18-vuotiaan Juuni Mannerstamin mieltä ei kysytä, kun hänet naitetaan keski-ikäiselle venäläiselle kenraalille Carl Magnus Nassaulle. Junia yrittää urheasti sopeutua avioliittoonsa ja keisarillisen Pietarin elämänmenoon, mutta se käy vaikeaksi, kun uudet ajatukset ja uusi, nuori rakkaus sytyttävät roihuavan liekin hänen sydämeensä...
***
Kenraalitar on tsaarinvallan aikaan sijoittuva historiallinen romaani Suomen neitseellisistä kartanoista ja kiihkeästä murroksen ajasta, johon punoutuu Junian täysillä elävä naiskohtalo. Junian tarina jatkuu Pirjo Tuomisen Suuriruhtinaanmaa-trilogian teoksissa Ruukinkartanon rouva ja Hovikosken valtiatar.
Pirjo Tuominen, os. Rantanen, on tuottelias, monipuolinen kirjailija. Pitkän uransa aikana hän on kirjoittanut yli puolisataa teosta, joukossa useita kirjasarjoja.
Tuominen syntyi ja kasvoi Lappeenrannassa. Pääkaupunkiseudulla asuessaan hän työskenteli mm. mainostoimittajana, tiedotuspäällikkönä, toimitusjohtajana ja yksityisyrittäjänä. Puolison ura teollisuusjohtajana vei perheen Lahden ja Forssan seuduille. Muutettuaan Satakuntaan Tuominen toimi kirjailijatyönsä ohella paikallisradion toimitusjohtajana. Nykyisin hän asuu Sastamalassa ja on päätoiminen kirjailija.
Kenraalitar kertoo Juniasta, joka naitetaan venäläiselle kenraalille, Carl Magnusille. Itsenäinen Junia tempautuu mukaan Pietarin seuraelämään, kunnes huomaa rakastavansa toista miestä.
Kirja toi vahvasti mieleeni Laila Hirvisaaren/Hietamiehen Sonja-sarjan. Kummassakin eletään 1890-luvun Pietarin loiston ja kurjuuden keskellä ja tarinassa on mukana ripaus suomalaisuutta. Sonja miellytti minua enemmän, mutta ei Pirjo Tuomisenkaan teos hullumpi ole!
Vaikka juonessa on tiettyä saippuaoopperamaista kaavamaisuutta ja arvattavuutta, se pitää silti mielenkiinnon sopivasti yllä. Junia selviää mielestäni etenkin kirjan alkupuolella kaikista ongelmista jopa epäuskottavan helposti, mutta uusia vaikeuksia ja niiden mukanaan tuomia kutkuttavia juonenkäänteitä on luvassa. Eniten silmään pistivät lukuisat lyöntivirheet.