Alaston ruumis pihakeinussa. Toinen raato reikä päässä keittiössä. Jussi Vares palkataan selvittämään mysteeriä, joka ei ole selvinnyt koko talven jatkuneissa tutkimuksissa.
Rintamamiestalon pihalla valittaa ruosteinen vaijerikeinu, jossa istuu alaston ja raadeltu ruumis. Lehdet aloittavat armottoman lööppitulvan, jota jatkuu läpi talven. Seuraavana keväänä Jussi Vares palkataan tutkimaan yhä selvittämätöntä murhaa. Työ vie yksityisetsivän jälleen Turun alamaailman armottoman ja arvaamattoman aateliston pitkiin pöytiin ja hämäriin huoneisiin. Alkaa hämäysten ja toinen toistaan seuraavien juonenkäänteiden omituinen naamioleikki, jonka säännöt eivät tunnu aukeavan Varekselle. Ja sitten Jussia vastaan astelee nainen nimeltä Harriet, joka jättää mieheen ikuisen jäljen.
Samaan aikaan novellikirjailija Luusalmi valmistautuu elämänsä ensimmäiseen runonlausuntatilaisuuteen odottamattomin seurauksin.
Jossakin tapahtumia tarkkailee herkeämättä kasvoton Sheriffi. Hän on yhtä aikaa kaikkialla, mutta ei missään...
Ensimmäinen mun lukema Vares-kirja. Myös ensimmäinen Reijo Mäen kirjoittama teos. Tässä kirjassa Vares tutustuu salaperäiseen Anki-nimiseen naiseen, johon hän huomaa rakastuneen nopeasti. Nainen päätyy ammutuksi tarkkuuskiväärillä asunnon isojen ikkunoiden läpi ja Vares hakee kostoa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Sheriffi on keskitason Vares-romaani. Juoni ei ole kummoinen, vaikka loppuratkaisu onnistuukin yllättämään. Huumori osuu välillä kohdilleen, varsinkin romaanin alkupuolella, mutta ei ikävä kyllä aina. Välillä huumorin ehkä hieman liiallinenkin syöttäminen saa aikaan jopa vaivaantumista ja myötähäpeän kaltaisia tuntemuksia. Huumori on vaikea laji; sitä pitää osata viljellä harkiten ja taiten. Silti helppolukuisten Vares-romaanien parissa viihtyy mukavasti. Edelleen nostaisin kuitenkin kaksi Vares-kirjaa ylitse muiden: Huhtikuun tytöt ja Kolmijalkainen mies.
Ville Tiihonen on kerrassaan loistavan äänen omaava lukija äänikirjoille. Mutta teoksena tämä ei ollut kauhean hyvä. Itse rikosta selviteltiin ohimennen kaiken muun sivussa ja lopussa ratkaisuun rynnättiin. On niitä parempiakin Vareksia olemassa.
Teos oli helppoa luettavaa, kuten Varekset yleensäkin. Missään nimessä tämä ei nouse sarjansa parhaimmistoon. Päinvastoin, harvoin käy niin, että odottaa kirjan loppumista vain sen takia, että saisi kirjan luettujen joukkoon.