What do you think?
Rate this book
Runoja
En oikein millään raaskisi lukita polkupyörääni, syyttää sillä tavalla ihmisiä epärehellisyydestä
Jukka Viikilä tuo esikoiskokoelmallaan suomalaisen runon kentälle virkistävän erilaisen äänen. Viikilän teksteissä olennaisinta on ajatus, havainto, viisto näkökulma. Maailma näyttäytyy yllättävänä kuin Rorschachin mustetahra, josta Viikilä osoittaa lukijalle hämmästyttäviä, mutta riemastuttavan tunnistettavia hahmoja ja draamoja.
"Miten kananmunan saa keitettyä niin, että sen kuori irtoaa helposti.
Entä miten sekin meni jos halusi, etteivät kuoritut omenat tummu salaatissa.
Ja nyt kun on lastattu ja ovet suljettu olisi lähdettävä ajoon.
Jos avaimesta käännän oikealle, auto menee vasempaan.
Ison työssyn kohdalla avolava on hetken tyhjä.
Vittu, miten senkin kanssa oli kun iti saada steariini paidasta, juhliin kiireellä,
ja minkä niksin piti ehtiä muistiin kun näki hirven tiellä tai makkarassa oli lasinsiruja ja niitä nieli.
Avain puhkaisee taskun, kynsi sukan, myytä kurkistaa kolosta,
VHS-kasetti työntyy pesästä ulos, farkkuja parsiessa pitää sotkea ehjääkin kohtaa,
jos haluaa fiksun näköistä.
Sitäkään vinkkiä ei muista."
"Runoja vetelee paksuja siveltimenvetoja maisemaikkunaan ja pudottelee kerrostalo-osakkeen parvekkeelta sellaisia oivalluksia katuun, että pää kevenee paksun peruukin verran ja maailma vaikuttaa äkkiä sietämättömän hullunkuriselta paikalta. "
- Ville-Juhani Sutinen, Turun Sanomat
Jukka Viikilä tuo esikoiskokoelmallaan suomalaisen runon kentälle virkistävän erilaisen äänen. Viikilän teksteissä olennaisinta on ajatus, havainto, viisto näkökulma. Maailma näyttäytyy yllättävänä kuin Rorschachin mustetahra, josta Viikilä osoittaa lukijalle hämmästyttäviä, mutta riemastuttavan tunnistettavia hahmoja ja draamoja.
"Miten kananmunan saa keitettyä niin, että sen kuori irtoaa helposti.
Entä miten sekin meni jos halusi, etteivät kuoritut omenat tummu salaatissa.
Ja nyt kun on lastattu ja ovet suljettu olisi lähdettävä ajoon.
Jos avaimesta käännän oikealle, auto menee vasempaan.
Ison työssyn kohdalla avolava on hetken tyhjä.
Vittu, miten senkin kanssa oli kun iti saada steariini paidasta, juhliin kiireellä,
ja minkä niksin piti ehtiä muistiin kun näki hirven tiellä tai makkarassa oli lasinsiruja ja niitä nieli.
Avain puhkaisee taskun, kynsi sukan, myytä kurkistaa kolosta,
VHS-kasetti työntyy pesästä ulos, farkkuja parsiessa pitää sotkea ehjääkin kohtaa,
jos haluaa fiksun näköistä.
Sitäkään vinkkiä ei muista."
"Runoja vetelee paksuja siveltimenvetoja maisemaikkunaan ja pudottelee kerrostalo-osakkeen parvekkeelta sellaisia oivalluksia katuun, että pää kevenee paksun peruukin verran ja maailma vaikuttaa äkkiä sietämättömän hullunkuriselta paikalta. "
- Ville-Juhani Sutinen, Turun Sanomat
- GenresPoetryFinnish Literature
76 pages, Hardcover
First published January 1, 2008
About the author
Jukka Viikilä
13 books13 followersJukka Viikilä on suomalainen kirjailija ja dramaturgi. Viikilä on valmistunut Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalta teatteritaiteen kandidaatiksi sekä opiskellut Pop & Jazz Konservatoriossa ja Kriittisessä korkeakoulussa. Viikilän ensimmäinen runokokoelma Runoja oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hänen esikoisromaaninsa Akvarelleja Engelin kaupungista voitti vuoden 2016 Finlandia-palkinnon. Lisäksi teos huomioitiin Kaarlen palkinnolla ja Arkkitehtuurin ansiomerkillä.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
January 10, 2026
Joitakin ihan kiinnostavia ajatuksia, mutta ei suuremmin tehnyt vaikutusta.
Displaying 1 of 1 review