What do you think?
Rate this book
Kenttäharmaita naisia
Kenttäharmaita naisia on romaani naisista sodan kurimuksessa. Nuoret lotat joutuvat rintamalla näkemään ja kokemaan asioita, jotka he muistavat loppuelämänsä ajan.
Radistilotta Ulla lähtee Itä-Karjalaan seikkailunhalusta ja velvollisuudentunnosta. Hän viettää ystävänsä Marjatan kanssa työntäyteistä elämää, jossa ei ole huvituksille suurta sijaa. Mutta esikunnassa on toisenlaisiakin naisia. Yksi tutustuu paikalliseen väestöön, toinen saa sotilaasta miehen, kolmas ei uskonnollisuuttaan halua osallistua mihinkään muuhun kuin työhön, neljäs sairastuu parantumattomasti.
Kenttäharmaita naisia on paitsi kuvaus naisjoukon elämästä sodan ja miehisen kulttuurin keskellä, myös tarkkanäköinen kertomus erilaisista luonteista, lähtökohdista ja yhteiskuntaluokista.
Irja Virtasen kiistelty teos Kenttäharmaita naisia ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1956 ja myytiin loppuun samana syksynä. Romaania pidettiin lotta-aatteen vastaisena, eikä siitä otettu toista painosta. Nyt naisten Tuntemattomaksi sotilaaksi nimitetty teos on jälleen saatavilla, viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen.
Radistilotta Ulla lähtee Itä-Karjalaan seikkailunhalusta ja velvollisuudentunnosta. Hän viettää ystävänsä Marjatan kanssa työntäyteistä elämää, jossa ei ole huvituksille suurta sijaa. Mutta esikunnassa on toisenlaisiakin naisia. Yksi tutustuu paikalliseen väestöön, toinen saa sotilaasta miehen, kolmas ei uskonnollisuuttaan halua osallistua mihinkään muuhun kuin työhön, neljäs sairastuu parantumattomasti.
Kenttäharmaita naisia on paitsi kuvaus naisjoukon elämästä sodan ja miehisen kulttuurin keskellä, myös tarkkanäköinen kertomus erilaisista luonteista, lähtökohdista ja yhteiskuntaluokista.
Irja Virtasen kiistelty teos Kenttäharmaita naisia ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1956 ja myytiin loppuun samana syksynä. Romaania pidettiin lotta-aatteen vastaisena, eikä siitä otettu toista painosta. Nyt naisten Tuntemattomaksi sotilaaksi nimitetty teos on jälleen saatavilla, viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen.
281 pages, Hardcover
First published January 1, 1956
3 people are currently reading
44 people want to read
About the author
Irja Virtanen
8 booksIrja Virtanen (o.s. Ilmovaara) syntyi Helsingissä vuonna 1921. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1942 hän kävi Tuusulan lottaopiston ja toimi lähes kolme vuotta radistina Itä-Karjalassa.
Virtasen esikoisteos, novellikokoelma Vaivainen kaikki kokee, ilmestyi vuonna 1955. Seuraavana syksynä häneltä julkaistiin romaani Kenttäharmaita naisia, joka myytiin loppuun jouluun mennessä suuren kohun säestämänä: romaania kiiteltiin realistisesta kuvauksesta, mutta monet aikalaiset pitivät sitä lottaihanteen vastaisena.
Irja Virtaselta ilmestyi kaikkiaan kuusi romaania. Niiden lisäksi hän kirjoitti novelleja, kirja-arvosteluja ja esitelmiä. Hän oli myös aktiivisesti mukana kirjailijaelämässä ja muun muassa perustamassa Jyväskylän kirjailijoiden yhdistystä.
Irja Virtanen kuoli syksyllä 2005.
"Siekailematta Irja Virtanen kuvaa myös niitä kenttäelämän nurjia puolia, jotka aikoinaan antoivat aihetta moniin hurjiin huhuihin ja valitettavan voimakkaasti vaikuttivat yleiseen käsitykseen lottien moraalista." -Keskisuomalainen
Virtasen esikoisteos, novellikokoelma Vaivainen kaikki kokee, ilmestyi vuonna 1955. Seuraavana syksynä häneltä julkaistiin romaani Kenttäharmaita naisia, joka myytiin loppuun jouluun mennessä suuren kohun säestämänä: romaania kiiteltiin realistisesta kuvauksesta, mutta monet aikalaiset pitivät sitä lottaihanteen vastaisena.
Irja Virtaselta ilmestyi kaikkiaan kuusi romaania. Niiden lisäksi hän kirjoitti novelleja, kirja-arvosteluja ja esitelmiä. Hän oli myös aktiivisesti mukana kirjailijaelämässä ja muun muassa perustamassa Jyväskylän kirjailijoiden yhdistystä.
Irja Virtanen kuoli syksyllä 2005.
"Siekailematta Irja Virtanen kuvaa myös niitä kenttäelämän nurjia puolia, jotka aikoinaan antoivat aihetta moniin hurjiin huhuihin ja valitettavan voimakkaasti vaikuttivat yleiseen käsitykseen lottien moraalista." -Keskisuomalainen
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
January 3, 2016
Irja Virtasen lottakokemuksiin perustuvaa, vuonna 1956 ilmestynyttä romaania Kenttäharmaita naisia on luonnehdittu "naisten Tuntemattomaksi sotilaaksi". Ainakin näin ensimmäiseltä lukemalta olisi helppo pitää kyseistä kuvausta markkinointiväen liioitteluna. Toisaalta sotaromaaneista on mahdollista löytää lukuisia yhtäläisyyksiä.
Molemmissa kuvataan jatkosotaa kansanomaisesti, realistisesti ja useiden "tavallisten" ihmisten näkökulmasta. Jatkosota esitetään enimmäkseen ikävystyttävänä junnaamisena, ja sen pyörteisiin päätyneet yrittävät piristää eloaan kaikin mahdollisin keinoin. Sekä Linnan että Virtasen romaaneissa yksi käytetyimpiä (tekstin) elävöittämiskeinoja onkin leukojen louskuttaminen. Sotaromaaneihin on sisällytetty kaikenlaisia sivusta kuultuja kohtaloita ja heittoja, joita voi muistella ja toistella niissä kohdissa, kun ei muuten tapahdu mitään. Siispä puhetta piisaa. Ja näin kaunokirjallisesta näkökulmasta tapahtumattomuus on paljon kiinnostavampaa kuin jatkuva räiske ja ryminä.
Kenttäharmaita naisia ei ns. taiteelliselta tasoltaan pärjää lainkaan Tuntemattomalle sotilaalle. Henkilöitten sisäistä maailmaa selitetään aivan liikaa, kun heidän aate- ja ajatusmaailmansa saisi välittymään tekojenkin kautta. Liian monessa kohdassa henkilön kerrotaan ensin ajattelevan jotakin, sitten sanovan tai tekevän sen mukaisesti ja lopuksi vielä kerrataan sen olevan hänelle luonteenomaista. Lukija kyllä uskoo vähemmälläkin alleviivaamisella. Kerronta ja puhunta tuntuu turhan monin paikoin suorastaan lattealta.
Näin pitkälle pääsin, ennen kuin mainitsin mitään romaanin juonesta. Päähenkilö on nuori Ulla Rantala (kuulemma kirjailija Virtasen omakuva), joka on onnistunut suostuttelemaan työläisisänsä päästämään hänet radistilotaksi. Romaania voi lukea Ullan kasvutarinana, koska hänellä on toisaalta tarve itsenäistyä, toisaalta taipumus ajautua itseään vahvempien luonteitten huomaan. Osoittelevana symbolina hän raahaa mukanaan liian raskasta matkalaukkua: taakkansa vuoksi hän ei selviä yksin. Ylipainoisesta matkalaukusta päästään eroon, kun luonnonvoimia ja kohtaloa edustavat rotat järsivät sen piloille Äänislinnassa ja tilalle saadaan sulhasen pakaasi. Matkalaukun vaihtumista voi pitää Ullan aikuistumisen osoituksena, koska samoihin aikoihin häneltä on ehtinyt karista yletön aatteellisuus ja realistinen sodastaselviämistahto on astunut tilalle.
Loppuratkaisua en tässä paljasta. Se kuitenkin oli (romaanin muuhun sisältöön verrattuna) niin tyylikäs ja yllättäväkin, että kehtaan antaa kirjalle neljä tähteä. Kyllä kannatti kahlata koko kirja, vaikka alkuun oli vaikea päästä mukaan.
Romaanin aiempia kritiikkejä lukiessa tuntuu turhauttavalta, että romaanien todenmukaisuudesta jaksetaan kiistellä. Tästä jaksaisin paasata kirjallisuutta opettaessani. Onko Virtasen lottakuva oikeampi kuin Linnan luomuksen, ainoana nimeltä mainitun lotta Kotilaisen? Lyhyt vastaus: ei. Kaunokirjallisuudessa kirjailija saa yleistää ja kärjistää täysin mielensä mukaan, eikä hänen tarvitse olla vastuussa kansallisista käsityksistä. Se jääköön historiankirjoituksen heiniksi. Kirjailijan velvollisuukseksi voisi todeta Ulla Rantalan ajatusten mukaisesti, että kunhan hoitaa työnsä hyvin niin että voi olla itse tyytyväinen, ei muilla pitäisi olla nokan koputtamista.
Molemmissa kuvataan jatkosotaa kansanomaisesti, realistisesti ja useiden "tavallisten" ihmisten näkökulmasta. Jatkosota esitetään enimmäkseen ikävystyttävänä junnaamisena, ja sen pyörteisiin päätyneet yrittävät piristää eloaan kaikin mahdollisin keinoin. Sekä Linnan että Virtasen romaaneissa yksi käytetyimpiä (tekstin) elävöittämiskeinoja onkin leukojen louskuttaminen. Sotaromaaneihin on sisällytetty kaikenlaisia sivusta kuultuja kohtaloita ja heittoja, joita voi muistella ja toistella niissä kohdissa, kun ei muuten tapahdu mitään. Siispä puhetta piisaa. Ja näin kaunokirjallisesta näkökulmasta tapahtumattomuus on paljon kiinnostavampaa kuin jatkuva räiske ja ryminä.
Kenttäharmaita naisia ei ns. taiteelliselta tasoltaan pärjää lainkaan Tuntemattomalle sotilaalle. Henkilöitten sisäistä maailmaa selitetään aivan liikaa, kun heidän aate- ja ajatusmaailmansa saisi välittymään tekojenkin kautta. Liian monessa kohdassa henkilön kerrotaan ensin ajattelevan jotakin, sitten sanovan tai tekevän sen mukaisesti ja lopuksi vielä kerrataan sen olevan hänelle luonteenomaista. Lukija kyllä uskoo vähemmälläkin alleviivaamisella. Kerronta ja puhunta tuntuu turhan monin paikoin suorastaan lattealta.
Näin pitkälle pääsin, ennen kuin mainitsin mitään romaanin juonesta. Päähenkilö on nuori Ulla Rantala (kuulemma kirjailija Virtasen omakuva), joka on onnistunut suostuttelemaan työläisisänsä päästämään hänet radistilotaksi. Romaania voi lukea Ullan kasvutarinana, koska hänellä on toisaalta tarve itsenäistyä, toisaalta taipumus ajautua itseään vahvempien luonteitten huomaan. Osoittelevana symbolina hän raahaa mukanaan liian raskasta matkalaukkua: taakkansa vuoksi hän ei selviä yksin. Ylipainoisesta matkalaukusta päästään eroon, kun luonnonvoimia ja kohtaloa edustavat rotat järsivät sen piloille Äänislinnassa ja tilalle saadaan sulhasen pakaasi. Matkalaukun vaihtumista voi pitää Ullan aikuistumisen osoituksena, koska samoihin aikoihin häneltä on ehtinyt karista yletön aatteellisuus ja realistinen sodastaselviämistahto on astunut tilalle.
Loppuratkaisua en tässä paljasta. Se kuitenkin oli (romaanin muuhun sisältöön verrattuna) niin tyylikäs ja yllättäväkin, että kehtaan antaa kirjalle neljä tähteä. Kyllä kannatti kahlata koko kirja, vaikka alkuun oli vaikea päästä mukaan.
Romaanin aiempia kritiikkejä lukiessa tuntuu turhauttavalta, että romaanien todenmukaisuudesta jaksetaan kiistellä. Tästä jaksaisin paasata kirjallisuutta opettaessani. Onko Virtasen lottakuva oikeampi kuin Linnan luomuksen, ainoana nimeltä mainitun lotta Kotilaisen? Lyhyt vastaus: ei. Kaunokirjallisuudessa kirjailija saa yleistää ja kärjistää täysin mielensä mukaan, eikä hänen tarvitse olla vastuussa kansallisista käsityksistä. Se jääköön historiankirjoituksen heiniksi. Kirjailijan velvollisuukseksi voisi todeta Ulla Rantalan ajatusten mukaisesti, että kunhan hoitaa työnsä hyvin niin että voi olla itse tyytyväinen, ei muilla pitäisi olla nokan koputtamista.
January 13, 2022
Omaelämäkerrallinen suomalaisen sotaromaanin naisversio, joka osallistuu samaan kilpaan mahdollisimman realistisia yksityiskohtia sisältävästä reipashenkisestä fiktiosta, jopa kuvaten samaa purnausta ja maanpuolustushengen hiipumista.
Tässä ei tosin ammuta ryssiä vaan sähkötetään, asutaan kurjissa kämpissä ja vietetään iltoja upseerien kanssa. Miehet on nimetty sukunimellä, "tyttöjä" puhutellaan etunimellä. Kunnollinen Irja Virtasen alter ego Ulla Rantala itkee naisellisesti vastoinkäymisissä ja sulhanen, jolle hän on uskollinen, pelastaa hänet monta kertaa ikävyyksiltä.
Kerronta on tosi aistivoimaista ja kuvallista, kohtauksesta mennään toiseen kuin tv-draamaa katsoisi. Murteita ja morsea puhutaan uskottavasti. Naisena Irja Virtanen on opiskellut tarkasti sota-ajan yksityiskohdat ja kirjannut ne, varmaankin jottei syytetä virheistä.
Te olette niitä naisia, jotka ensi silmäyksellä eivät näytä miltään. Mutta kun katsoo tarkemmin, löytää hyviä yksityiskohtia. Pehmeä kodikas nainen, terve, ei liian älykäs. Tasainen mukava tyttö, jonka luona viihtyy.
Vuoden 1956 teoksessa valitellaan jo kaksinaismoralismia: Miten miehille on ok vokotella lottia rintamalla kun kotona on vaikeaa, mutta naisille sama käytös ei ole sallittu, tosin tämän sanoo "kuuluisaksi sotavampiksi" leimattu nainen, jonka "kauniit kasvot näyttivät lapsellisilta, mutta silmissä oli kokenut, julma katse".
Maineesta on todellakin pidettävä huolta: "Tuo kapteenisi ei ikimaailmassa huoli vaimokseen tuollaista juoppoa pissakinttua.” Juomisesta kiinni jääminen tarkoittaisi lotalle kotiin lähettämistä rintamalta.
Seksuaalisesta ahdistelusta puhutaan hyvin suoraan ja graafisesti, ja aikanaan oli varmasti hurjaa kertomaa, että venäläisen naiskapteenin ruumis raiskattiin.
Kirjan loppupuolella kommentoidaan lotta-aatetta aina sanaa myöten: sipoolainen eukko, joka solkkaa ruotsia, puhuu punikeista ja valkoisista aatteen kyllästämänä ja palaa Sipooseen lypsämään ainoata lehmäänsä pitäen itseään parempana kuin muut Sipoon työläiseukot. Isän kautta tulee myös kommentaari kansalaissodan anteeksiannosta.
Virtasen lotat ovat myös kateellisia ja juonittelevat toisiltaan miehiä, juovat ja hierarkiset lottapiirit toimivat suhteilla. Ei ihme, että kirjaa pidettiin aatteen vastaisena. Vaan tämäpä päätyi 2000-luvulla äänikirjaksi.
Tästä, Tuntemattomasta ja Sissiluutnantistako se johtuu, että juhlapuheissa pitää vieläkin ylistää lottien moraalista siveyttä ja tunnollisuutta?
73 88 CL
Tässä ei tosin ammuta ryssiä vaan sähkötetään, asutaan kurjissa kämpissä ja vietetään iltoja upseerien kanssa. Miehet on nimetty sukunimellä, "tyttöjä" puhutellaan etunimellä. Kunnollinen Irja Virtasen alter ego Ulla Rantala itkee naisellisesti vastoinkäymisissä ja sulhanen, jolle hän on uskollinen, pelastaa hänet monta kertaa ikävyyksiltä.
Kerronta on tosi aistivoimaista ja kuvallista, kohtauksesta mennään toiseen kuin tv-draamaa katsoisi. Murteita ja morsea puhutaan uskottavasti. Naisena Irja Virtanen on opiskellut tarkasti sota-ajan yksityiskohdat ja kirjannut ne, varmaankin jottei syytetä virheistä.
Te olette niitä naisia, jotka ensi silmäyksellä eivät näytä miltään. Mutta kun katsoo tarkemmin, löytää hyviä yksityiskohtia. Pehmeä kodikas nainen, terve, ei liian älykäs. Tasainen mukava tyttö, jonka luona viihtyy.
Vuoden 1956 teoksessa valitellaan jo kaksinaismoralismia: Miten miehille on ok vokotella lottia rintamalla kun kotona on vaikeaa, mutta naisille sama käytös ei ole sallittu, tosin tämän sanoo "kuuluisaksi sotavampiksi" leimattu nainen, jonka "kauniit kasvot näyttivät lapsellisilta, mutta silmissä oli kokenut, julma katse".
Maineesta on todellakin pidettävä huolta: "Tuo kapteenisi ei ikimaailmassa huoli vaimokseen tuollaista juoppoa pissakinttua.” Juomisesta kiinni jääminen tarkoittaisi lotalle kotiin lähettämistä rintamalta.
Seksuaalisesta ahdistelusta puhutaan hyvin suoraan ja graafisesti, ja aikanaan oli varmasti hurjaa kertomaa, että venäläisen naiskapteenin ruumis raiskattiin.
Kirjan loppupuolella kommentoidaan lotta-aatetta aina sanaa myöten: sipoolainen eukko, joka solkkaa ruotsia, puhuu punikeista ja valkoisista aatteen kyllästämänä ja palaa Sipooseen lypsämään ainoata lehmäänsä pitäen itseään parempana kuin muut Sipoon työläiseukot. Isän kautta tulee myös kommentaari kansalaissodan anteeksiannosta.
Virtasen lotat ovat myös kateellisia ja juonittelevat toisiltaan miehiä, juovat ja hierarkiset lottapiirit toimivat suhteilla. Ei ihme, että kirjaa pidettiin aatteen vastaisena. Vaan tämäpä päätyi 2000-luvulla äänikirjaksi.
Tästä, Tuntemattomasta ja Sissiluutnantistako se johtuu, että juhlapuheissa pitää vieläkin ylistää lottien moraalista siveyttä ja tunnollisuutta?
73 88 CL
September 27, 2022
Kesän Lottamuseossa näin tämän kirjan ja nappasin heti lukulistalle.
Mielenkiintoinen ja ehdottomasti sellainen aihe, jonka kanssa haluan jatkaa.
Seela Sellan lukemana nautinto!
Kirjan loppusanat kertoivat kirjan vastaanotosta ja kirjailijasta. Suosittelen lukemaan senkin.
Mielenkiintoinen ja ehdottomasti sellainen aihe, jonka kanssa haluan jatkaa.
Seela Sellan lukemana nautinto!
Kirjan loppusanat kertoivat kirjan vastaanotosta ja kirjailijasta. Suosittelen lukemaan senkin.
July 14, 2018
Olipahan hieno sotakirja tämäkin. Suotta tämä katosi jonnekin 50 vuodeksi. Onneksi tästä tuli uusintapainos 2006, vaikka taitaa sekin olla jo enimmäkseen unohtunut. Kai tämä naisnäkökulma jatkosotaan oli aikaansa edellä ja sen verran kaunistelematonta tekstiä, että lottakuvan vaalijat ovat varmasti kiskoneet hernettä nenäänsä toden teolla.
Radistilotta Ullan sotakiertue jatkosodassa on kuitenkin mielenkiintoinen kertomus asemasodasta naisnäkökulmasta. Kannattaa lukea Tuntemattoman sotilaan kaveriksi, jos aihe yhtään kiinnostaa.
Radistilotta Ullan sotakiertue jatkosodassa on kuitenkin mielenkiintoinen kertomus asemasodasta naisnäkökulmasta. Kannattaa lukea Tuntemattoman sotilaan kaveriksi, jos aihe yhtään kiinnostaa.
March 4, 2016
Pidin kovasti Virtasen tavasta kirjoittaa. Perspektiivin vaihto tarvittaessa, tiedon pimitys ja paljastus juuri oikealla hetkellä olivat hyviä piirteitä. Kirjassa käytetään hieman outoa suomenkieltä, mikä alussa haittasi lukemista, mutta kun sitten pääsin sisään kirjaan, aloin oikeasti välittää henkilöhahmoista ja niistä arjen ja työn ongelmista mitä heillä oli.
August 1, 2023
"Naisten Tuntemattomaksi sotilaaksi" titeerattu Kenttäharmaita naisia olikin mielenkiintoinen tapaus. Luin kirjaa oletuksella, että se ei olisi mitään kovin ihmeellistä, 50-luvulla kun julkaistu on ja lottien siveyttä mainostetaan joka puheessa. Ja vielä mitä.
Itse kirjan julkaisulla onkin jo mielenkiintoinen historia. Pari vuotta Tuntemattoman jälkeen julkaistu kirja, jossa lottien elämää kuvailtiin realistisena luonnollisesti päätyi kohujen listalle. Kirjan todettiin olevan lotta-aatteen vastainen (vaikka kirjailija itse kyllä oli lotta ja omia kokemuksiaan kertoo), eikä täten ollut soveltuva kuvaus Lotta-Svårdista. Haukuttiin sitä myös Tuntemattoman vesittyneeksi kopioksi. Toista panosta ei otettu ja näin Kenttäharmaita naisia jäikin unholaan 60 vuodeksi, kunnes teki nousun haudastaan 2000-luvulla.
Vaikkakin tarinassa ei juurikaan olla rintamalla ampumassa vihollisia taikka räjäyttämässä tankkeja, on se silti hallinnut sodan - ja elämän- pelottavat puolet. Kirjeitä kuolleista tulee jatkuvasti, kaverit sairastuvat kuolettavasti ja kaasuhyökkäyksen vaara leijailee ilmassa. Ja naisina lotat tuppaavat saamaan vielä lisää paskaa niskaansa. Seksuaalista ahdistelua päähenkilö Ulla ja muut lotat joutuvat kokemaan niin henkisenä kuin fyysisenä, eikä lottien maanpuolustustahtoa oteta vakavasti. Oikeastaan lottia ei tahdota ollenkaan sotaan mukaan - eihän se sota naiselle kuulu- puhelevat sotamiehet. Kaikki tämä ja sukupuolten käänteismoralismin arvostelu ovat varmasti siis olleet shokeeraava settiä lukea aikana, kun kirja ensimmäisenä julkaistiin.
Kirjan synkistä juonista ja tunnelmista huolimatta oli tämä myös hauska lukukokemus. Lottien keskeiset draamat olivat huvittavaa kuunnella. Varsinkin iki-ihastuttava Lahja aiheutti milloin minkälaista hauskaa kitkeryyttä ja hupia joka juonenkäänteessä.
Kaiken kaikkiaan Kenttäharmaita naisia on sekä tunteikas, että hauska lukukokemus, joka ehdottomasti ansaitsisi mukaan sille kuuluvaansa valokeilaan Tuntemattoman sotilaan ja muiden suomalaisten klassikoiden joukkoon. Ihan huippu! :D
(ps: Seela Sellan äänikirjaversio on ehdoton suositus!!!)
Itse kirjan julkaisulla onkin jo mielenkiintoinen historia. Pari vuotta Tuntemattoman jälkeen julkaistu kirja, jossa lottien elämää kuvailtiin realistisena luonnollisesti päätyi kohujen listalle. Kirjan todettiin olevan lotta-aatteen vastainen (vaikka kirjailija itse kyllä oli lotta ja omia kokemuksiaan kertoo), eikä täten ollut soveltuva kuvaus Lotta-Svårdista. Haukuttiin sitä myös Tuntemattoman vesittyneeksi kopioksi. Toista panosta ei otettu ja näin Kenttäharmaita naisia jäikin unholaan 60 vuodeksi, kunnes teki nousun haudastaan 2000-luvulla.
Vaikkakin tarinassa ei juurikaan olla rintamalla ampumassa vihollisia taikka räjäyttämässä tankkeja, on se silti hallinnut sodan - ja elämän- pelottavat puolet. Kirjeitä kuolleista tulee jatkuvasti, kaverit sairastuvat kuolettavasti ja kaasuhyökkäyksen vaara leijailee ilmassa. Ja naisina lotat tuppaavat saamaan vielä lisää paskaa niskaansa. Seksuaalista ahdistelua päähenkilö Ulla ja muut lotat joutuvat kokemaan niin henkisenä kuin fyysisenä, eikä lottien maanpuolustustahtoa oteta vakavasti. Oikeastaan lottia ei tahdota ollenkaan sotaan mukaan - eihän se sota naiselle kuulu- puhelevat sotamiehet. Kaikki tämä ja sukupuolten käänteismoralismin arvostelu ovat varmasti siis olleet shokeeraava settiä lukea aikana, kun kirja ensimmäisenä julkaistiin.
Kirjan synkistä juonista ja tunnelmista huolimatta oli tämä myös hauska lukukokemus. Lottien keskeiset draamat olivat huvittavaa kuunnella. Varsinkin iki-ihastuttava Lahja aiheutti milloin minkälaista hauskaa kitkeryyttä ja hupia joka juonenkäänteessä.
Kaiken kaikkiaan Kenttäharmaita naisia on sekä tunteikas, että hauska lukukokemus, joka ehdottomasti ansaitsisi mukaan sille kuuluvaansa valokeilaan Tuntemattoman sotilaan ja muiden suomalaisten klassikoiden joukkoon. Ihan huippu! :D
(ps: Seela Sellan äänikirjaversio on ehdoton suositus!!!)
June 18, 2022
Omaelämäkerrallinen kuvaus lottien elämästä sodan aikana. Kertomus keskittyi pääosin kertomuksiin ihmistenvälisistä suhteista iloineen ja ristiriitoineen. Jäin kaipaamaan enemmän kuvausta varsinaisten sotatoimien liittymisestä lottien toimintaan. Kirjan lotat työskentelivät radisteina, mutta heidän työtään kuvattiin kovin yleisellä tasolla. Kirjassa ei avattu yhtäkään heidän vastaanottamaansa tai lähettämäänsä viestiä tai osaston reagointia niihin.
August 27, 2017
Lähinnä omakohtaista raportointia lottien elämästä ja olosuhteista jatkosodan Itä-Karjalassa. Ei juurikaan kirjallisia ambitioita.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews