Vampyyreja ja outoja voimia. Tämä ennakkoluulottoman tutkijan käsikirja paljastaa oikeat ja väärät noidat, kertoo kauheista verta imevistä vampyyreista ja siitä, miksi niihin on uskottu. Kirja testaa yliluonnollisia kykyjä ja tarjoaa yli 70 kummitusjuttua.
Kirja on oikeastaan, kun alkuperäinen nimi kertoo, opas yliluonnolliseen maailmaan. Käydään läpi vampyyrien legendoja, kummittelun historiaa sekä muita yliluonnollisia asioita ennakkonäkemisestä telekinesiaan. Opas on todella laaja ja jokaisella aukeamalla on upea kuvitus. Listassa onkin noin kymmenen eri taiteilijaa, jotka ovat olleet luomassa kuvitusta.
Kirjassa toisaalta kerrotaan yliluonnollista asioista, mutta samalla pohditaan niiden taustoja sekä joissain kohdin uskottavuutta. On laaja katsanto eri kulttuurien näkemyksiin esim. aaveista ja kummituksista sekä miten erilaiset yliluonnolliset kokemukset koetaan eri puolilla maailmaa. Kirjailijat ovat tehneet paljon tausta työtä ja sen näkee. Lyhyeksi oppaaksi tässä on todella paljon asiaa ja siksi ihan mielenkiintoinen lisä kirjahyllyyn.
When I was child, I loaned this book from the book mobile so many times, I still remember some of the stories. I should loan it again some day. I may still give me some chills.
Tulipahan tämäkin kulttiklassikko luettua vihdoinkin! Lapsenahan en tätä koskaan lukenut, enkä siis traumatisoitunut, kuten moni muu lapsi.
Kirja on kiinnostava ja siinä olevat kuvat todella hienoja - ja no, aika pelottaviakin. Ja pelottavan kuumottavia ovat myös kirjan tarinat. En kyllä yhtään ihmettele, miksi lapsia on pelottanut. Muutamat kuvat olivat oikeasti todella kammottava (esimerkiksi verinen leijuva pää, joka minun oli pakko lopulta peittää, kun luin kyseistä aukeamaa) :D
Pidän siitä, että kirja in jaettu kolmeen osaan, jotka käsittelevät vähän eri asioita. Viimeisen osan UFO-jutut ja muut tuntuivat ehkä hieman irralliselta lisältä kirjaan, mutta ihan mielenkiinnolla niitäkin luin. Kirjan aiheet kyllä kiinnostavat minua, vaikka en voikaan sanoa erityisesti uskovani esimerkiksi kummituksiin.
Todella kiinnostava "tietokirja", joka on tehty niin, ettei sitä ole puuduttavaa tai tylsää lukea. Kirjaa pystyy lukemaan pienissä pätkissä, esimerkiksi aukeaman kerrallaan, tai sitten vaikkapa yksi osio kerrallaan. Olen iloinen, että luin tämän! Koen valaistuneeni :D
Nigdy wcześniej nie czytałam tak ciekawej i świetnie oprawionej książki. W środku wygląda jak komiks, a jednocześnie dostarcza czytelnikowi ogrom informacji i powód do odczuwania niepokoju. Przepiękne ilustracje, w szczególności te przedstawiające różnorakich wampirów. Czytanie tego było czystą przyjemnością.
Nostalginen kirja, vaikka ei tullutkaan luettua tätä lapsena. Pidin kirjasta tosi paljon, mutta lopun ESP-jutut pilasivat itseltä tunnelmaa, kun ne eivät tuntuneet liittyvän hirviöihin, noitiin ja muihin mitenkään. Kuvitus on tyylikäs ja uskon, että tämä on painajaisia aiheuttanut.
Kirja joka traumatisoi kokonaisen sukupolven. Noidan käsikirjalla on minulle niin suuri nostalgia-arvo, etten edes yritä analysoida sitä missään muussa valossa – vaikka onhan se tästä ajasta luettuna myös hurmaava tuulahdus kaheksankytluvulta. On mielenkiintoista, millaista kulttimainetta juuri tämä kirja nauttii ikätovereideni keskuudessa; millainen yhdistävä sukupolvikokemus haudasta nousevia vampyyreja ja sinisiä irtopäitä sisältävä kirja voikaan olla 💕
I forgot to rate this last spring, and in case I don't get around to writing a review, I just need to warn you that my rating is less about quality and is significantly amplified by nostalgia. Pretend that there are about 20 reread dates.
Noidan käsikirja oli kasarin ja ysärin lapsille nostalginen sukupolvikokemus: kirja jota kiellettiin, pelättiin ja piiloteltiin. Unettomat yöt, irti revityt kannet ja pelottavat kuvat elävät monen muistoissa. Niinpä kuin viimein tehtiin uusintapainos, se oli varsinainen mediatapaus ja herätti heti valtavasti kiinnostusta. Mutta miten hyvin Noidan käsikirja on kestänyt aikaa ja onko sitä aihetta tarjota uusille sukupolville, vai parempi jättää nostalgiannälkäisten kirjahyllyihin?
Nimestään huolimatta Noidan käsikirja ei opeta loitsuja, vaan se on yliluonnollisten asioiden yleistietokirja lapsille ja nuorille. Siinä käsitellään kattavasti niin vampyyrit, aaveet kuin harvinaisemmatkin mytologiset kauhut ja erilaiset uskomukset. Aikoinaan nimi Noidan käsikirja on varmasti valittu shokeeraamaan siinä missä musta pääkallokuvainen kansikin: 90-luvulle asti noidat liitettiin mielikuvissa uhkaavaan ja kiellettyyn ja yleisesti pelättiin saatananpalvontaa. Potterien suosion jälkeen kasvaneille nykylapsille mielikuva noidista on huomattavasti kesympi ja salonkikelpoisempi.
Yliluonnollisen tietokirjana Noidan käsikirjan etuja on edelleen runsas, värikäs, välillä myös graafinen kuvitus. Kirja käsittelee kattavasti ainakin muutamalla sanalla todella laajan joukon niin eri maiden vampyyriversioita kuin harvinaisia ja unohdettuja olentojakin. Kiinnostavia anekdootteja on myös huijauksista. Alakoululaista saattaa hieman hirvittää, mutta yhtä pelottava kuin maineensa kirja ei missään nimessä ole. Kolmosluokkalaisesta kuutoseen on ehkä kauhunjanoisen tehokkain aika kiinnostua Noidan käsikirjasta. Suosittelen ysärikauhukirjoista myös Aaveiden atlasta, joka oli oma lapsuudensuosikkini.
Kyseenalaisin piirre Noidan käsikirjassa on verisyyden sijaan sen tieteellisesti pätemätön parapsykologinen ote sekä nykylukijan silmään kummalliset jäänteet omalta aikakaudeltaan. Mukana on myös askarteluohjeita omiin yliluonnollisiin kokeisiin, kuten koomisena esimerkkinä kasvien tunteiden tutkimukseen ”vihaamalla” aktiivisesti kasvia muutama minuutti päivässä. Uri Gellerin lusikantaivuttelut ja kummittelun huuhaatieteelliset selitykset vielä menevät, mutta jutut Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen ”parhaillaan tekemistä” yliluonnollista testeistä saattavat hämmentää nykylasta kummitusjuttuja enemmän.
I love this book. I was obsessed by it as a child - horrified and obsessed - obsessed because I was horrified, I suppose. It's perfect, really, a combination of pithy accounts of all sorts of wonderful stories of terrible creatures, events and phenomena and packed with unforgettably grotesque images. There's that one where the vampire is buried face down and looks at you straight off the page; there's that one with a series of medieval demons sitting on the back of a dragon, that sickening grin on the skeleton centre-page; and there is of course that one with the ghost seen carrying a coffin on his back, the same ghost who closed the door on the lift before it plunged to its doom. Brrr. It all came back to me, being eight or something, sweaty palms, that burning intensity of childhood: I can't go on, I must go on.
I hear rumours that the 'Haunted Houses' booklet which is a third of this collection might be reissued: it seems to have gained some momentum after Reece Shearsmith claimed he'd write the foreword if they could muster it. Let's hope so. It might obsess, and terrify, a whole new generation...
It was when I bought another book at the thriftstore - purely for nostalgic reasons, that my better half and I talked about books from our early years. This must have been his favorite then(?) He talked about "Noidan Käsikirja" with such passion, that I decided to find myself a copy. And what did I cause??? A great number of my (Finnish) friends went bonkers! How popular this book was back then, I had no idea: I grew up in Belgium and didn't have any knowledge this book even existed! But here, in Finland, it must have made quite an impact on one's late childhood/early teenage years! Having finally read this book, I can say I might not be as sentimental as my friends, but I defintely share their excitement! I'm sure if I had read it when they did, I would have had a bad time sleeping - especially with the parts on vampires and ghosts! LOL
80-luvulla minulla oli sarjan muut käsikirjat, mutta ei tätä, ja luin tämän nyt ensimmäistä kertaa. Suurin pettymys on ehkä nimi: noidat mainitaan vain kaksi kertaa, kummallakin kerralla lähinnä sivuseikkana. Mutta kyllä tämä sentään käsikirja on sikäli, jos mielletään käsikirja hakuteokseksi eikä opaskirjaksi (kuten samaan sarjaan kuuluvat salapoliisin ja vakoilijan käsikirjat).
Monet ovat kertoneet kirjan juttujen pelottaneen heitä lapsena, mutta näin aikuisena lukiessa kaikki kirjan ”kauheudet” ovat lähinnä keskinkertaista höttöä. Hyvä muistutus siitä, miten eri tavalla lapset ja aikuiset voivat lukea samoja asioita ja käsittää pelon aiheita.
Mutjoo, nyt on tämäkin aukko sivistyksessä paikattu.
This book was a childhood dream of mine to own…now I do. It’s everything I remember from the copies I used to borrow and read over and over again. The illustrations are top notch and the information is written so detailed, it leaves you wanting to learn more!!!
Tätä kirjaa on hieman hankala arvostella sen legendaarisen maineen takia. Itsellänihän tätä ei muksuna ollut, mutta muistan joskus koulussa ällistelleeni luokkatoverin hurjannäköistä kirjaa tämän selostaessa ääneen ihmissusiliemeen tulevia karmaisevia ainesosia. Parhaiten mieleen syöpyi vaikuttava kuvitus.
Nyt vuosikymmeniä myöhemmin päätin lukaista uusintapainoksen. Kirjaston lastenosastolle siis. Käsikirjaa oli rivissä n. 5 kappaletta, eli mikään käsistä revittävä superhitti tämä ei taida nykylapsille olla. Hyvä jos joku keski-ikää lähestyvä joskus yhden lainaa...
Kirja oli oikeastaan hieman tylsä. Toivoin, että siitä olisi irronnut edes hieman karmivaa niskavillojen kutittelua ja viileitä kummitustuulenpuuskia iholla, mutta oikein mitään kummempia fiiliksiä ei irronnut. Jotkut kuvat, kuten käsiänsä ojentava ihmissusi ja boschilaisen hirmuiset "paholaiset" ovat jotenkin unohtumattomia ja edelleen hienoja katsella. Ilman totaalisen ruusunpunaisia nostalgialaseja käteen jäi hienonnäköinen mutta kuitenkin hieman vanhentuneen oloinen kirja, jonka kohderyhmään en enää kuulu.
Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että joskus varhaisteininä olisin varmasti tykännyt tästä. Omistin "Hirviötieto"-kirjan, josta imin itseeni valtavan määrän kauhu- ja myyttitriviaa, ja Noidan käsikirja olisi todella sopinut siihen samaan vaiheeseen. Myöhemmin tuli ahmittua mm. "Mystiikan maailma" -sarjaa, ja juuri sentyyppisten kirjojen harrastelun takia Noidan käsikirjasta tulikin tässä kohtaa enää olo, että olen kuullut nämä jutut jo.
Vaikuttavasta kuvituksesta ja muutenkin reteestä meiningistä kuitenkin kevyen positiivinen arvosana. Nähtäväksi jää vieläkö tämä puree uusiin sukupolviin.
Ah, hei lapsuuden traumat! Olitte hyvin edelleen muistissa.
Tämä kirja oli yksi lemppareistani (kuten monen muunkin) lapsena. Olin hyvin harmissani kun kirja katosi yksitellen kirjastoista huonokuntoisuuden takia. Niin suosittu se oli, että se useimmasta kirjastosta luettiin puhki.
Mutta nyt! Uusi painos! Ai että! Pystymme taas jakamaan omat traumamme uudelle sukupolvelle! Tämän kirjan minä haluaisin kyllä ihan itsellenikin, mutta olin myös kauaskatsoinen ja hankin kirjastoon useamman kappaleen näitä ja laitoin yhden heti jo varastoon odottamaan muiden rikkoutumista.
Tarinat olivat edelleen yhtä hurjia ja edelleen puistattivat.
Minulta oli jäänyt tämä monien lapsena lukema kulttikirja lukematta, joten korjasin tilanteen vuosikymmeniä myöhemmin. Kirja on laaja kokoelma erilaisia yliluonnollisia ilmiöitä, jotka olivat kuvattu tyylillä, josta tulivat mieleen lapsena lukemani Valittujen palojen kirjat. Ehkä eniten yllätti, että kirja ei ollut mitenkään pelottava, kuten kannesta voisi kuvitella, vaan asiallinen - vaikkakin kritiikitön - kuvaus yliluonnollisista ilmiöistä. Kyllähän tämän kuriositeettina luki, mutta ei tästä mitään uutta oppinut.
Mielenkiintoinen lukukokemus. Olen kyllä ollut tietoinen kirjasta mutta en ole koskaan tullut lukeneeksi. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Kirja pysyi mielenkiintoisena. Sopivan mittaiset tarinat olivat hyvä sekä piirretyt kuvat oivallisia tukia aiheista kertoviin teksteihin. Ehkä olisi voinut tuoda enemmänkin tietoa. Mutta ehkä tämä on tälläinen hyvä käsikirjana ja jos haluaa tietää lisää niin lähtee sitten ottaman selvää.