Adoptoitu

by Anu Rohima Mylläri

Millaista on elää Suomessa, kun on pohjalainen sielu aasialaisessa kehossa? Bangladeshista Suomeen kaksivuotiaana adoptoidun tytön poikkeuksellinen ja koskettava kasvu- ja selviytymistarina on ajatuksia herättävä kannanotto ajankohtaiseen adoptiokeskusteluun

Millaisiin ristiriitoihin tummaihoinen lapsi törmää suomalaisessa koulussa? Kuinka yhteiskunta ja työnantajat kohtelevat Suomessa värillisiä?

Vaaleiden suomalaisvanhempien värillisenä lapsena Anu Rohima on törmännyt moniin ennakkoluuloihin. Vuonna 1978 syntynyt bangladeshilaistyttö adoptoitiin kaksivuotiaana eteläpohjalaiseen pienviljelijäperheeseen ensimmäisten Suomeen adoptoitujen tummaihoisten joukossa.

Eloisaa nappisilmää käytiin ihmettelemässä pienessä kylässä läheltä ja kaukaa. Perheidylli loppui kuitenkin- lyhyeen: äiti kuoli Anun ollessa kahdeksanvuotias, isä menehtyi tyttären ollessa USA:ssa au pairina. Mitä kaikkea lasta ulkomailta adoptoitaessa tulisi ottaa huomioon?

Koskettavassa kirjassaan Anu Mylläri kertoo omista kokemuksistaan ja selviytymiskeinoistaan. Samalla hän pohtii adoptioiden syitä ja tarpeellisuutta. Vaikka adoptio koskettaa nykyisin yhä useampia suomalaisia, aiheesta ei ole aiemmin ollut saatavana henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvaa kirjaa.

Liikunnanohjaajaksi ja maskeeraajaksi opiskellut Anu Rohima Mylläri on toiminut useita vuosia luennoitsijana Interpedian ja Pelastakaa lapset ry:n adoptiovalmennuskursseilla sekä lasten ja nuorten leireillä. Hän on myös suorittanut asepalveluksen ensimmäisenä tummaihoisena naisena Suomen armeijassa.

Cover Image Artist/Kansi: Timo Numminen

Genres: Finnish Literature, Memoir, Nonfiction

222 pages, Hardcover

First published January 1, 2006

Reviews

[Tiina Susanna · Rating 5 out of 5]

Anu Orvokki Rohima Mylläri on syntynyt Bangladeshissa, mistä hänet kaksivuotiaana adoptoitiin Alavudella sijaitsevaan Taipaleenkylään. Hän on ensimmäisiä Suomeen adoptoituja tummaihoisia.

Tässä taas kirja jonka olen halunnut lukea kauan, minulle tämä kirja on pikkuisen henkilökohtaisempi kuin luulisi, sillä mitäpä minä tiedän kansainvälisenä lapsena adoptoidusta henkilöstä joka ihonväriltään eroaa naapurustossa kuin hääkakku makkarahyllyltä.


Äitini nimittäin on 1950 luvulla ollut ottolapsena sanassa Alavuden Taipaleenkylässä jossa kirjailijakin asui lapsuutensa. Kuten Anukin kertoo maalaiskylässä ei ollut helppoa kasvaa ulkopuolisena tai erinäköisenä.

Äiti kertoi usein juttuja kuinka opettajat ja osa lapsista kiusasi häntä, aika armottomastikin, onneksi sentään muutamia ystäviäkin oli.

Kirjassa eletään rakentavasti ja ratkaisukeskeisesti, olen samaa mieltä hänen ehdotuksistaan miten adoptiolasten turvaverkkoja tulisi rakentaa.
Ja kuinka asiat pitäisi käydä läpi eri-ikäisten lasten kanssa.

Kaiken kaikkiaan uskomattoman tunteikasta oli lukea tätä, liikuttelee sielun syvyyksiä.
Suosittelen erittäin lämpimästi ihan kaikille

[Tiia · Rating 3 out of 5]

This is a one story of adoption. That's her story. Somehow it could be anyone's story to grow up, but it's hers. I liked the way she looks at different points of view. Her picture of adoption or even parenthood general isn't black and white. It's full of shades and she sees good and bad without judgment. Her story isn't very happy, but she does grow up to be happy enough. Isn't that most of us people. Life is filled with sorrow and happiness, we just need to balance between them. I don't say she had harder or easier life as adopted child, she had different life to many of us. But I'm sure she had plenty of challenges to fit in and strong feeling of an outsider. I liked her story, even it was a bit bubbly, all over the place, jumping from one thing to another. But I am amazed how young she was when writing this book, as she had opinions and experiences of a much older person. Not many under 30 years old can write book like this, adopted or not.

[Outi]

Kirjasauna 27.12.2006 Ykä (en muista olinko)

[Laura · Rating 5 out of 5]

Kiitos, Anu, näiden tunteiden sanoittamisesta.

[Noora · Rating 3 out of 5]

Paljon huomiota herättänyt kirja, mutta ei mielestäni kuitenkaan mikään erikoinen. Paljon sellaisia kysymyksiä, joihin jokainen vähänkin asioita ajatellut on pohtinut vastauksia ja ehkä turhan paljon miettimistä sen suhteen, mitä tapahtuu jos adoptiovanhemmalle sattuu jotakin. Biologisille vanhemmille voi ihan yhtä hyvin sattua jotakin, eikä sellaiseen pysty mitenkään varautumaan etukäteen. Kohtuullinen kirja, muttei kuitenkaan kaiken huomion arvoinen.

[Noora Friman · Rating 3 out of 5]

Adoptionäkökulmasta tervetullut näkökulma keskusteluun. Teoksessa oli paljon asioita, joista olen samaa mieltä ja paljon kysymyksiä, jotka taitavat aina jäädä vaille vastausta. Adoptiokirjallisuutta vaivaa paljon ongelmakeskeisyys ja niin oli tässäkin teoksessa. Kirjallisuuden näkökulmasta teos ei ole erityisen ansioitunut. Kannatti kuitenkin lukea.

[minnajee · Rating 3 out of 5]

18.8.2007
Mylläri, Anu Rohima: Adoptoitu (2006)
8½
- Kertomus Bangladeshista Suomeen adoptoidun tytön kokemuksista. Herättää ajatuksia ja halua välttää itse virheet. jotka tuntuvat ulkopuolisen silmin jälkiviisaana itsestäänselviltä.