What do you think?
Rate this book
Yöntähti
Lapsuuden koulutalon eteiseen alkaa saapua vieraita vanhuksia, mutta tunnistaminen alkaa heti. Liverretään kuin linnut, ai sinähän se olet!
Taannoiset pojanvintiöt ovat muuttuneet harvahiuksisiksi papparaisiksi, ja entiset tytöt kävelevät kankeasti ja voihkivat polvien kipeyttä.
Sitten Norma kilistää kupin reunaa ja pyytää hiljaisuutta. Hän nostaa näkyville valokuvan.
Tässä on unelmien talo, huoneita vaikka kymmenelle, hän sanoo ja tarjoaa asuinkumppanuutta vanhoille luokkatovereilleen.
Ystävyyden talo. Rauhamäki. Eikö olekin sopiva nimi?
Kiusaantuminen leviää huoneeseen kuin sumu.
Viikkojen vieriessä muutama halukas kuitenkin ilmaantuu. Rauhamäkeen muuttavat Norman ja keittäjä Nellin lisäksi Kielo, jonkinlainen kirjailija, kolmannen luokan kuvataiteilija Helmi ja poikamiespappi Herbert. Heillä on syynsä, mikä kullakin.
Mitään rauhan tyyssijaa talosta ei tietystikään muodostu, reviirien merkintä alkavaa jo ulkoportailla.
Yöntähti on hirtehinen kuvaus vanhuudesta. Se tarkastelee ironisoiden mutta samalla hellästi kirjailijan työtä ja luovuuden loppumista . Hauska on aina vakavaa , kirjoittetti Antti Majander Helsingin Sanomien kirjaliitteessä ei kyllä tästä romaanista mutta juuri nämä sanat voisivat luonnehtia myös Sisko Istanmäen kerronnan syvintä olemusta.
Taannoiset pojanvintiöt ovat muuttuneet harvahiuksisiksi papparaisiksi, ja entiset tytöt kävelevät kankeasti ja voihkivat polvien kipeyttä.
Sitten Norma kilistää kupin reunaa ja pyytää hiljaisuutta. Hän nostaa näkyville valokuvan.
Tässä on unelmien talo, huoneita vaikka kymmenelle, hän sanoo ja tarjoaa asuinkumppanuutta vanhoille luokkatovereilleen.
Ystävyyden talo. Rauhamäki. Eikö olekin sopiva nimi?
Kiusaantuminen leviää huoneeseen kuin sumu.
Viikkojen vieriessä muutama halukas kuitenkin ilmaantuu. Rauhamäkeen muuttavat Norman ja keittäjä Nellin lisäksi Kielo, jonkinlainen kirjailija, kolmannen luokan kuvataiteilija Helmi ja poikamiespappi Herbert. Heillä on syynsä, mikä kullakin.
Mitään rauhan tyyssijaa talosta ei tietystikään muodostu, reviirien merkintä alkavaa jo ulkoportailla.
Yöntähti on hirtehinen kuvaus vanhuudesta. Se tarkastelee ironisoiden mutta samalla hellästi kirjailijan työtä ja luovuuden loppumista . Hauska on aina vakavaa , kirjoittetti Antti Majander Helsingin Sanomien kirjaliitteessä ei kyllä tästä romaanista mutta juuri nämä sanat voisivat luonnehtia myös Sisko Istanmäen kerronnan syvintä olemusta.
204 pages, Hardcover
First published November 26, 2008
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
December 22, 2021
Luokkakokous, valmistumisesta 65 vuotta, ikääntyneet ihmiset, suurin osa pääsee paikalle vain muutama on kuollut. Norma on kutsunut heidät koolle. Syödään, juodaan, vaihdetaan kuulumisia. Ohjelmaakin on kun Kielo lausuu kirjoittamansa pakinan. Luokkakokouksen lopulla Norma ilmoittaa että hänellä on iso talo jonne voisi muuttaa asumaan hänen seurakseen. Kukaan ei tartu tarjoukseen mutta jäävät miettimään asiaa.
Norma, entinen kirjanpitäjä tätinsä liikkeessä, oli perinyt varakkaan tätinsä kuoltua omaisuuden mutta täti oli laittanut testamenttiin ehdon. Rahoilla piti perustaa yhteisö, jossa elämän viimeiset vuodet vietetään eläen turvallisesti ja sovussa kaltaistensa vanhojen ihmisten seurassa. Moni oli luullut että rahat päätyy valtiolle mutta Norma oli päättänyt että toteuttaa tätinsä toiveen ja osti vanhan ränsistyneen talon, kunnosti sen ja niin syntyi Rauhanmäki.
Kielo, kirjailija, asuu lintunsa Tipin kanssa kerrostalon 3. kerroksessa, hissiä ei ole ja Kielollekin painoa kertynyt melko lailla. Kun Kielon asuntoon on tulossa putkiremontti ja vessat ovat remontin aikana pois käytöstä, tajuaa Kielo ettei hän voi jäädä asuntoon. Hän päättää muuttaa Rauhanmäkeen. Mukaan lähtee myös Tipi.
Helmi, taitelija-maalari, asuu upeassa yksiössä josta on ylpeä, mutta kun sukulaistyttö poikaystävänsä kanssa muuttaa pieneen yksiöön ja alkaa sisustamaan asuntoa niin Helmin rauha on mennyttä. Hän päättää muuttaa Rauhanmäkeen. Mukaansa hän ottaa rakkaimman taulunsa.
Herbert, pappi, asustelee isossa parhaat päivänsä nähneessä omakotitalossa yksikseen. Vaimo on hoitokodissa ja yksinäisyys vaivaa. Lopulta yksinäisyys saa hänet ottamaan yhteyttä Normaan ja hän päättää muuttaa Rauhanmäkeen.
Nelli, talouskoulun käynyt ja tunnettu pitokokki, (ei ollut samalla luokalla vaan rinnakkaisluokalla) on lupautunut Norman taloon pitämään huolta sen asukkaista. Hän tekee hyvää ruokaa, pitää huolen että talo on siisti ja asukkailla puhdasta vaatetta ja huoneissa puhtaat petivaatteet. Hänen mukanaan taloon siirtyi myös Yöntähti, Nellin rakas kissa.
Jokaisella on oma huone talossa, muuten aikaa vietetään yhdessä yhteisissä tiloissa. Yhteiselo näiden viiden kesken ei suju kuten Norma oli kuvitellut. Jokaisella on oma luonteensa ja omat oikkunsa. Nelli kantaa kaunaa mutta kenelle ja mistä syystä, eniten kiukuttelun ja piikittelyn kohteeksi joutuu Herbert. Kielo kirjoittelee omia kirjoituksiaan ja vaikka hän tekee sen hyvällä ajatuksella, aina joku löytää niistä moitittavaa. Kielon kirjoituksia näkeekin kirjan sivuilla useita.
Yhteiselo saa karmean päätöksen ja vanhuuden kohtaaminen toisenlaisen näkökulman. Osan elämä jatkuu ja osan ei. Mutta päälimmäisenä kirjasta jää mieleen ystävyys, rakkaus, epätoivo, epävarmuus itsestä ja toisista sekä lämmin yhteisöllisyys.
Hirtehistä huumoria löytyy kirjan sivuilta paljonkin. Kirjailija kuvaa hyvin ironisella tavalla vanhuutta, kirjailijan työtä ja luovuuden loppumista. Ihan kelpo romaani vanhuudesta ja yhteiselosta. Saa ⭐⭐⭐.
Norma, entinen kirjanpitäjä tätinsä liikkeessä, oli perinyt varakkaan tätinsä kuoltua omaisuuden mutta täti oli laittanut testamenttiin ehdon. Rahoilla piti perustaa yhteisö, jossa elämän viimeiset vuodet vietetään eläen turvallisesti ja sovussa kaltaistensa vanhojen ihmisten seurassa. Moni oli luullut että rahat päätyy valtiolle mutta Norma oli päättänyt että toteuttaa tätinsä toiveen ja osti vanhan ränsistyneen talon, kunnosti sen ja niin syntyi Rauhanmäki.
Kielo, kirjailija, asuu lintunsa Tipin kanssa kerrostalon 3. kerroksessa, hissiä ei ole ja Kielollekin painoa kertynyt melko lailla. Kun Kielon asuntoon on tulossa putkiremontti ja vessat ovat remontin aikana pois käytöstä, tajuaa Kielo ettei hän voi jäädä asuntoon. Hän päättää muuttaa Rauhanmäkeen. Mukaan lähtee myös Tipi.
Helmi, taitelija-maalari, asuu upeassa yksiössä josta on ylpeä, mutta kun sukulaistyttö poikaystävänsä kanssa muuttaa pieneen yksiöön ja alkaa sisustamaan asuntoa niin Helmin rauha on mennyttä. Hän päättää muuttaa Rauhanmäkeen. Mukaansa hän ottaa rakkaimman taulunsa.
Herbert, pappi, asustelee isossa parhaat päivänsä nähneessä omakotitalossa yksikseen. Vaimo on hoitokodissa ja yksinäisyys vaivaa. Lopulta yksinäisyys saa hänet ottamaan yhteyttä Normaan ja hän päättää muuttaa Rauhanmäkeen.
Nelli, talouskoulun käynyt ja tunnettu pitokokki, (ei ollut samalla luokalla vaan rinnakkaisluokalla) on lupautunut Norman taloon pitämään huolta sen asukkaista. Hän tekee hyvää ruokaa, pitää huolen että talo on siisti ja asukkailla puhdasta vaatetta ja huoneissa puhtaat petivaatteet. Hänen mukanaan taloon siirtyi myös Yöntähti, Nellin rakas kissa.
Jokaisella on oma huone talossa, muuten aikaa vietetään yhdessä yhteisissä tiloissa. Yhteiselo näiden viiden kesken ei suju kuten Norma oli kuvitellut. Jokaisella on oma luonteensa ja omat oikkunsa. Nelli kantaa kaunaa mutta kenelle ja mistä syystä, eniten kiukuttelun ja piikittelyn kohteeksi joutuu Herbert. Kielo kirjoittelee omia kirjoituksiaan ja vaikka hän tekee sen hyvällä ajatuksella, aina joku löytää niistä moitittavaa. Kielon kirjoituksia näkeekin kirjan sivuilla useita.
Yhteiselo saa karmean päätöksen ja vanhuuden kohtaaminen toisenlaisen näkökulman. Osan elämä jatkuu ja osan ei. Mutta päälimmäisenä kirjasta jää mieleen ystävyys, rakkaus, epätoivo, epävarmuus itsestä ja toisista sekä lämmin yhteisöllisyys.
Hirtehistä huumoria löytyy kirjan sivuilta paljonkin. Kirjailija kuvaa hyvin ironisella tavalla vanhuutta, kirjailijan työtä ja luovuuden loppumista. Ihan kelpo romaani vanhuudesta ja yhteiselosta. Saa ⭐⭐⭐.
May 26, 2026
Elämänmakuisia kirjoja Istanmäki kirjoitti, niin tämäkin. Sattumalta toinen perättäinen kirja, jossa on tarinoita tarinoiden sisällä, joten en niitä niin nihkeillyt, mutta olivat vähän outoja. Mutta tässä oli sellainen surullisuus läsnä, onko se sitten syyllisyys vai toivo, joka olisi halunnut toisenlaisen, onnellisemman lopun.
Minä sain nuorena yläkouluikäisenä tavata Istan, meillä oli semmoinen kirjallisuuskerho koululla, johon hänet oli kutsuttu. Hyvää taivasmatkaa Istalle.
#30 päähenkilö yli 60v #2 nimessä tähti #8 ei rakastuta #10 leikataan #13 syntymäpäivät #15 kannessa lintu #31 mainitaan biisi #43 uusin lempikirjailijalta
Minä sain nuorena yläkouluikäisenä tavata Istan, meillä oli semmoinen kirjallisuuskerho koululla, johon hänet oli kutsuttu. Hyvää taivasmatkaa Istalle.
- Minun muistini on metsä, joka suojaa ja varjostaa siellä olevaa. Sitten aurinko valaisee ja joku putkahtaa esiin metsän reunaan.
#30 päähenkilö yli 60v #2 nimessä tähti #8 ei rakastuta #10 leikataan #13 syntymäpäivät #15 kannessa lintu #31 mainitaan biisi #43 uusin lempikirjailijalta
March 31, 2021
Ta knížka měla překvapivě potenciál, bohužel ale zůstal nevyužit. Dokážu si docela dobře představit dobrý drámíčko - kde se na finský samotě sejdou důchodci, bývalí spolužáci a začnou vyplouvat traumátka, nechtěný těhotenství a jiný hříchy mládí, důchodkyně se začnou přatahovat o faráře a jiná důchodkyně je pro jistotu promyšleně šikanuje všechny. To, že tam tohle všechno bylo sice naznačeno, ale pak to autorka nechala dál úplně bez povšimnutí, působilo divně, jako by sice uměla vymyslet zápletku, ale ne už dotáhnout jí do konce, ty její postavy jednoduše reagujou na situace dost divně, stejně tak na vodě stojí spousta dalších věcí. K mému překvapení mě to ale zas tak nakonec neiritovalo, možná díky nízkým očekávání, a hlavně mě to docela bavilo po jazykový stránce.
This entire review has been hidden because of spoilers.
November 3, 2014
Tässä oli jotakin sellaista ajan patinaa, jonka voi kuvitellakin, kun kirjailija on tätä kirjoittaessaan ollut 80-vuotias ja tarina kertoo samanikäisistä vanhuksista ja heidän muisteloistaan. Minua häiritsi alkuasetelman samankaltaisuus Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaisten kanssa, koska väistämättä aloin vertailla kirjoja - valitettavasti en tämän kirjan eduksi.
October 7, 2014
Lukaisinpa 80-vuotiaitten vanhusten elämästä tämän päivän Suomessa. Yöntähti olikin musta, yksikorvainen kissa, mielenkiintoinen valinta kirjan nimeksi.
Entiset luokkatoverit ryhtyvät asuinkumppaneiksi, kuka mistäkin pakottavasta syystä. Yhteiselo ei aina ole juhlaa, muttei myöskään tylsää.
Kyllä vanhuus on kova laji kuten elämäkin.
Entiset luokkatoverit ryhtyvät asuinkumppaneiksi, kuka mistäkin pakottavasta syystä. Yhteiselo ei aina ole juhlaa, muttei myöskään tylsää.
Kyllä vanhuus on kova laji kuten elämäkin.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews