitä tyypillisen kranttuun tapaani aluksi epäilin. Romanssiainesta oli tosin vähän liikaa omaan makuuni — jos jokin jäi mieleen, niin vähintään Olauksen rintakarvat… Kansanperinnejutut puolestaan lisäsivät kiinnostavuutta. Hyvänä esimerkkinä perinnepuolesta voi mainita tarkan kuvauksen haapion tekemisprosessista. Luonnonläheisen ja vaatimattoman elämän kuvaus yleisestikin toimi tässä hyvin.
Enpä oo varma tarvitseeko Paula Havasteen kirjoja varsinaisesti vinkata, koska lukijoita ne ovat jo runsaasti löytäneet. Tätä esikoisteosta voisi silti suositella sellaisille lukijoille, jotka pitävät helposti lähestyttävästä naiskirjallisuudesta, mikrohistoriasta, muinaisesta (tässä kirjassa eletään jotain nuijasodan jälkeistä aikaa, ehkä 1600-lukua?) metsäpirttielämästä, vauhdikkaasta juonenkuljetuksesta sekä selkeästä rakenteesta.
Kirjailija on liittänyt loppuun pienen luettelon luonnonyrttien parantavista vaikutuksista sekä kasvien muinaissuomalaiset nimet.
Todella viihdyttävää luettavaa Wanhasta Suomesta niille, jotka tykkäävät lukea hieman muinaisemmista suomalaisista uskomuksista ja elämäntyylistä. Havaste kuvaa viihdyttävästi yrttien ja kerppujen keräilyä..valmistautumista talviin ja yrteillä parantamista jne.