Unta vain

by Eeva Kilpi

Unta vain (2007) on kirkasmietteinen, voimakastunteinen romaani 78-vuotiaasta Anna Mariasta, joka pohtii mökillä elämäntilannettaan, rakkautta, vanhuutta ja luontoa. Hän on palannut Kanadasta metsämökilleen Suomeen pohtimaan elämäntilannettaan. Hän on ollut 34 vuotta naimisissa kanadalaisen Ronin kanssa. Samaan aikaan hänellä on ollut 30 vuoden ajan suhde Jussiin. Unta vain on vuonna 1973 ilmestyneen Häätanhun jälkinäytös Suomen suvessa, täynnä muistoja ja kesäöisiä unelmia, mutta myös havaintoja vanhuudesta. Molemmissa romaaneissa ihminen on osa luontoa. Tässä uudessakin teoksessa Anna Maria elää ja hengittää kesän rytmissä. Hän tuntuu olevan yhtä torpan, eläinten ja kasvien kanssa, mutta erillinen muista ihmisistä.


"Sitten tuoksu jota voi nimittää vain vanhuudeksi tulvahti vastaan. Tupa. Hyvää päivää, tupa." Eeva Kilven romaanissa Unta vain vanheneminen on kotiinpaluuta ja tuvan rauhaa, mutta myös ympärillä kukoistavaa kesää. (…) Romaanin yksinpuhelu maiseman ja vanhenemisen kanssa ei ole sisäänpäin kääntynyttä, vaan viisasta, aistillista, kiivastakin. Kilvellä on itsevarmuutta ja tietynlaista ylimielisyyttäkin, joilla pitää kiinni elämän ja luonnon antimista. – Eeva Saesmaa, Keskisuomalainen


Eeva Kilpi kirjoittaa proosaa runoksi. Kieli on hivelevän kaunista – tarinassa on aforismimaisia ja runollisia jaksoja. (…) Kilpi kirjoittaa vanhuudesta ja rakkaudesta raikkaasti ja tuoreesti. Hän ei alista päähenkilöään Anna Mariaa tavanomaisten ennakkoluulojen uhriksi. Tässä tarinassa vanhan naisen silmistä katsoo maailmaa nuori tyttö. Ihmisen ulkokuori on vain valepuku, johon elämä pakottaa. – Nadja Nowak ja Seppo Puttonen

Genres: Finnish Literature, Fiction

192 pages, Hardcover

First published January 1, 2007

About the author

Eeva Karin Kilpi (née Salo; 1928–2026) was a Finnish writer and feminist. Better known abroad than in Finland, her poetry, characterized as feminist humor, was discovered in the 1980s in Europe.

She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.

Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.

With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.

Additions by the editorial team 2011:

The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.

Reviews

[Helena · Rating 4 out of 5]

Inhimillistä ja viisasta elämän pohdintaa 78-vuotiaan päähenkilön ajatusten kautta. Anna-Maria tarkastelee elettyä elämää ja suhteitaan kolmeen mieheen, lapsiin ja lapsenlapsiin. Vahvasti hän pohtii myös suhdetta luontoon ja ristiriitaa ihmisen kaipuunsa ja yksinäisyyden kaipuunsa välillä. Puhuttelevaa tekstiä ainakin minun ikäiselleni ihmiselle.

[Veera · Rating 5 out of 5]

"Jussi oli tehnyt hänelle ne polttopuut
joita hän nyt veti pulkalla liiteristä
saunalle kuin satu olisi jatkanut
itseään; puunpilkkoja oli poissa, ah,
poissa niin poissa, ja hänen naisensa,
nyt yksinäinen kuin metsänemä
keinotteli ilman häntä torpassaan
moraalisia ongelmia ja elämänanteja
hiuksenhienolla kultavaa’alla
sielunsa sisimmässä punniten."

[Anne Dahl · Rating 5 out of 5]

Jotain valtavan viisasta naivia kaunista hupsua herkkää ja samaan aikaan voimakasta tässä teoskaksikossa Häätanhu (1973) ja Unta vain (2007).
Eeva Kilpi kirjoittaa suomalaisen naisen sydämestä, sydämen.
Luontokuvauksista tulee Kilpeä lukiessa pitää ja minä pidän. Samoin ikääntyvä ja mielenkiintoisesti ja satiirisestikin omaa menneisyyttään - ja tulevaakin- reflektoiva aikuinen nainen (äiti, tytär, puoliso, rakastettu, aviovaimo, salarakas, ystävä, isoäiti) on itselle mielekäs ja niin Häätanhussa kuin Unta vain- teoksessa todellakin voi kuulla itsekseen puhuvan naisen, seksuaalisen voimakkaan herkän viisaan naisen sanat.
Ja nämä voi lukea monta kertaa, hurmaantua monta kertaa.

[Koivula]

Vanhenemisesta ("Vanhuus - kaikesta riisuttuna, toiveistakin.").
Luonnosta ("Luonto oli kuin verbi; se jatkui ja tapahtui.")
Aina välillä piti keskeyttää ja "makustella" ajatuksia.

Kuopion kirjaston lukudiplomiin: "Metsän siimekseen"

[Jaana · Rating 3 out of 5]

*3,5

[Aava Saarinen · Rating 4 out of 5]

Kaunis, kiehtova <3 toivon että palaan tähän joskus vanhempana, vanhan naisen pohdiskelut luonnosta, rakkaudesta sekä vanhenemisesta ovat varmaankin jokaisessa elämänvaiheessa tärkeitä.