"Paetkaa, rouva! Paetkaa", huusi renki Matias ja löi piiskallaan Margareeta Starkin ratsua lautasille. Tamma hypähti ja ryntäsi holtittomaan laukkaan takaisin tulosuuntaansa. Jossakin siellä, vielä toivottoman kaukana, olivat Teinperin kivitornit, koti ja turva.
Eletään keskiaikaa 1200-luvun Suomessa. Ryöväri käy Margareeta-rouvan kimppuun ja näin saa alkunsa Eira, tulitukkainen tyttö. Lapsen syntyperästä ei puhuta sillä isoisä, Teinperin herra Ulf Stark ei sitä sallisi. Kun neito varttuu, tulee muutakin vaiettavaa. Hän tuntuu perineen isältään näkijän ja shamaanin paheksutun lahjan.
Kristinusko ja pakanuus lyövät yhteen Hämeessä, eikä kukaan ole turvassa. Vaarojen keskellä Eiran kiihkeä, itsepäinen sydän sykkii kiellettyä rakkautta Rikhardiin, sukulaiseen. Mutta hänen uniinsa ilmestyy aivan toinen mies, vieras, pelottava, sotaisa ja -- vastustamaton.
Romantiikkaa ja petosta, taistelua ja taikaa -- kaikkea tätä ja paljon muuta pursuaa Kristiina Vuoren koukuttava esikoisromaani.
Nyt en oikein osaa sanoa pidinkö vai en. Paikoitellen kirja oli hyvä - kerronta oli okei ja selkeäsanaista mutta toisaalta välillä sellaista josta ei oikein ottanut selvää. Vanhojen sanojen käyttö sekoitti myös. Välillä teksti oli vähän hidassoutuista ja jähmettynyttä. Tapahtumia oli mutta toisinaan ei mitään. Melko tarkkaa kuvailua silloin kun ei olisi niin tarvinnut mutta kun sitten jotain tapahtui ne hypättiin mielestäni todella nopeasti ohi. Historiallisuus oli selvä plussa ja kummastelen että pidin kirjasta yleensäkin edes tämän verran kun normaalisti tämän tyylinen kerronta ei oikein iske minuun. Saatan lukea jatkossakin tämän kirjailijan kirjoja mutta ihan heti perään ei jaksa seuraavaa osaa. Eli ristiriitaiset fiilikset jäi kirjasta.
Helmet- haasteen toinen kierros: 3. Historiallinen romaani.
Kristiina Vuoren esikoista on joskus verrattu Kaari Utrioon, eikä täysin syyttä. Vuoren teos on kuitenkin melko omaleimainen historiallisen fiktion edustaja. Loppusanoissaan Vuori viittaa Sergeanne Golonin Angelika-sarjaan.
Tapahtumat sijoittuvat 1200-luvun Suomeen ja kiinnostavasti aikaan, jolloin kristinusko ja kansanusko elivät limittäin silloisessa yhteiskunnassa. Se ja monet muut historiaa kuvaavat elementit loivat autenttisen vaikutelman sikäli kuin nykypäivän ihminen voi kuvitella elämää 800 vuotta sitten. Romaanin juoni on muuten aika klassinen kolmiodraama hieman yliluonnollisin elementein. Pituutta teoksella on mielestäni liikaa.
Luin tämän joskus vuosia sitten, kun se ilmestyi, mutta unohdin sittemmin autuaasti ihan kaiken, mitä kirjassa tapahtui. Nyt poimin tämän BookBeatin kokeilusta siinä toivossa, että se olisi hyvä ja kiinnostava.
Osittain toiveeni toteutui. Alku oli hidas, ja tarina ehkä hitusen liian pitkä kaikkineen, mutta siinä vaiheessa, kun Eira lähti Teinperistä, alkoi viimein tapahtua. Teksti oli sujuvaa ja vaikka juoni itsessään ei ollut mitenkään erityisen yllätyksellinen, se oli ihan toimiva. En yleensä pidä kolmiodraamoista, ja aloittaessani kirjan jotenkin luulin/muistelin, ettei se olisi kovin vahva. Väärässä olin. Minua raivostutti Eiran käytös ja se, että vaikka Rikhard ja Elof molemmat olivat omilla tavoillaan kiinnostavia hahmoja... en tiedä, ehkä sympatiseerasin Elofia huomattavasti enemmän ja siksi en pitänyt lopusta. Kun pääsin loppuun asti, muistin yhtäkkiä, miksi en koskaan ollut lukenut enempää kirjoja tältä kirjailijalta: muistan olleeni syvästi pettynyt ja ärtynyt ensimmäisenkin lukukerran jälkeen.
Moni on sanonut, että draaman kannalta loppu oli oikea, ja sinänsä varmaan ovat ihan oikeassa. Mutta toisaalta taas kaiken sen yksityiskohdilla rakentamisen jälkeen tuntui, että lukija petettiin täysin, mitä Eiraan ja Elofiin tuli. Ja toisaalta taas kun loppu hyppäsi useamman vuoden eteenpäin ja Rikhard tuli takaisin viimein aikuistuneena ja "vaarallisena"... en tiedä, tuntui, että loppu jäi jotenkin ilmaan.
Kaikkineen ihan okei, ja taustatutkimuksen määrä varmaan aika hurja, mutta loppu pilasi lukuilon ainakin omalta kohdaltani. Saa nähdä, luenko jatkossakaan lisää kirjoja Kristiina Vuorelta. Toisaalta, koska kirjoitustyyli on huomattavasti kiinnostavampi ja sujuvampi kuin suuremmalla osalla muista suomalaisista tämän genren kirjailijoista.... rutto vai kolera, siinäpä vasta kysymys.
Päällimmäinen fiilis? Onnistunut ja huolella tehty esikoisteos, ehdottomasti.
En ala verrata Kaari Utrioon, sitä on jo tehty niin paljon. Ei Kristiina Vuori ole Kaari Utrio, ja hänelle ehdottomasti parempi niin. Kirja soljuu miellyttävästi ja yhdistää maagisia elementtejä keskiajan arkeen sekä sisältää sopivasti silkkaa lihallisuutta. Kielessä ei mikään tökkää silmään, joskin varsin kaikkitietävä kertoja tiputti välillä kärryiltään. Että ketäs tässä seurataankaan.
Aivan alku on hieman hidas, tarina pääsee kunnolla vauhtiin ja koukuttaa mukaansa vasta ensimmäisten sadan sivun jälkeen. Historiallisia yksityiskohtia olisi voinut karsia jonkin verran. Vaatteiden ja ruokien detaljit puuduttivat välillä, vaikka toki ne ovat omiaan luomaan kuvaa miljööstä, jota oli rakennettu tarkkuudella ja ilmeisesti vuosien ajan. Historiallinen miljöö oli uskottava. Oliko se viimeistä nahkanauhaa myöten todellinen ja virheetön, sitä en tiedä, eikä sillä ole minulle pienintäkään väliä. Kyse on kuitenkin fiktiosta totuuden ja unen rajamailla.
Lopun luin kahteen kertaan ja velloin pitkään miettien pidinkö siitä vai en. Tai siis, pidin ratkaisusta draamalliselta kannalta. Se oli varmasti oikea ratkaisu kirjailijalta. Ja sitten jäin miettimään, millaista loppua olisin itse toivonut tarinalle. Niitä kun olisi voinut kirjoittaa useamman.
Tämän kirjan herättämät tuntemukset menivät jotakuinkin näin: Ensin kirja vaikutti mukavalta peruslukemiselta. Sitten kirjan juoni veti mukaansa. Sen jälkeen kirjan juonenkäänteet tuskastuttivat ja pariksi päiväksi jätin jopa lukemisen kesken, koska en vaan ärsyyntymiseltäni halunnut lukea. Palattuani lukemaan huomasin helpotuksekseni juonen kääntyneen taas minua miellyttävään suuntaan (team Elof!). Ja tämä vain, jotta sain pettyä kirjan loppuun täysin. Jälkinäytöksen loppu lisäsi ärsyyntymistä entisestään.
Kirja on mukavaa ”hömppää”, kolmiodraamaa historiassa. Kaikki historiaan sijoittuvat kirjat lähtökohtaisesti vetoavat minuun ja rakkaustarinoitakin on miellyttävää lukea. En vain yksinkertaisesti pidä kirjan lopusta ja se, ettei tarina saanut haluamaani loppua kaivelee. Kirjoittajan tapa kirjoittaa on miellyttävä ja eri henkilöiden välillä liikutaan sujuvasti.
Olipa hyvä kirja! En yleensä edes pidä kolmiodraamoista, mutta tässä se oli hyvin rakennettu. Ehkä hiukan toisenlaista loppua olisin kaivannut, mutta en myöskään pettynyt. Mutta siitä ehkä tuo yhden tähden tiputus. Tämä oli vielä kirjailijan esikoiskirja, niin aivan varmasti luen lisää. Ostin jo seuraavan kirjan ekirjana senkin...
Mainiota ja sujuvaa kesäviihdettä, jota lomapäiviini kaipasinkin! Tarina vetää mukavasti, ja vaikka puolivälissä on vähän tyhjäkäyntiä, Vuoren kuvittelema keskiaikainen Häme on erinomainen miljöö ja tarinan ihmiset kiinnostavia ja monipuolisia, joskaan Eirasta en lopulta ottanut oikein selvää...
Älä anna kammottavan harlekiinimaisen kirjan kannen hämätä - teos sisältää yllättävän paljon muutakin kuin nuoren naisen pariutumistuskaa. Hieman tyhjäkäyntiä ja loppuu kummallisesti. Kivan keveää ja helppoa loma- ja matkalukemista.
Liikaa tarinasta irrallista kansatieteellisiä kuvausta. Juoni junnaa ja loppu ei ole toivomani. Tää sarja ei mulla mene todellakaan jatkoon. Ihmettelen, miksi luin edes loppuun asti, miksi annoin kaksi tähteä.
Jos suomalainen keskiaika ja kansanusko kiinnostavat, niin tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea, mutta tietyin varauksin.
Erityisesti alussa kirja imaisi mukaansa, mutta innostus hieman hiipui, kun tajusin juonen olevan aika perinteinen kolmiodraama. Loppujen lopuksi Eiran kyvyt olivat vain sivujuoni, mikä hieman harmitti, odotin niiltä jotain dramaattisempaa. Välillä juoni ja tapahtumapaikat hyppelivät, ja jotkin isot tapahtumat menivät todella nopeasti ohi. Lopusta en pitänyt, se ei herättänyt oikein mitään tunteita.
Kuitenkin pidin Vuoren tyylistä kirjoittaa ja kuvailla ympäristöä. Kirjan maailmaan oli helppo uppoutua ja tuntui, kuin itsekin olisi ollut tapahtumapaikalla. Ahmaisin kirjan nopeasti, koska vaikken juonen kaikista osioista pitänytkään, niin se kuitenkin nappasi vahvasti mukaansa ja oli mukavaa kuunneltavaa. Kuuntelin tämän äänikirjana ja voin suositella myös siinä muodossa!
Paetkaa, rouva! Paetkaa, huusi renki Matias ja löi piiskallaan Margareeta Starkin ratsua lautasille. Tamma hypähti ja ryntäsi holtittomaan laukkaan takaisin tulosuuntaansa. Jossakin siellä, vielä toivottoman kaukana, olivat Teinperin kivitornit, koti ja turva.quot;Eletään keskiaikaa 1200-luvun Suomessa. Ryöväri käy Margareeta-rouvan kimppuun ja näin saa alkunsa Eira, tulitukkainen tyttö. Lapsen syntyperästä ei puhuta sillä isoisä, Teinperin herra Ulf Stark ei sitä sallisi. Kun neito varttuu, tulee muutakin vaiettavaa. Hän tuntuu perineen isältään näkijän ja shamaanin paheksutun lahjan.Kristinusko ja pakanuus lyövät yhteen Hämeessä, eikä kukaan ole turvassa. Vaarojen keskellä Eiran kiihkeä, itsepäinen sydän sykkii kiellettyä rakkautta Rikhardiin, sukulaiseen. Mutta hänen uniinsa ilmestyy aivan toinen mies, vieras, pelottava, sotaisa ja - vastustamaton.
Vaikka pidän kovasti historiallisesta kirjallisuudesta, tutustuin kyseisen genren suomalaiseen kärkinimeen, tai ainakin yhteen kärkinimistä, ensimmäistä kertaa vasta nyt. Kristiina Vuoren esikoisteoksen juonessa on jonkin verran kliseitä, mutta ne naamioituivat melko hyvin itselleni erikoiseen tapahtumaympäristöön. Erikoisella tarkoitan hämmentävän läheistä - olen tottunut lukemaan historiallista fiktiiviä vieraiden maiden maisemista, ja tapahtumien sijoittuminen tuttuihin, mutta keskiaikaisiin paikkoihin tuntui virkistävän uudelta. Kliseiden lisäksi tässä on muutakin esikoiskirjalle ihan ymmärrettävää kömpelyyttä mitä en osaa tarkemmin avata. Odotan kuitenkin innolla Vuoren muuhun tuotantoon tutustumista, sen verran mukaansa tempaava lomalukemista tämä oli!
Äänikirjaa kuunnellessa tuntui että juoni hyppelehti hieman: osittain kertomus laahasi paikallaan turhankin pitkään, ja yhtäkkiä paikka ja tilanne vaihtuivat lennosta. Ihan mielenkiintoista ajankuvausta, mutta päällimmäiseksi jäi kuitenkin turhautuminen raskaskulkuiseen kerrontaan ja päähenkilöiden yksinkertaisuuteen.
Pitkähkö mutta viihdyttävä tarina. Kielenkäyttö ja kerronta ei oikein uponnut minulle, vaan tuntui vähän keskinkertaiselta ja toi mieleen fantasiaromaanit, joita luin lapsena. Toisaalta tämä mielleyhtymä oli aika nostalginen!
Tarina vei kuitenkin mukanaan, ja kirja oli mukavan kevyttä kuunneltavaa. Aihe oli mielenkiintoinen ja tekstissä oli paljon kiinnostavaa tietoa 1200-luvun Suomesta.
Kiinnostava historia, henkilöt ja juonen koukerot. Pisteitä lähti kuitenkin siitä, että turhia sivuja tuntui olevan liikaa, minkä takia oli vaikea kiinnostua tarinankulusta kunnes vasta kirjan puolenvälin. Halusin antaa neljä tähteä, mutta se tuntuu mahdottomalta, kun itseltä alkupuoliskon lukeminen oli niin tuskallista ja epäkiinnostavaa…
(2012) Mukaansatempaavaa, maagista, historiallista hömppää. Siis ihanaa. Kerrankin kirjailija ei yritä niin kauheasti sivistää lukijaa. Tätä en meinannut malttaa laskea käsistäni ollenkaan. Lopusta en tosin niin tykännyt.
Vähän liian pitkä ja monin paikoin ärsyttävä (mm. kliseisiä kolmiodraamakohtauksia ja "uu, olen niin pieni ja siro ja kaunis mutta voi kun tukkani on punainen enkä ole vanttera ja vaalea kuten muut tytöt"), mutta historiallisuus oli tosi kiinnostavaa ja maagisuus toimivaa.
1200-luvulle sijoittuva kolmiodraama perustuu pitkälti historiallisiin tosiasioihin ja kuvaa kristinuskon ja vanhan kansanuskon saranakohtaa, jossa molemmat elävät rinnakkain. Kevyttä kesälukemista.
Hirvittävän mielenkiintoinen romaani. Maailma jota kuvataan on samaan aikaan tuttu mutta kuitenkin vieras, tämä ei kuitenkaan ole este, sillä tuntemattomien tapojen läpi kirja ohjaa selkeästi. Loistava kuvaus siitä, että vaikka ajat ovat erit, ihmiset eivät
Täytyy tunnustaa, että nappasin tämän kirjan eteeni puolitylsyyksissäni, kun ei ollut ruokatunnille muutakaan luettavaa. Parin luvun jälkeen olin koukussa.
Eira, tulitukkainen tyttö perii hyljeksityn ja pelätyn shamaani näkijän ja parantajan lahjan kyseenalaiselta isältään. Äpäräsyntyisen tytön elämä ei ole helppoa, kun hän poukkoilee elämän karikoissa varttuen vain suopean isoisänsä ansiosta vauvasta vanhemmaksi. Kun isoisä viimein ei ole enää suojelemassa ymmärtämätöntä tyttölasta joutuu Eira kasvattiäitinsä kanssa jättämään kotinsa, joka ahneuden nimissä häneltä vie isoisän leski saadakseen kaiken perinnön valtavista tiluksista omalle pojalleen Rikhardille, jolle sykkii myös kapinallisen Eiran sydän. Eira käy läpi melkoisen elämänkoulun mielenkiitoisesti kuvatussa 1200 -luvun Suomessa, jossa pakanauskonnot ja kristityt ottavat mittaa toisistaan Suomen Hämeessä. Näkijän tytär piti loppuun asti otteessaan ja oli ehdottomasti yksi parhaista kirjoista mitä tämän vuoden uutuuksista olen lukenut - vaikka henkilökohtaisesti olisin toivonut, että kirjan viimeiset tapahtuman Eiran elämästä olisivat menneet toisin ;)
Tätä ei uskoisi esikoiskirjaksi, teksti oli sujuvaa ja ajankuvaan sopivaa, juoni oli vaiheikas ja mielenkiintoinen ja piti sisällään yllätyksiä ja koukeroita. Henkilöhahmot olivat uskottavia ja mieleenpainuvia. Ainoa harmitus on halvannäköinen kansi joka antaa kuvan että olisi kyse jostain kioskiromantiikasta - kyseessä on itse asiassa Suomen historiaan, 1200-luvulle, sijoittuva kertomus jossa on ihan historiallisia faktoja mukana.
Eira on punatukkainen parantajan kyvyt omaava neito joka varttuu yhdessä Rikhardin kanssa ja kun he kasvavat, myös tunteet roihahtavat. Rikhard on kuitenkin luvattu toisaalle ja elämä vie myös Eiraa eri suuntaan kuin hän haluaisi mennä. Rakkaustarinahan tämä on, mutta maustettu mielenkiintoiseksi.
Arvosteluissa Vuorta on kehuttu Kaari Utrion seuraajaksi historiallisen romantiikan saralla, eikä aivan suotta. Vuoren esikoiskirja on hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen tytön kasvutarina aikuiseksi naiseksi ja näkijäksi. Pidin kirjasta ja erityisesti Eiran hahmosta, minkä vuoksi arvosteleminen on vähän hankalaa. Oikeastaan haluan antaa kirjalle 3,5 tähteä mikä valitettavasti ei ole mahdollista, joten se pyöristyy 3. Vaikka juoni oli omasta mielestäni hyvä, jokin siinä silti paikoitellen tökki. Esimerkiksi Rikhardin hahmo alkoi loppua kohden ärsyttämään enemmän ja enemmän, kuten myös Eiran jahkaaminen hänen suhteensa. Kirja oli kuitenkin sen verran hyvä, että haluan lukea vielä lisää Vuoren kirjoja.
Sujuvaa kerrontaa ja kielellisesti hyvä. En pidä yliluonnollisuuksista mutta 1200-luvulle sijoittuvaan tarinaan ne sopivat yllättävän hyvin. Sen sijaan kokonaisuutena kirja oli liian tuhti mutta samalla hätäilevä. Lapsuus ja nuoruus kuvattiin polveilevasti ja hitaahkosti, kun taas lopussa mentiin jo sellaista kyytiä että ratkaiseva käänne kuvattiin muutamalla lauseella. Epilogin eipäs juupas -käänne ei myöskään vakuuttanut. Esikoiskirjaksi kuitenkin pätevä esitys ja luen seuraavankin (jossa kuulemma vähemmän yliluonnollisuutta, sitä odotellessa).
Miellyttävä kirja, jossa mennään henkilöhahmojen motiivien ja ajatusten taakse. Oikein miellyttävä lukukokemus, vaikka toisaalta hieman hämmentävä. Kirja sisälsi vähän kaikkea, niin kuin elämä. Ehkä sen takia tämä tuntui rouheammalta kuin Kaari Utrion kirjat. Historiallisesti hyvä maailma, eikä liian siloiteltu maailma.
Luin kirjan elektronisena kirjana, joten lukukokemukseni poikkesi hieman paperiversiosta.
Vaikka kirjaa on verrattu Kaari Utrion kirjoihin, oli minusta tässä kirjassa iso ero verrattuna Utrion kirjoihin. Kirjan luki nopeasti loppuun ja jäin vähän odottelemaan jatkoa tarinalle! Toisaalta historiaa on tässäkin varmaan venytelty sopimaan tarinaan, en usko että naisilla oli noinkaan hyvät olot silloisessa yhteiskunnassa mitä tarina antoi ymmärtää.
The story of a young woman who tries to choose between a man who she's related to through her grandfather's marriage and a man who is most likely her cousin. Tough choice!! That said I did enjoy the writing and the historical setting felt well-researched but my life is too short for another pointless love triangle.
Näkijän tytär oli ihan mainio historiallinen romaani, jota lukiessani muistin että en oikeastaan kauheasti välitä historiallisista romaaneista. Vaikka lukeminen oli siis välillä henkilökohtaisesti hieman raskasta, on kirja leppoisaa luettavaa ja kiintoisa aikamatka 1200-luvun Suomeen.