Sunneva Jaarlin tytär; Sunneva keisarin kaupungissa.
Jaarli Birger Brosa yrittää kesyttää ylpeän ja omapäisen tyttärensä Sunnevan sulkemalla hänet ankaraan Vretan luostariin, josta Sunneva joutuu kuitenkin pakenemaan.
Minne Sunneva joutuukin, hänen kultainen tukkansa ja suo-orvokin väriset silmänsä hurmaavat. Sunneva huomaa jo nuorena miehissä herättämänsä intohimon voiman, jota hän samalla pelkää ja oppii käyttämään hyväkseen.
Lujatahtoinen Sunneva ajautuu pakomatkallaan Norjasta ja Ruotsista sotaisaan Suomeen, josta pelastautuu Ranskan ja Espanjan ruhtinashoveihin. Mutta onko oikukas Sunneva löytävä onnensa?
Kuohuttavien käänteiden kautta Sunneva tempautuu ristiretken pyörteisiin Konstantinopoliin, Bysantin loistavaan pääkaupunkiin. Vain sattuma ja uskollinen orja Airikka estävät häntä menehtymästä verisen aikakauden myrskyissä. Suoko kohtalo Sunnevalle myös hänen kovasti etsimänsä onnen, suuren rakkauden?
Kaari Utrion Sunneva on lumoava kuvaus niin ritariajan loistokkuudesta kuin sen verisyydestäkin. Keskiajan upean hovielämän rinnalla rehottaa pimeä taikausko ja riipoo nälkä. Dramaattisten kokemusten kautta Sunneva oppii lopulta myös tuntemaan itsensä, ja ymmärtää mikä on hänelle tärkeintä.
Kaari Utrio on neljän vuosikymmenen ajan ollut yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hänen historiallisia romaanejaan ja tietokirjojaan lukee koko kansa jo kolmessa polvessa. Utrio korostaa teoksissaan naisen merkitystä ja voimaa, ja samalla vastuuta, yhteiskunnan koossapitävänä tekijänä. Hänen kirjoissaan nousee hämärästä esiin arjen historia ja lapsen historia. Kaari Utrion vaikutus suomalaisen naisen ajatteluun on kenties merkittävämpi kuin kenenkään muun yksityisen ihmisen. Utrion romaaneissa kansamme menneisyys kuvastuu tarkkaan tutkittuna tietona, johon kietoutuvat tarinat, seikkailut, romantiikka ja huumori. Utrion tuotanto on lajissaan ainutlaatuista Suomessa. Viime aikoina kirjallisuuskritiikki on maininnut Utrion Mika Waltarin seuraajana.
Kyllä huomaa että tämä on Utrion varhaistuotantoa, eli ei tämä ihan yllä niiden Utrioiden tasolle joita olen aikaisemmin lukenut. Jonenkäännökset ja maisemanvaihdot olivat vähän liian äkkinäisiä ja niitä oli liikaa. Viimeinen siirros Ranskaan oli kaiken huippu, en jaksanut lukea sivukaupalla asiaa taas lukuisista uusista kuninkaallisista ja heidän juonitteluistaan. Loppuun asti kahlaaminen kuitenkin kannatti, sillä olin positiivisesti yllättynyt lopun twististä.
Mahtava seikkailuromaani, jossa historialliset faktat (arki, hallinto, valta, talous) olivat uskottavia ja pääosaneidon edesottamukset viihdyttäviä. Plussaa yhteiskunnallisuudesta (uskonto, naisten asema, homoseksuaalisuus) ja miinusta liian pitkästä Istanbulin tuhon kuvauksesta. Kun kirja loppui, tuntui kuin olisin tullut hylätyksi. Erinomaista lomalukemista!
So, a young noble lady Sunneva from middle age Sweden has beautiful looks, knows it and isn't afraid to use it, but she's also headstrong. In order to tame her, she is sent to Vreta Abbey, but due to an unfortunate accident she runs away heading for Norway and king Sverre's court, where Sunneva's mesmerizing looks gets her in trouble yet again, which leads her to Finland, the French court and to Rome and so on.
I generally like historical novels and this one didn't disappoint. There's a nice mix of wars, court life, riches, poverty, cruelty, love, stubbornness and the difficulties a beautiful woman faces in a man dominated middle aged world, plus learning a little bit of scandinavian and finnish history in the 12th century.
Pikkasen alkoi kirjan keskivaiheilla jo tulla sellainen olo, että saisi Sunneva tulla järkiinsä ja lopettaa ainaisen jahkailun. Kirja yrittää toisaalta kuvata aikaansa, mutta kuten Utrio toteaakin kirjan lopussa, olisi sankaritar oikeasti päässyt nopeasti hengestään, jos olisi oikeassa maailmassa toiminut niin kuin toimi. Kirjasta kyllä huomasi, että on Utrion uran alkupään tuotantoa, mutta lukihan tuon nyt kuitenkin kohtuu vaivattomasti loppuun asti.
Panipa miettimään, miten Utrio on kehittynyt kirjailijana ja toisaalta, miten maailma on muuttunut. Tämä on kirjoitettu aikaan, jolloin reipas läimäys oli romanttisissa elokuvissa ihan normaali juonikuvio ja raiskaus peruskamaa ns. naiskirjallisuudessa. Hieman raskaslukuinen, vaikka kirjailija jälkisanoissa kertookin uudistaneensa kieltä sujuvammaksi. Kiitos nyt edes siitä :-)
Kahdesta kirjasta, jotka tähän on yhdistetty, ensimmäinen ansaitsisi ehkä 3 ja jälkimmäinen 1 tähden, joten näillä mennään. Annettakoon 26-vuotiaalle kirjailijalle anteeksi tapahtumien päätähuimaava vauhti...