Kirjaksi, joka alkaa ja päättyy Ayn Randin sanoihin, Markkinat ja Demokratia on yllättävän, raikkaan ei-dogmaattinen. Libertarismin riemuvoittoa se kyllä julistaa, mutta ei aksiomaattista sellaista. Kirja on lähes marxilais-leninistinen, tai ehkä pikemmin hegeliläis-fukuyamalainen, sen dialektisessa otteessa: konseptit ja vastakkaiset voimat taistelevat maailman herruudesta.
Näistä voimakonsepteista, yhteiskunnan prinsiipeistä, Wahlroos on abstrahoinut kolme (joista jostain syystä vain kaksi ilmentyvät kirjan otsikossa): Markkinat, Demokratia ja Hierarkia.
Metodeinaan kirja käyttää laajakatseista historiallista analyysiä, akateemista teoreettista pohdiskelua ja talousmaailman empiiristä analyysiä finanssimaailman näkökulmasta.
Kirjan ainoa suuri miinus tulee liian lepsusta editointityöstä. Ei niin, että kirja olisi epäpätevästi kirjoitettu tai täynnä virheitä; päinvastoin, Wahlroos kirjoittaa akateemista tekstiä lennokkaasti ja innokkaasti, ja teksti on virheetöntä pilkun paikkoja myöten. Mutta kokonaisuuden kannalta, ja lukijaa ajatellen, oli huono valinta aloittaa kirja pitkällä historiikillä Euroopan feodalismin kehityksestä. Se on liian pitkä intro muuten varsin mallikkaaseen teokseen.
Mutta onneksi kirjan tyyli ja sisälty nappaa mukaansa pitkäveteisen alun jälkeen, ja osansa saavat niin hiljattainen pankkikriisi kuin Aasian nousevat talousmahditkin.
Kirjan kontroversiaaleinta antia on varmasti, ei niinkään sen markkinamyönteisyys (joka on röyhkeän suoraselkäistä), kuin sen avoin demokratiakriittisyys, joka asettaa "enemmistön tyrannian" suureksi vihollisekseen. Omaan itse henkilökohtaisesti lievästi positiivisemman kuvan demokratian mahdollisuuksista (muk.luk. yrityskulttuurissa ja valtion hallinnassa) kuin Wahlroos, mutta kirjan kuvaus demokratian teoreettisista ja todellisista varjopuolista on paitsi kiehtova niin ajattelemisen kovaan työhön pakottava.
Demokratian (teoreettinen ja käytännöllinen) nurja puoli jää usein käsittelemättä valtapolitiikassa ja mediassa (onhan se yksi yhteiskuntamme kantavista dogmeista). Kirja tarjoaa mainioita pohdintoja myös rajattoman demokratian puolustajille.
Toisekseen hierarkioiden käsittely saattaa nostaa monia kulmakarvoja. Yritykset ovat hierarkioita. Monet valtiot ovat hierarkioita. Itse asiassa kirja ei tee kovin selväksi, miksi yrityskonsernien johtaminen "vahvojen johtajien" ja impotenttien hallitusten/osakaskokousten toimesta olisi jotenkin erinomainen tapa järjestää yhtiöiden toiminta, vaikka se ei ole sitä valtion tasolla. Se vain toteaa, että tämä on näyttänyt toimivan tehokkaasti, ja mahdollistanut voimakkaiden signaalien lähettämisen ei-demokraattisia teitä. No, ainakin tässäkin on ajattelemisen aihetta.
Näiden keskusteluiden anti ei olekaan suoranaisesti siinä, että se yksinkertaisesti suosittelisi yhtä metodia muiden ylitse, vaan siinä dialektisessa (tai oikeastaan TRIalektisessä) mittelössä, jossa nämä kolme periaatetta taistelevat historiallisissa prosesseissa Euroopan sielusta ja yhteiskuntamuotojen tulevaisuudesta. Tällainen liikkuva ja dynaaminen tapa lähestyä problematiikkaa on sekä akateemisesti kiehtova että lähes diplomaattisen aseistariisuva.
Kirja on mukavasti kirjoitettu, vaikkakin tosiaan vähän ylipitkä varsinkin alkupuolella, ja suosittelen sitä lukemisena ihan kaikille historiasta, taloudesta ja demokratian tulevaisuudesta kiinnostuneille. Kirjan ideologinen puoli ei ole valmiiksi oletettu lukijan puolesta, vaan pyritty osoittamaan todeksi. Lukija pääsee seuraamaan ajatuksen liikettä, ja voi itse päätellä, hyväksyykö argumentit vai ei. Itse täytyy todeta, että vakuutuin sekä sisällön että kontekstin tasolla monista asioista. Kapitalismi on saanut varteenotettavan puolustajan.
PS. Kirja laittoi jopa kyseenalaistamaan, joska Randin sietämätön "Atlas Shrugged" SITTENKIN olisi loppuun lukemisen arvoinen teos - mikä ei ole yhtään pieni saavutus laisinkaan.