Tämä on kolmas Risto, jonka olen lukenut (ääneen lapselle, en ole siis kohderyhmää). Edelleen nämä tuntuvat hauskoilta ja kekseliäiltä, mutta nyt alkaa muutama toistuva kuvio häiritä.
Ensinnäkin Rauhan hahmo. Hysteerinen ylireagointi ja kohellus on rasittavaa. Kurjaa, kun sarjaan päänaishahmo on niin stereotyyppinen.
Toiseksi rahan merkitys, lähinnä juuri Rauhalle. Jos jotain on tarjolla ilmaiseksi, Rauha lähtee juoneen mukaan. Tässä kirjassa esimerkkinä olkoon sirkus. Toisaalta hänen ihastuksensa herra Lindbergiin tuntuu juontuvan pelkästään siitä, että Rauha luulee tämän olevan varakas. Ymmärrän, että rahat on tiukassa kun on puhelinmyyjä, mutta silti...
Entäs Riston koulu? Tai kodin ulkopuoliset kaverit? Kirjat ovat hassusti tosi kotikeskeisiä. Ihan kuin ulkopuolista maailmaa ei olisi. Ja miksi niin monessa kirjassa viitataan juuri Unkariin? (Se ei ole ongelma, huomio vain, joka nyt kun tämän huomasin alkoi kiinnostaa...)
Kaiken kaikkiaan nämä ovat kuitenkin hauskoja, ja lapsi näistä tykkää kovasti. Jatkamme siis sarjaa eteenpäin.