Emma Aaltonen on 28-vuotias humanisti, jolla on kaksi puolivalmista tutkintoa, huone soluasunnossa ja koetteleva kämppis, taipumus päätyä lahjattomien taiteilijanuorukaisten muusaksi sekä poikkeuksellisen huono suuntavaisto.
Teoriassa aikuistuminen on yksinkertaista. Emman tulee valmistua, hankkia työpaikka ja perustaa oma koti, ennen kuin hänestä tulee maailman vanhin opiskelija-asuntosäätiön soluhuoneessa majaileva humanististen tieteiden kandidaatti.
Käytännössä tie aikuisuuteen on eksytyksiä täynnä. On hurmaavia mutta jokseenkin epäluotettavia taiteilijamiehiä, liian komea graduohjaaja sekä parhaan ystävän mies, jonka pelkkä tuoksukin tuntuu vaaralliselta.
Mutta miksi kulkea suorinta reittiä, kun eksyminen on hauskempaa?
Tästä eteenpäin valitsisin toisin. Keskittyisin vain asioihin, joihin voisin vaikuttaa, hyväksyisin todellisuuden ja lakkaisin ajelehtimasta. Kuten Kela, molemmat graduohjaajani ja äiti mielellään muistuttivat, elämässäni oli riittävästi keskeneräisiä asioita myös ilman itseaiheutettuja kriisejä. Istuin sängylle, otin esiin muistikirjan ja kynän. Laadin aikuistumisohjelman loppuvuodelle.
1. Tee gradu ja valmistu maisteriksi.
2. Hanki työpaikka ja rahaa.
3. Etsi asunto, joka on koti.
4. Kunnes edelliset tavoitteet on saavutettu, pysy erossa kiinnostavista ongelmista. Eli miehistä, joilla niitä on.
Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa Vanhatalo kirjoittaa komediallisia lemmentarinoita Jane Austenin, Hilja Valtosen ja Bridget Jonesin luoneen Helen Fieldingin jalanjäljillä.
Oikein kelvollinen viihderomaani, yksi parhaita lukemiani vaahteroita. Helppo ja viihdyttävä, eikä aiheuttanut missään vaiheessa myötähäpeää. Voin suositella tämän sortin romantiikan lukijoille.
Chick litiä kohtaan tuntemani ennakkoluulot alkavat pikku hiljaa saada kyytiä! Tästä kirjasta ainakin jäi hurjan hyvä kutina. Juuri sopivan hupsua ja söpöä, mutta kuitenkin ihanan samaistuttavaa oman itsensä etsimistä ja elämäharhailua. Kahden pääaineen kanssa kamppaileva graduilija ja kulttuurialan pätkätyöläinen kuulostaa juuri siltä tulevaisuudelta, jota kohti itsekin tässä olen harhailemassa. 3/5
Viihdyttävää ja hyvin kirjoitettua tekstiä, siivouspäivä kului kuin tanssien, kun kuunteli tätä samalla äänikirjana. Chick littiä kohtaan tuntemani ennakkoluulot saavat kyytiä, kun tutustuu tällaisiin kirjoihin, jotka eivät ole pelkkää hömppää, vaan varsin todenmukaista kuvausta elämänsä kanssa haparoivista nuorista aikuisista.
Lyhyt tiivistelmä suomeksi mielipiteestäni: ihanan arkista chick-litiä ilman hattaraa tai ylidramaattisia kömmähdyksiä/käänteitä!
This was just what I needed. 3.5 stars rounded up to 4. A realistically portrayed image of a young woman who should be ready but feels anything but. A perfect summer read for slow mornings or afternoons for those who struggle with their thesis or remember what it felt like to graduate into uncertainty and adulthood that still feels a bit foreign.
The writing was effortless, not mindblowing, but just what the doctor ordered with this one. Sometimes less is more. I enjoyed this and it made me smile.
And most importantly, it made me act instead of just dream about stuff.
A solid, realistic chick-lit that isn't sappy or dramatic or too fluffy. A very refreshing addition to the genre. I recommend this definitely to those who normally have prejudice against chick-lits. I felt like this was most importantly a book about growing up, not about boys and how to get one.
Mukaansa tempaava tapa kirjoittaa, helposti luettavaa ja aihe oli melko tavanomainen mutta kuitenkin kivasti kirjoitettu. Varmasti monelle samaistuttava aihe.
Vaahtera taitaa suomenkielen ja juonenkuljetuksen. Päähenkilö tarjoaa samaistumispintaan varmasti useammalle kahdenkymmennen alkuvuodet ohittaneelle kaupunkilaiselle. Tarina kulkee turvallisia teitä eteenpäin. Kirja toimi uskollisena kaverina tiskatessa ja busseissa kuulokkeiden kautta kuultuna.
Tarinan kannalta korostettu rakkausdraama kolmen miehen ja päähenkilön välillä vei kokonaisuuden himpun verran korniksi. Hahmokavalkadia vähentämällä sivuhahmot olisivat voineet saada enemmän tilaa ja olla vähemmän karikatyyrimäisiä. Mutta ehkä hahmojen monimuotoisuus ja syvyys ei ollut se mitä tässä haettiin.
Olen aikaisemmin lukenut Veera Vaahteralta Rakkautta, vahingossa. Muistan pitänerni kirjasta, mutta loppukohtausta lukuun ottamatta se ei ole jättänyt pysyviä muistikuvia. Onnellisesti eksyksissä kertoo yliopisto-opiskelija Emmasta, joka on päättänyt aikuistua: suunnitelmiin kuuluu niin valmistuminen kuin töidenkin etsiminen. Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.
Vaahteran kirjoitustyyli on kepeä ja hauska. Emman kohellukset yliopistomaailmassa tuntuvat välillä jopa pelottavan tutuilta ja samaistuttavilta.
Olen kaivannut kevyttä mutta hyvin kirjoitettua kesälukemista. Saara suositteli Veera Vaahteraa (joka on Pauliina Vanhatalon taiteliljanimi, jolla hän kirjoittaa tämäntyyppisiä kirjoja). Hyvä suositus! Tämä oli juuri sellainen kirja jota kaipasin: siinä on käänteitä, romantiikkaa ja onnellinen loppu. Kepeydestään huolimatta se ei ole aivoton, vaan kuvaa esimerkiksi vasta valmistuneen humanistin työelämää oikein osuvasti.
Hei hei, suomalaista chick littiä kohtaan tuntemani ennakkoluulot! Ne lensivät nyt romukoppaan, koska tämä oli ihana. Fiksua, hauskaa ja lohdullista luettavaa ilman vaivaannuttavaa koheltamista ja siirappisuutta. Voi Emma, ymmärrän niin hyvin sun epämääräistä haahuilua elämässä.
Tän Pauliina Vanhatalon pseudonyymin alla kirjoitetut muutkin romaanit menee nyt lukulistalle.
Hömppää, hömppää, hömppää! Mutta ei edes pahimmasta päästä. Sopivaa kuunneltavaa, kun oli tarpeen nollata kaikki ja ei aikaa lukea tai keskittyä kovin pitkää aikaa kerrallaan. Ilmeisesti kuitenkin nollasin liiankin hyvin, kun meni vähän ohi kuka päätyi yhteen ja kenen kanssa, kun en jaksanut enää keskittyä edes sen vertaa.
Tämä oli mukavaa, kevyttä ja helppoa luettavaa ja sopikin loistavasti tähän hetkeen. Tässä oli hauskojakin juttuja välillä. Aika erilaista oli Emman elämä 27-vuotiaana kuin omani samassa iässä, mutta tuollainen elämäntilanne ei nykyään ole varmasti mitenkään poikkeuksellinen 27-vuotiaana.
Veera Vaahteran teokset ovat omassa lajityypissään onnistuneita. Päähenkilönä on n:nen vuoden opiskelija viimeistelemässä graduaan ja viettämässä viimeisiä hetkiään opiskelija-asunnossa ja -elämässä ennen aikuistumista, työelämää ja pysyvää parisuhdetta.
Neljän tähden kepeä kesälukeminen. Tai kuunteleminen. Kuuntelin äänikirjan BookBeatista. Just täydellistä loman (tai lomautuksen) aloitteluun. Kuuntelin pyykkejä lajitellessa, ruokaa laittaessa, Candycrushia pelatessa..
Veera Vaahtera on ehdottomasti hyvä uusi tuttavuus. Ehkä romantiikkaa olisi voinut vähän enemmänkin kehitellä, mutta toisaalta Emman haahuilu oli niin todellista :) Lisää näitä!
Veera Vaahteran eli Pauliina Vanhatalon "Onnellisesti eksyksissä" (Tammi, 2012) tarttui kirjastosta mukaan työperäisenä lukemisena, kahdeksasluokkalaisten genrevinkkauksiin kun olisi hyvä saada mukaan hieman kotimaista romantiikkaa.
Nimimerkin ensimmäinen romaani "Onnellisesti eksyksissä" kertoo 28-vuotiaasta Emmasta, joka kipuilee niin gradunsa kuin miessuhteittensa kanssa. Kuvioissa pyörivät suorasukaisen bestiksen poikaystävä Ilari, yliopiston äidinkielen laitoksen kuuma graduohjaaja Miika, vähän hulttiomainen taiteilijasielu Janek ja tavallisen tylsä Jukka. Aikuistuminen on hankalaa, vaikka ystävät ja isoäidiksi tulemisesta haaveileva äiti yrittäisivät auttaa.
Vaahtera kirjoittaa ihan sujuvasti ja viihdyttävästi, eli kirja epäilemättä täyttää oman paikkansa naisille suunnatun viihdekirjallisuuden kentässä ja sopii ihan hyvin maailmalla nyt muodissa olevaan new adult -genreen. Vaikka Emmalle pieniä kommelluksia sattuukin, tuntuisi "Onnellisesti eksyksissä" olevan kuitennkin astetta vakavampi kuin vaikkapa Sophie Kinsellan ja muiden angloamerikkalaisten chicklit-kirjailijoiden teokset.
Ai miksikö kaksi tähteä? Ei kai kirjassa mitään vikaa sinänsä ollut, lukijassa pikemminkin. En jaksanut kamalasti kiinnostua siitä, kenet neljästä kuvioissa pyörivästä miehestä päähenkilö lopulta valitsee, ja ehkäpä opiskeluistakin on kulunut sen verran aikaa etten osannut samaistua enää puoleen.
Mukavaa kotimaista viihdettä, jossa yksin koetut ilon hetket pyöräillessä kaupungissa tai kavereiden kanssa hengatessa tekevät normaalia positiivisemman chick lit -angstisesta päähenkilöstä. Ahdistustakin kyllä löytyy.
Yliopistomaailma on kirjailijalle epäilemättä tuttu, ja omiin graduahdistuksiin teki ihan kipeän hauskaa palata.
Suomalaista hömppää. Hyvää sellaista. Vähän jäi tökkimään pari asiaa, mutta ehkä ne oli aika pieniä...silti ne hämää vieläkin: miten ne sarjakuvat saatiin sinne koneelle????
Kirja siis kertoo yliopisto-opintojaan lopettelevasta naisesta joka sujuvasti ajelehtii elämässään eikä hirveästi ota vastuuta mistään. Onneksi löytyy läheisiä ja hyviä ystäviä jotka auttavat elämässä eteenpäin.
Uusi kirjailija-tuttavuus, eli alkuun meni aikansa ennenkuin sai selville onko kirja kala vai lintu...ei nyt ihan Bridget Jones-tyylistä, vai oliko tämä "suomalaistettu"-versio, kun välillä oltiin onnensa kukkuloilla ja sitten sai jo pelätä että meneekö "ranteet auki"-linjalle.Kaipa se nykyajan opiskelu on tuollaista ja nykynuorten syrjäytymisenpelko tätä hetkeä...Loppu simppeli ratkaisu.
Polkupyörä, eksyä, Suomen kielen opiskelija, joka ei tiedä vieläkään mitä hän voi tehdä tulevaisuudessa. Aika tunnistettava minulle. Lopuksi päähenkilö yrittää etsiä työta, kaverit auttavat häntä sen kanssa. Viihdyttävästi kirjoitettu.
Kepeää, hiljavaltosmaista kerrontaa modernilla twistillä. Ei ehkä mikään suuri kaunokirjallinen helmi, mutta kuitenkin sellainen kiva hyvänmielenkirja.
Kirjailija on Pauliina Vanhatalon alter ego, joka kijoittaa Jane Austenin ja Helen Fieldingin tapaisia kirjoja nuorista naisista ja heidän elämästään kunakin ajankautena.