Elena Damianin kirjeet

by Jukka Pakkanen

Helsingin olympialaiset 1952 – mitä kaikkea tapahtui sillä aikaa kun Markus oli maalla?

Dokumentaristi Markus Lind valmistelee elokuvaa olympiakesän 1952 Helsingistä. Itse hän oli tuolloin nuori poika, joka lähetettiin maaseudulle pois kisojen jaloista. Nyt, aikuisena miehenä, hän yrittää korvata menetystään mielikuvituksen ja kameran avulla.

Samaan aikaan Markuksen isä tekee kuolemaa. Hän jättää pojalleen perinnöksi laatikollisen vanhoja kirjeitä. Kirjeiden lähettäjä on italialainen nainen, Elena Damiani, johon urheilutoimittajaisä tutustui olympiakisoissa.

Markus sukeltaa yhä syvemmälle menneisyyteen ja saa selville asioita joita on tapahtunut hänen poissaollessaan. Lopulta uteliaisuus vie hänet tapaamaan Elenaa Genovaan. Siellä paljastuu salaisuus, jota isäkään ei tiennyt.

280 pages

First published March 1, 2011

Reviews

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Jukka Pakkasen (s. 1942) 23. kaunokirjallinen teos on nimeltään Elena Damianin kirjeet. Kirjan päähenkilö dokumenttielokuvien tekijä Markus Lind saa muutaman kirjeen isältään tämän kuolinvuoteellaan. Hän ihmettelee miksi isä halusi antaa kirjeet hänelle ja miksi isä oli ylipäätään säästänyt kirjeet, jotka olivat toiselta naiselta kaukaa Italiasta. Ehkä lyhyt kohtaaminen oli jättänyt jäljen, jonka isä halusi pysyä muistoissa pitkään ja siirtää sen jälkeen muistot pojalleen. Isä kuoli, joten enempää tietoja ei ollut saatavilla kuin kirjeet.
Markus näki kirjeissä mahdollisuuden tehdä elokuvan, vielä yksi elokuva ennen kuin hän jäisi lopullisesti eläkkeelle. Niinpä hän otti yhteyttä Elenaan, sillä Markus halusi tietää enemmän.

Oliko Elenalla lisäkerrottavaa ja miten muuten Italian matka meni, siitä voit tarkemmin lukea kirjasta. Kirjassa eletään Helsingissä ja Italiassa.

[Mikael Kuoppala · Rating 3 out of 5]

Pitkän ja tuottoisan kirjailijanuran tehnyt Jukka Pakkanen on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle kotimaisella kulttuurikentällä. Vuonna 2011 julkaistu "Elena Damianin kirjeet" on sekin ainakin allekirjoittaneelta jäänyt aikaisemmin huomaamatta. Täytyy todeta, että tämä ei juuri yllätä. Kirja on tyylikäs ja taidokkaasti kirjoitettu kokonaisuus, mutta jotenkin auttamattoman tavanomainen.

Romaani lähtee liikkeelle tutulla tavalla. Markuksen- romaanin hieman valjun päähenkilön- isä on kuolemassa. Isän tavaroista löytyy kirjeitä, jotka avaavat tarinan rakkaudesta Helsingin Olympialaisten ajoilta. Sattumalta Markus on ohjaaja, joka on juuri syventynyt Helsingin tunnelmaan valmisteilla olevan historiadokumentin muodossa. Yleinen kohtaa henkilökohtaisen kun Markus uppoutuu vuoteen 1952 ja sen hänen isäänsä jättämiin jälkiin.

Kirja on nopealukuinen ja oikein miellyttävä, mutta todellakin se on kauttaaltaan jotenkin hampaaton. Teksti on kaunista ja helppoa, mutta siitä puuttu terä. "Elena Damianin kirjeet" vaikuttaa hyvin vahvasti jonkinlaiselta väliteokselta, sen verran niukasti sen läpi kuulta kirjallista kunnianhimoa. Kuitenkin kokonaisuus toimii.

[Suvi · Rating 3 out of 5]

Markuksen isä on kuolemaisillaan, ja antaa Markukselle avaimen laatikkoon, joka sisältää kirjeitä italialaiselta Elenalta. Mitä salaisuuksia isän menneisyydestä paljastuu, miten Markus kasvaa ihmisenä?

Tunnelmasta toiseen mennään, mutta ilmaisu ei onneksi ole minimaalista (vrt. Beckett). Menneisyyden "yllätys" on melko helppo arvata jo heti alusta, mutta ei onneksi pilaa lukukokemusta.

Markuksen tarve dokumentoida ja elävöittää historiaa tuntuu siltä, että hän haluaa selventää oman historiansa, jotakin puuttuu.

Oikein hyvä pienoisromaani, aikuisvinkkaukseen.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Ihana kokonaisuus, johon pitää uppoutua.