Merirosvoja ja saarentyttöjä, flirttailevia džinnejä, polttavaa kaipuuta ja juonitteluja hovissa. Yhdeksän kirjoittajan queerit rakkaustarinat kuljettavat lukijansa läpi historian Saimaan tummista vesistä keijujen kansoittamaan Lontooseen.
Magdalena Hai is a Finnish author of SF&F and children’s tales. Hai’s prose, long and short, has been nominated for several awards (Finlandia Junior Award, The Nordic Council Children and Young People's Literature Prize, LukuVarkaus, Topelius, Arvid Lydecken, Runeberg Junior) and has won the Kirjava Kettu, Stalker, Atorox, Blogistanian Kuopus, Kaarina Helakisa and the Finnish Literary Export Prize (Tulenkantaja). Her latest YA-series, Royaumen aikakirjat (The Chronicles of Royaume), includes so far two novels, Kolmas sisar (The Third Sister, Otava 2018) and Isetin solmu (The Knot of Iset, Otava 2021). Her and Teemu Juhani's Painajaispuoti/The Little Shop of Nightmares series has been sold to 24 language areas.
A lover of cross-genre fiction and all things strange, Hai often combines elements of sci-fi, fantasy, and horror in her fiction. Besides writing Hai is an active member and editor in Osuuskumma Publishing.
Siitä asti kun ensi kertaa kuulin Osuuskumman olevan julkaisemassa sateenkaariromantiikkaan keskittyvän historiallisiin miljöihin sijoittuvan fantasianovellikokoelman, olin erittäin kiinnostunut. Sen jälkeen, kun ensi kertaa näin teoksen Sydänten salonki mielettömän upean kansikuvan, odotukseni nousivat lisää. Hankin kirjan heti syksyllä Helsingin kirjamessuilta, mutta odotin joululoman rauhaa, ennen kuin annoin itselleni luvan sujahtaa sen rauhoittaviin pilvipalatseihin. Vaikka Edith Arkon ja Magdalena Hain toimittamassa kokoelmassa on vaikuttava tekijäkaarti, jossa on mukana monia kotimaisia suosikkejani, hieman myös huolestutti: olisiko Sydänten salonki kuitenkaan aivan niin kimmeltävän ruusuinen kokemus kuin kiiltävä kansikuvansa?
Novellikokoelmien kanssa minulla on usein lukijana sama ongelma kuin albumien kuuntelemisessa: muutamat hitit jäävät suosikeiksi ja loput unohtuu nopeasti tasapaksumpana massana. Onneksi vaikka tälläkin kertaa tietyt novellit jäivät suurimmiksi suosikeiksi, kokoelma oli harvinaisen tasainen siinä, että kiinnostavia sateenkaarevia sankareita, glamöröösejä historiallisia tapahtumapaikkoja, romanttista kutkutusta ja spekulatiivisia twistejä riitti, ja tunnelma pysyi leppoisana. Tärkeää tämä on erityisesti siksi, että sateenkaariromansseilla on kirjallisuudessa traagisen painotuksen historia, ja tällaiselle suloisemmalle ja katarttisemmalle kirjalle on ollut kova tilaus. Postiviivisilla tarinoilla historiaa otetaan omaksi ja fantasia on tähän oiva keino.
Lempinovellejani oli ehkä Magdalena Hain Vaihdokas, merirosvonovelli intersukupuolisen peikon ja merirosvon morsiamen romanssista, jossa oli mukavaa kotimaista vanhojen miekkaseikkailujen Rosvo-Roope-henkeä. J.S. Meresmaan Osa samaa salaisuutta yhdistää kirjailijan bravuurialoja ja tarjoaa sekä kuumailmapalloilu-steampunkia, polyamoriaa että lemmikkimarsuja. Rujommasta romantiikasta tunnettu Artemis Kelosaarikin malttoi sävyä pastellisemman romanssin pariin teatterista innostuneen homoprinssin tarinassa Kauniimpi maailma, vaikka häivähdys tummempaa piileksii siinäkin pitsien alla. Anni Kuu Nupponen herkuttelee Versailles´n hovin valeasujen, vakoojien ja salattujen suukkojen parissa mukavan feministisellä otteella. M.A. Tyrskyluoto puolestaan yhdistää steampunk-mausteita ja Tuhannen ja yhden yön tarinoita ihmeellisiä kojeita rakentavan Oronzon ja hänen ärsyttävän viehättävän kilpakumppaninsa aistikkaassa kertomuksessa.
Romanttisia novelleja sateenkaaren eri väreissä ja spekulatiivisilla elementeillä. Kaikissa tarinoissa on tarkoituksella onnellinen loppu, koska elämässä on jo ihan tarpeeksi ankeutta ja surkeutta.
Kuten aina antologioissa, osa novelleista miellytti enemmän ja osa vähemmän. Kokonaisuus on kuitenkin toimiva ja ilahduttavan monipuolinen. Yleensä romanttinen kirjallisuus aiheuttaa minussa jonkin sortin allergisen reaktion, mutta niin se vain on, että kaikki toimii paremmin sateenkaarevana ja spefistisenä.
Ilahduin kovasti, kun löysin queer-romanttisia tarinoita sisältävän kirjan. Kuitenkin rehellisempää olisi ollut lisätä nimeen romanttisia ja eroottisia tarinoita, sillä romantiikka katosi useissa tarinoissa harlekiiniosaston ja seksifantasioiden alle. Vähän harmittaa myös se, että queerista puhuttaessa ei voida puhua kaikista tasavertaisina ja ihan tavallisina ihmisinä nyt kun sille on annettu avoin estradi, vaan romanttisen parin/suhteen osapuoli on monesti joku fantasiaolento (peikko, keiju, vedenväkinen tai džinni). Miksi ei voi olla todellisuutta, jossa ihmiset rakastavat toisiaan omina itsenään ja se on yhteisön hyväksymä normi, vaan queer on heitetty jonnekin keijuslummiin ja arkitodellisus sitä, että queeria hyljeksitään/pelätään?
Monisuhteisuudesta kirjoitettu novelli Valtiatar pinnan alla järkytti ehkä eniten. Vedenväen vastuutaan pakeneva valtiatar Salme, huijaa pinnan päällä elävän miehen rakastumaan itseensä, mutta ei kerro tälle ettei ole ihminen tai että on monisuhteinen, ja jo suhteessa yhden kumppanin kanssa. Mies kosii Salmea, mutta avioliitto ei tietenkään tule kyseeseen. Mies alkoholisoituu saatuaan selville ettei Salme ole ihminen. Lopussa selviää, että Salme on myös järjestänyt miehelle baby trapin eikä voi itse kuitenkaan huolehtia lapsesta, joten mies haetaan asumaan saareen ja hoitamaan lasta, samalla kun Salme nauttii kahdesta kumppanista. Tässä ei mun mielestäni ollut mitään romanttista. Missä kommunikaatio, koska se jos mikä olisi hot. Valehtelu, kiukuttelu ja baby trap NOT.
Parhaat tarinat olivat ehdottomasti Anni Kuu Nupposen Tuliruusu, eli kertomus siitä, kuinka onni suosii rohkeaa, M.A Tyrskyluodon Hengen viettelys ja Jenny Kangasvuon Les cocottes déshabillées.
Sydänten salonkiin mahtui monta kiehtovaa historiallista miljöötä, joihin oli annosteltu ripaus tai kuormalavallien taikaa. Jokaisen novellin rakkaustarina hehkui sateenkaaren väreissä ja loppu oli onnellinen. Antologiaan mahtui novelleja, joista pidin todella paljon ja jokaisen tarinan maailma vaikutti huolella suunnitellulta. Tosin osa tarinoista eteni omaan makuuni vähän turhan hätäilevästi ja hahmot jäivät paikoitellen aika kevyiksi. Pidin erityisesti siitä, miten kirjaan oli koottu niin erilaisia tarinoita ja kirjoittajia, mutta kokonaisuus pysyi silti hyvin eheänä.
Tällaisia teoksia saisi kirjoittaa enemmän. En ole mikään romantiikan suurin ystävä, mutta Sydänten salongin tarinat vetosivat jopa meikäläiseen. On sydämen tykytyksiä, kaipeilevia katseita, riipivää kaipuuta, raudan lujaa himoa ja vaikeita päätöksiä eli kaikkea mitä romantiikasta olettaa saattaa. Loistavien kirjailijoiden käsissä kuitenkin ne eivät tunnu useammankaan novellin jälkeen puhki kulutetuilta ja cringeiltä. Moninaiset queer-suhteet on rakennettu loistavasti ja mukana on naispareja, miespareja, jotain siitä väliltä ja polysuhteita. Koska kyse on novelleista niin sivumäärä on rajoitettu joten kovin syvälle tarinaan ei päästä. Hahmoille on kuitenkin onnistuttu rakentamaan lihaa luiden päälle ja jokaisen novellin hahmo erottuu muista. Miljööt ovat erilaisia ja monia tarinoita olisi lukenut pidempäänkin. Omat lempparini olivt Vaihdokas, Valtiatar pinnan alla, Leskiherttuatar ja kotiopettajatar sekä Osa samaa salaisuutta
novellikokoelmia on aika vaikee arvostella kun jokainen tarina on niin oma kokonaisuutensa. tää oli kuitenki ylipäätään aika hyvä, joistain en oikeen tykänny, mutta suurin osa oli vähintäänkin kivoja, muutamat tosi hyviä. nää oli kaikki historiallista romantiikkaa, mistä tykkäsin, mut ekat tosi kauas menneisyyteen sijottuvat ei ollu niin mielenkiintosia. toisista ei taas saanu oikeen kiinni, että mihin aikaan sijottuu, mutta ei kai sillä niin väliä. kaikissa oli myös jotain spefi elementtejä ja suurin osa oli tosi kiinnostavia mutta jotku tuntu vaan vähän turhilta. suosikkeja oli Viiniä ja sielunvihollisia ja Leskiherttuatar ja kotiopettajatar.
Viihdyttäviä novelleja minulle tuntemattomilta kirjailijoilta. Epäilin joidenkin kirjoittaneen salanimien suojassa, mutta olin väärässä. Kerronta oli kaikilla oikein sujuvaa, mutta fantasia (peikkoja, koneihmisiä, keijuja) nyt vaan ei ole mun juttu.
Ihana kokoelma sateenkaarevia spefitarinoita kiinnostavilta kirjailijoilta. Lukisin vaikka heti toisen samanlaisen. Jotenkin eniten mieleeni jäi Edith Arkon Leskiherttuarar ja kotiopettajatar, ja toisaalta saisinpa jatkoa J. S. Meresmaan tarinalle… Maria Carolen Viiniä ja sielunvihollisia puhutteli myös. Tosi suositeltava kokoelma! Lue, jos haluat spefiä ja queeria ja hyvää mieltä.
Tämän Osuuskumman julkaiseman novellikokoelman alaotsikko lupaa queer-romanttisia tarinoita. Niitähän sitten tulee! Kirjailijoille annettiin toimeksiannoksi kirjoittaa historiallista romantiikkaa siten, että mukana oli joku spekulatiivinen elementti ja jotain queeriä. Historiaa sai kirjoittaa uusiksi, mutta varsinaisia vaihtoehtohistorioita ei haettu.
Novellit etenevät aikajärjestyksessä, alkaen Itämeren keskiaikaisten merirosvojen aikakaudelta ja Italian renessanssista, edeten vuosisatojen halki aina 1900-luvun alkuun zeppeliinien aikakaudelle. Kirjoittajina on tuttuja ja taitavaksi tiedettyjä nimiä, joten osasin odottaa kokoelmalta laatua. Sitä sainkin: Sydänten salonki on kovin tasalaatuista tavaraa. Totta kai jotkut novellit erottuvat enemmän edukseen, eikä jokainen ole joka makuun täysosuma, mutta mitään näistä ei sovi huonoksi kutsua.
Feministinen vire välittyy useista novelleista. Naishahmot ovat vahvoja ja tahtoa täynnä olevia toimijoita, joille romantiikan lakien mukaisesti käy vastoinkäymisten jälkeen hyvin. Tämä kokoelma on täynnä onnellisia loppuja, vaikka kaihoa ja niitä vastoinkäymisiäkin tarinoista tietysti löytyy. Queer-kulmasta tarjolla on lesbo- ja homosuhteita, monisuhteisuutta, interseksuaalisuutta ja myös erilaisia ei-inhimillisiä rakastajia.
Vahvempina spefielementteinä tarinoissa nähdään koneihmisiä, ihmeellisiä koneita ja myyttisiä olentoja. Toisinaan spefi on vain pientä kuorrutusta, esimerkiksi Aurinkokuninkaan hoviin sijoittuvan tarinan ohut kerros taikapölyä, joka vain alleviivaa asetelmaan sisältyvää eriarvoisuutta, mutta ei ole itsessään kovin vahva elementti tarinassa.
Jos omia suosikkejani mainitsen, listalta löytyisivät ainakin Maria Carolen kahdesta erilaisesta leskirouvasta ja viininviljelystä kertova ”Viiniä ja sielunvihollisia”, Edith Arkon keijuja viktoriaaniseen Englantiin istuttava ”Leskiherttuatar ja kotiopettajatar” ja Jenny Kangasvuon kahdesta omaperäisestä varieteetähestä kertova ”Les cocottes déshabillées”.
Maailmaan tarvitaan lisää queeriä ja spefiä romantiikkaa, se on selvä tämän kokoelman myötä.
So refreshing! I'm not a huge reader of romance and I totally skip fantasy. This book was about both, with a queer views and characters. Which actually seemed so natural, even circumstances were a bit supernatural. The task given for all the stories was to end them happily, which I'm still not quite sure I liked. To know it will be a happy end was a bit of a spoiler and differs for the hope for a happy end and fear it won't end great. If you are looking for something different, grab this book! And please more similar books to the bookshelves.
Tämä oli aivan ihana luettava. Hyvän mielen sareenkaariromansseja, kaikki taidolla kirjoitettuja. Edustettuina on laaja kirjo erilaisia sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä. Ajallisesti kirjan tarinat sijoittuvat ajanjaksolle myöhäiskeskiajasta lähes nykypäivään, lähes kaikki erilaisella spekulatiivisen fiktion twistillä: on peikkoja, keijuja, ilmalaivoja, golemeita... Yksikään tarina ei oikeastaan noussut muiden yläpuolelle, mutta se kertoo lähinnä kokoelman korkeasta laadusta.
Antologian taso oli hyvin laidasta laitaan. Ensimmäinen tarina oli suorastaan lapsellinen, mutta jo seuraava nosti tasoa korkeammalle. Aiheet olivat ihanan erikoisia.