What do you think?
Rate this book
Se tapahtui täällä
Viipyilevän kaunis, arvoituksellinen kuvaus menetyksistä, muistoista, kohtalonyhteydestä.
Nainen tulee valkoisesta koivikosta, pysähtyy pihapiirin rajalle. Tästä eteenpäin hänen kulkunsa on hidasta, varovaista, voisi luulla hänen olevan varkaissa. Mies tietää: nainen on tullut hakemaan jotakin itselleen kuuluvaa.
Nainen tulee valkoisesta koivikosta, pysähtyy pihapiirin rajalle. Tästä eteenpäin hänen kulkunsa on hidasta, varovaista, voisi luulla hänen olevan varkaissa. Mies tietää: nainen on tullut hakemaan jotakin itselleen kuuluvaa.
- GenresFinnish Literature
143 pages, Hardcover
First published January 1, 1999
1 person is currently reading
62 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
June 14, 2023
Raija Siekkinen on kirjallinen idolini. En edes pysty kuvailemaan (koska en osaa kuten Siekkinen?) sitä, miten valtavan vaikutuksen Siekkisen teksti, tunnelmien ja henkilöiden - rosoisten, melankolisten, elämänsä sivulaidalla olevien - mielenliikkeiden kuvaus, henkeäsalpaavan kaunis tekstin rytmi minuun tekee.
Se tapahtui täällä- teos on kuin runo; tarkka ja väljä, tulkinnalle ja merkityksille altis, monimuotoinen, suurempi kokoaan.
Siekkinen kirjoittaa muistoista, muistamisesta, unohtamisesta. Kaiken sekoittumisesta.
Tämä kirja on kaunis, mieleenpainuva.
On talo, on nainen, joka hakeutuu taloon. Nainen jää taloon, kuin huomaamattaan. Ryhtyy elämään taloa, herättää henkiin talon, muistot siellä.
On kiinteistönvälittäjä, surullinen, yksinäinen. Mies muistelee vaimoaan, tapaturmaa ja kuin magneetin vetämänä hakeutuu talon luo, tarkkailee taloon yllättäen tullutta naista salaa.
Heille molemmille on tapahtunut jotain.Kaikki kuoriutuu, paljastuu mutta miten, ah miten.
Siekkisen viipyilevä tunnelmakuvaus, pienten asioiden väkevästi kuvattu kauneus, pureutuminen tunteisiin, niihin, joita menetys nostaa esiin, niihin ajatuksiin, joista lopulta miettii olivatko ne totta, unta, muistoja vai painajaisia on taianomaista, on miltei maagista.
Talo herää naisen käsissä pikkuhiljaa henkiin, mies löytää vastauksia pinnan alle painamiin kysymyksiin. Ja vihdoin, kun kuoret rakoilevat, he voivat yhdessä ja erikseen todeta, että todellakin, se tapahtui täällä, mutta myös tänne sen jätän. He voivat haudata kipeän muiston ja vihdoin siirtyä eteenpäin.
Tämä kirja on upea ja siksi viivyttelin viimeiselle sivulle päätymistä. Vetkuttelin ja venyttelin. En halunnut lopettaa lukemista ja samaan aikaan en malttanut olla vajoamatta tunnelmaan. Jopa kirjan kädessä pitäminenkin tuotti nautintoa, antoi suuntaa olemiseen, ymmärryksen siitä, että voin upota sanoihin, päättymättömiin, lauseisiin, subjektiivien viittauksiin, puolipisteisiin, pisteisiin, ikuisesti jatkuviin pilkkuihin. Siekkinen kirjoitti 130 sivua asian ympäriltä, viitoitti lukijan kulkua, vihjaili ja samaan aikaa kuvaili hämmästyttävän tarkkaan. Lukija oli tietämätön siitä mikä tapahtui täällä, mihin näiden kahden aikuisen tarina vie, risteääkö, kohtaako? Onko mennyt toistensa kaltainen, onko tulevaisuus yhteinen mutta mitään niin tavanomaista, banaalia tai rakkauslässytyksenomaista ei Siekkinen ole kirjaansa kirjoittanut, ei todellakaan.
Teoksen jännite, tekstin rytmi ja säilyy teoksen viimeiselle sivulle asti ja luettuaan tämän, voi sulkea kirjan ja todeta, että juuri tällaista kirjallisuutta pitäisi olla paljon, lisää, kaikille.
Raija Siekkinen kirjoittaa niin kuin ei kukaan muu.
Siekkinen kirjoittaa henkeäsalpaavasti, niin kuin ajatus kulkeutuu - pienesti singahtelee, poukkoilee mutta kuitenkin kuin kahden seinän, seinäkkeen välissä, jokainen singahdus osuu jonnekin, josta se palaa täydempänä, merkityksellisempänä takaisin.
Rakastin tätä kirjaa, siis yksinkertaisesti rakastin.
Siekkinen on mestari.
https://www.curatedbyanda.com/
Se tapahtui täällä- teos on kuin runo; tarkka ja väljä, tulkinnalle ja merkityksille altis, monimuotoinen, suurempi kokoaan.
Siekkinen kirjoittaa muistoista, muistamisesta, unohtamisesta. Kaiken sekoittumisesta.
Tämä kirja on kaunis, mieleenpainuva.
On talo, on nainen, joka hakeutuu taloon. Nainen jää taloon, kuin huomaamattaan. Ryhtyy elämään taloa, herättää henkiin talon, muistot siellä.
On kiinteistönvälittäjä, surullinen, yksinäinen. Mies muistelee vaimoaan, tapaturmaa ja kuin magneetin vetämänä hakeutuu talon luo, tarkkailee taloon yllättäen tullutta naista salaa.
Heille molemmille on tapahtunut jotain.Kaikki kuoriutuu, paljastuu mutta miten, ah miten.
Siekkisen viipyilevä tunnelmakuvaus, pienten asioiden väkevästi kuvattu kauneus, pureutuminen tunteisiin, niihin, joita menetys nostaa esiin, niihin ajatuksiin, joista lopulta miettii olivatko ne totta, unta, muistoja vai painajaisia on taianomaista, on miltei maagista.
Talo herää naisen käsissä pikkuhiljaa henkiin, mies löytää vastauksia pinnan alle painamiin kysymyksiin. Ja vihdoin, kun kuoret rakoilevat, he voivat yhdessä ja erikseen todeta, että todellakin, se tapahtui täällä, mutta myös tänne sen jätän. He voivat haudata kipeän muiston ja vihdoin siirtyä eteenpäin.
Tämä kirja on upea ja siksi viivyttelin viimeiselle sivulle päätymistä. Vetkuttelin ja venyttelin. En halunnut lopettaa lukemista ja samaan aikaan en malttanut olla vajoamatta tunnelmaan. Jopa kirjan kädessä pitäminenkin tuotti nautintoa, antoi suuntaa olemiseen, ymmärryksen siitä, että voin upota sanoihin, päättymättömiin, lauseisiin, subjektiivien viittauksiin, puolipisteisiin, pisteisiin, ikuisesti jatkuviin pilkkuihin. Siekkinen kirjoitti 130 sivua asian ympäriltä, viitoitti lukijan kulkua, vihjaili ja samaan aikaa kuvaili hämmästyttävän tarkkaan. Lukija oli tietämätön siitä mikä tapahtui täällä, mihin näiden kahden aikuisen tarina vie, risteääkö, kohtaako? Onko mennyt toistensa kaltainen, onko tulevaisuus yhteinen mutta mitään niin tavanomaista, banaalia tai rakkauslässytyksenomaista ei Siekkinen ole kirjaansa kirjoittanut, ei todellakaan.
Teoksen jännite, tekstin rytmi ja säilyy teoksen viimeiselle sivulle asti ja luettuaan tämän, voi sulkea kirjan ja todeta, että juuri tällaista kirjallisuutta pitäisi olla paljon, lisää, kaikille.
Raija Siekkinen kirjoittaa niin kuin ei kukaan muu.
Siekkinen kirjoittaa henkeäsalpaavasti, niin kuin ajatus kulkeutuu - pienesti singahtelee, poukkoilee mutta kuitenkin kuin kahden seinän, seinäkkeen välissä, jokainen singahdus osuu jonnekin, josta se palaa täydempänä, merkityksellisempänä takaisin.
Rakastin tätä kirjaa, siis yksinkertaisesti rakastin.
Siekkinen on mestari.
https://www.curatedbyanda.com/
November 29, 2016
Jotain pysähtynyttä ja hiljaista, kauneutta luku toisensa jälkeen. Vaikuttava teos.
October 20, 2020
Lugesin seda raamatut ühel suveõhtul eelmisel aastal üksi kodus ning teksti jaoks väga sobilikus meeleolus olles. Siis ma veel ei teadnud, et kohe varsti saavad ka mulle osaks mõned raamatus kirjeldatud katsumustest.
"See oli siin" meeldis mulle: omanäoline, poeetiline, psühholoogiline. Kõike ei seletatud üksipulgi lahti, see pole võimalikki, sest tunded on nii mitmekihilised, hämara ajalooga ning sageli vastuolulised ja arusaamatud.
Raskel ja murrangulisel eluhetkel kohtusid kaks segaduses inimest ja hooletussejäetud maja. Kõik nad ärkasid üksteist abistades ja toetades uuele elule. Maja võiks olla nagu hingeseisundi metafoor, selle hoolikas koristamine ja korrastamine (kirjeldused, mis pakkusid mulle häbitult suurt naudingut) aitas ka puhastada hinge ja korrastada mõtteid, et oleks võimalik kriisist üle saada ning eluga edasi minna.
Hea raamat.
"See oli siin" meeldis mulle: omanäoline, poeetiline, psühholoogiline. Kõike ei seletatud üksipulgi lahti, see pole võimalikki, sest tunded on nii mitmekihilised, hämara ajalooga ning sageli vastuolulised ja arusaamatud.
Raskel ja murrangulisel eluhetkel kohtusid kaks segaduses inimest ja hooletussejäetud maja. Kõik nad ärkasid üksteist abistades ja toetades uuele elule. Maja võiks olla nagu hingeseisundi metafoor, selle hoolikas koristamine ja korrastamine (kirjeldused, mis pakkusid mulle häbitult suurt naudingut) aitas ka puhastada hinge ja korrastada mõtteid, et oleks võimalik kriisist üle saada ning eluga edasi minna.
Hea raamat.
June 5, 2020
"Miksi hän, tämä nainen, on tullut maaliskuun lopun pakkasilla kauan tyhjillään olleeseen, kylmään taloon, miksi hän on jäänyt, taloon jonka ikkunat ovat jäässä, vuodevaatteet kostuneet, uuni niin kylmä että se täytyy lämmittää varoen, aluksi vain pienellä tulella, jotteivat tiilet halkeilisi; taloon, jonka ympärillä lumessa on vain lintujen, oravien, rusakoiden, supikoiran jättämiä jälkiä, ja sitten ne hitaat, mietteliäät?"
December 6, 2025
En tajua miksi ”löysin” vasta nyt Raija Siekkisen 🤷🏻♀️ Kiitos siitä Helmi Kekkoselle, joka hienossa kirjassaan Näin minä sen kirjoitin, kertoo Siekkisen olevan yksi ihailemistaan kirjailijoista. Ymmärrän hyvin miksi. Miten hienoa kieltä, lauseita, lyhyitä kappaleita, ajatuksia, joissa on kaikki. Haluan lisää Siekkistä!
August 1, 2017
Tämä kirja on jäänyt erittäin voimakkaasti elämään mielessä. Näennäinen tapahtumien puute pitää sisällään aivan valtavasti.
November 13, 2019
Se tapahtui täällä on hieno, mieleenpainuva teos. Raija Siekkinen oli mestarillinen kirjoittaja omassa lajissaan.
December 24, 2025
4,5/5.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews