Takakannessa sanottiin, että kysymyksessä on vimmaisen puhutteleva romaani. Itse sanoisin, että romaani oli kliinisen toteava. Teksti oli pitkälti asioiden luettelointia. Päähenkilö ei tuntunut ranskalaisnaiselta, vaan suomalaiselta. Rinnastus Normandian maihinnousun ja syöpää vastaan taistelun välillä ei minulle toiminut, ja sotakuvaukset jäivät siksi irrallisiksi. Samoin kaikki henkilöt. Liian ohutta.
Aihe kiinnosti ja toki ennakkokohu herätti mielenkiinnon. Paljas kieli ja lyhyet kappaleet tekivät kirjasta helppolukuisen kuten muutkin ovat maininneet. Aihe on raskas mutta ei liian ahdistava. En kuitenkaan pystynyt samastumaan päähenkilöön, joka voivotteli kohtaloaan (toki se on tilanne, jossa itse varmasti olisin yhtä raunioina) ja muisti joka välissä toistaa miehellään olevan toinen nainen. Siksi romaani jäi etäiseksi eikä minua lopulta kiinnostanut, miten siinä käy.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-2011: 196/196) 2012: 4/6 (2013: 5/6) 1984-2023: 205/268
4/5. Riikka Ala-Harjan toinen Finlandia-ehdokkuus (Tom Tom Tom 1998). Tämä Maihinnousu oli kyllä isohko pettymys tuohon edeltävään ehdokkaaseen verrattuna. Kirjan päähenkilön olisi pitänyt olla ranskalaisnainen, jota eivät kuitenkaan pelkkä nimi ja asuinpaikka riittäneet tekemään ranskalaiseksi. Nainen tuntui koko ajan enemmän suomalaiselta kuin ranskalaiselta. Olisiko siis kirja kannattanut sijoittaakin Suomeen, eli ympäristöön, josta kirjailija olisi todennäköisesti osannut kirjoittaakin uskottavammin? Samalla olisi tietysti täytynyt luopua myös Normandian maihinnousun kuvaamisesta ja päähenkilön elämäntilanteen rinnastamisesta siihen. No, sekin olisi saattanut tehdä kirjalle vain hyvää.
Olisin voinut antaa enemmänkin tähtiä, mutta jotenkin kirja oli minulle sittenkin "vain" ok. Toki tarina oli koskettava ja teksti sujuvaa ja kieli kaunista, mutta jotenkin tämä jäi silti etäiseksi lukukokemukseksi, en tiedä miksi.
Kohuttu ja kehuttu kirja. Aihe oli raskas ja ravisteleva, mutta teksti oli kepeää ja helppolukuista. Tarina piti otteessaan kirjan loppuun asti, mutta juoni oli ehkä vähän yllätyksetön. Analogisuutta sotavihollista ja syöpää vastaan taistelemisessa oli mielestäni liikaakiin alleviivattu.
Kohun yllyttämänä tähän tuli tartuttua, kovin heppoinen itse teos oli poruun verrattuna. Parhaiten kuvatut hahmot olivat maihinnousun sotilaat, muut jäivät kovin etäisiksi ja pinnallisiksi. Hyvä välipala kuitenkin, eikä rasittanut pollaa liikaa.
Luin yhdeltä istumalta, en kertakaikkiaan malttanut laskea kirjaa käsistäni. Juoni oli hyvä, mutta sisällöllisesti olisin kaivannut jotain lisää. Ehkä enemmän lapsen näkökulmaa. Tämän jälkeen on pakko tutustua kirjailijan muihinkin teoksiin!
Helppo- ja nopealukuinen kirja. Raskaasta aiheesta oli kirjoitettu kepeästi. Teos ei puhutellut minua sen kummemmin. Ei mitään tajunnan räjäyttävää, ennemmikin välipalaksi lukaistu kirja. Odotin puhuttelempaa tekstiä.
Avioliitossaan petetyksi joutuneen naisen sinnittely syöpään sairastuvan lapsen rinnalla vei mukanaan. Ranska miljöönä ja maihinnousun historia kiinnosti. Päähenkilö jäi hiukan etäiseksi, kenties kansallisuutensa takia.
Takakannessa kirjaa kuvaillaan vimmaiseksi, mutta en käyttäisi sitä sanaa. Hiljaista epätoivoa, sitä sen sijaan löytyy. Jotenkin kuulas, ilmava kirja. Toisaalta, jäi vähän etäiseksi, vaikka hyvä olikin.
Rankka aihe, jota Ala-harja kuljettaa kaiketi metaforisten Normandian maihinnousu-kuvausten lomassa. Kaikki kirjoittavat nykyisin preesensissä, joten sen kanssa voi elää, mutta keskimäärin viiden sanan pituiset lauseet pistävät korvaan melko pian.
Äktenskapet knakar i fogarna och åttaåringen insjuknar i leukemi. Julie, berättaren och landstigningsexperten, är distanserad i sin sorg och sitt återberättande. Det fungerar ganska långt, men ibland saknar jag mera värme, mera känslor.
Selkeästi kerrottu tarina, koskettava. Ehkä makuuni hieman yksinkertainen, mutta helppolukuinen. Jokin jäi mietityttämään lukemisen jälkeen, ehkä kokonaisuuden hallinta.