Jojo

by Tytti Parras

Tytti Parraksen esikoisteos Jojo on kipakka ja kapinallinen kuvaus tamperelaisten opiskelijoiden elämästä 60-luvulla. Nuoret ryyppäävät, rellestävät ja kipuilevat aikuistumisen kynnyksellä ja ottavat matkaa vanhempiensa keskiluokkaiseen elämänmenoon. Teosta kiitettiin ilmestyessään todenmakuisena ja kypsänä ajankuvana, samalla sitä pidettiin aikaansa nähden varsin rohkeana.

Tinja, Eevi ja Kaisu asuvat kolhoosissa, pienessä vuokra-asunnossa, ja ahmivat elämää niin kuin vain nuoret kotoaan pois päässeet nuoret naiset voivat. Eevillä on suhde naimisissa olevaan kirjailijaan, Kaisu rakastuu ujosti ja Tinja päätyy aborttiin serkkunsa kanssa koetun rakkaussuhteen seurauksena. Kun Tinja abortin jälkeisenä aamuna palaa kolhoosiin, alkaa pitkä, kostea ja absurdi yö, jonka seuraukset ovat vääjäämättömät.

Seuraavana päivänä tytöt häädetään asunnostaan, ja huima ajelehtiminen päättyy lopulta Tinjan lapsuuden huvilaan Tallataan.

Jojo kuvaa kirjaimellisesti nuorten jojoilua ihmissuhteiden, arvojen ja itsensä etsimisen viidakossa. Absurdin ja hurjan vuorokauden tapahtumiin sekoittuvat Tinjan lapsuuden- ja nuoruudenmuistot Tallatasta, suvun kesäpaikasta lähellä Hankoa, sekä ajasta, jota ei enää ole.

Jojo on kielellistä ilmaisua myöten aito kuusikymmentäluvun romaani. Sen mukana on kiehtovaa sukeltaa ajassa taaksepäin - ja samalla nähdä miten asiat ovat muuttuneet. Ja ovatko ne?

223 pages, Hardcover

First published January 1, 1968

Reviews

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Tytti Parraksen Jojo ilmestyi vuonna 1968 ja herätti samalla kovasti huomiota, sillä tarinassa kirjan päähenkilölle tehdään abortti, joka oli tuohon aikaan asia, josta ei puhuttu. Ei ainakaan kirjoitettu. Enkä ole ennen tätä kirjaa lukenut yhdestäkään kirjasta, jossa tehtäisiin abortti. Aihe on tabu edelleen. Pahinta kirjan henkilölle oli se, että hänen lapsensa isä luuli hänen odottavan lasta toiselle miehelle ja hakkasi hänet.

Tytti Parras on kirjoittanut kirjan, joka kuvaa hyvin modernisti tuon ajan elämää. Samaa 60-luvun ajankuvausta löytyy Hannu Salaman Juhannustansseista. Elämää elettiin molemmissa tarinoissa hyvin alkoholipitoisissa tunnelmissa, joita molempien kirjojen päähenkilöt katselivat itse selvin päin. Jojo kuvaa nuorten opiskelijanaisten elämää, käyttäytymistä ja seksuaalisuutta.

[Hanna · Rating 2 out of 5]

Havukka-Ahon jälkeen lähdin innolla lukemaan Jojoa. Se vaikuttikin mielenkiintoiselta jo heti alussa. Päähenkilö, joka myös toimii kirjan kertojana, on selvästi elänyt mielenkiintoisen elämän. Kirja kertookin päähenkilön, nuoren naisen, elämästä Tampereella jossa hän asuu kolhoosissa muiden opiskelijanuorten kanssa (ensin kyllä luulin heidän asuvan Helsingissä mutta sinnekin toki päädytään myöhemmin). Opiskelijaelämä ei ole helppoa 60-luvullakaan. Rahat on vähissä ja ihmissuhteissa on ongelmia. Myös kiperiin asioihin päästään ottamaan hieman kantaa, esim. abortteihin. Kirja käsitteleekin minun mielestäni kapinallisia nuoria aikuisia joilla ei ehkä kaikki elämän asiat ole kovin mallillaan syystä tai toisesta, kirjassa myös sivutaan hieman yhteiskunnan epäkohtia. Kirjassa on hyvin paljon takaumia joissa valotetaan päähenkilön menneisyyttä.

Pidin kirjan tarinasta. Se oli mielenkiintoinen, mutta kirjassa oli muutamia isoja ongelmia. Yksi isoin on se, että se on kirjoitettu todella huonosti. Periaatteessa kirjoitus on kuin jonkun päiväkirjaa lukisi, eikä ehkä oikein sitäkään. Kirjoitus oli ajatuksen juoksua jolla ei ollut mitään selkeää muotoa. Takaumakohdat olivat kaikkein pahimpia. En yksinkertaisesti pysynyt niissä mukana. Välillä en edes ehtinyt huomata milloin teksti siirtyi takautumaan. Kirjassa on virkkeitä jotka vain jatkuivat ja jatkuivat aina vaan, pilkkuja oli miljoona eikä pistettä näkynyt mailla halmeilla. Toisaalta taas kirjasta löytyi jopa luetteloita joissa ei kuitenkaan ollut pilkkuja. Ehkä kirja oli myös jollain lailla runollinen tai siinä yritettiin jonkinlaista runollisuutta saada aikaiseksi? Tässä ei kyllä minun mielestäni ainakaan onnistuttu jos se oli tarkoitus.

Kirja aiheutti minulle myös erittäin voimakkaita tunteita. En ole ikinä ennen halunnut niin voimakkaasti paiskata kirjaa käsistäni. Tämän voimakkaan reaktion aiheuttivat kirjan henkilöt. Varsinkin miehet. He ovat niin sovinistisia ja jos nyt suoraan saan sanoa, niin idiootteja. Idioottisuus päätee kyllä myös kirjan naisiin. En voi ymmärtää miten ihmiset voivat olla niin vastuuntunnottomia ja tyhmiä. Uskon kuitenkin, että henkilötkin kirjassa olisivat varmasti olleet jonkin verran siedettävämpiä jos kirjoitustyyli olisi ollut toinen. Varsinkin kun oli jo valmiiksi huonolla tuulella sen takia. Mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin miksi kirja on herättänyt aikoinaan suurtakin kohua. Minusta se aiheuttaa vieläkin, silloin kun joku muistaa sen lukea. Se on varmaan ollut suuri järkytys kun kirjan henkilöt, opiskelijat, tulevat maisterit, on kuvattu niin ronskisti ja kirjassa on suoranaista seksiäkin ja kaiken lisäksi kuvioihin sotketaan pieni lapsi ja tabuja.

Kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että kirjan olisi ihan hyvin voinut kirjoittaa myös nykyaikana. Lankapuhelimet ym. muut asiat jotka olivat 60-luvulla ominaisia olisi vain vaihdettu kännyköihin ja 60-luvun uutiset ja tapahtumat 2000-luvulle niin hyvin olisi mennyt läpi.

Kirjan loppumetrit olivat kuitenkin parasta antia. Siellä päästiin jo kunnolla raivoamaan yhteiskunnan epäkohdista. Tunsin itsekin rentoutuvani kun asiat saatiin tuotua julki. Tämä ei tosin enää kirjaa pelastanut.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvin sekava. Se jätti paljon kysymyksiä joihin olisi toivonut saavansa vastauksen viimeisisä luvuissa, mutta jouduin pettymään. Kaikki kysymykset liittyivät takaumista saatuihin tiedonjyväsiin. Kirjaa pitäisi kai lukea jotenkin rivien välistä, enkä itse pidä tällaisesta. Mielestäni kirjassa käsitellään asioita kuten abortti (oikein näkyvästi, vaikkei kirja pyörikään tämän ympärillä, vaikka se periaatteessa siitä alkaa ja siihen loppuu), kenties myös väkivaltaa ja itsemurhiakin. Viimeisestä en ole varma. Harmittaa, koska tarina on mielenkiintoinen mutta se olisi vain pitänyt kirjoittaa paremmin ja selkeämmin. Kaipasin myös enemmän kannanottoja yhteiskunnan epäkohtiin, nyt se jää kovin pintapuoliseksi vaikka kirjassa olisikin ollut potentiaalia vielä enempään.

[Carl Colérus · Rating 2 out of 5]

Teikoinaan herätti ilmestymisaikanaan huomiota. Ylemmän keskiluokan piireistä Tampereelle opiskelemaan tullut Tinja teettää itselleen abortin. Hän tupakoi ja juo ja viettää huoletonta kesää. Lopulta lähdetään ajomatkalle Helsinkiin ystävien kesken.

Teosta pidetään klassikkona, mutta se on mielestäni huonosti kirjoitettu. Jaarittelujuopottelut eivät syvennä henkilöitä eikä tarina etene. Tähdet ajankuvasta.

[Viivi · Rating 2 out of 5]

Kirjoitettu oudosti päihtyneellä ajatusvirta tyylillä mut oli mielenkiintoinen lukea ja jotenki kiehtova?? Kävi sääliksi Petteriä. Odotin myös jotenki enemmän semmosta aborttia ja naiseutta käsittelevää tekstiä. Plussaa kuitenki lääkärien dissauksesta XD Miehet oli muutenki taas ihan kamalia ja tyhmiä ja sovinistisia. Oudon moderni vaikka kirjoitettu -68.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Ymmärrän, että on aikanaan ollut kuohuttava teos. Ihan en ymmärtänyt teosta itseään - se oli epäselvä. Monta tabua, armotonta meininkiä. Tästä ajasta katsottuna hyvä muistutus, että samaa sekoilua samoilla elementeillä nuoruus on ollut aina.

[Olli · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoista ajankuvaa menneestä maailmasta. Hyvä kirja, jos ei anna sekavan tajunnanvirran häiritä. On varmaan aikanaan kohauttanut, nykyään ei juurikaan.

[Mia · Rating 1 out of 5]

Liian sekava, että olisi pysyny kärryillä. Tosi huonosti kirjoitettu kirja.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

3,5/5?

[Helena · Rating 4 out of 5]

Epäselvän alun jälkeen lähti rullaamaan ja muuttui kiinnostavaksi. Virkistävää lukea kirjallisuutta 60-luvulta.

[Nina Granlund · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen ajankuvaus.