Laia tee seadus

Tuomari Viima #1

by Mauri Sariola, Harald Lepik (Translator), Endel Mallene (Afterword)

Pidanud kümmekond aastat ajalehe «Helsingin Sanomat» kuritegude osakonna juhataja ametit, hakkas Sariola 1966. aastal vabakutseliseks. Viljakaks kujunenud loomingus on ta oma kriminaalromaanide alapealkirjana kasutanud enamasti nimetust «politseiromaan», mis on põhjendatud eriti sellega, et ta püüab neis püsida võimalikult olustikupäraselt politseringkonna argipäevas. Mauri Sariola keskseks tegelaseks ja ideaaliks on komissar, hiljem kriminaaljälitaja Leo Olavi Susikoski: hea välimusega, korrektne keskklassi ellusuhtumise esindaja. Käesolevas raamatus on kuritegusid selgitavaks kangelaseks Matti Viima. Suurima leviku osaliseks, arvukate tõlgete kaudu isegi rahvusvahelises ulatuses, on Mauri Sariola kriminaalromaanidest saanud «Laia tee seadus», millele 1969. aastal määrati prantsuse Seiklusromaani auhind.

Genres: Crime, Finnish Literature

164 pages, Paperback

First published January 1, 1961

Reviews

[Andres "Ande" Jakovlev · Rating 5 out of 5]

Soome (krimi)kirjandusega ei ole mul siiani väga häid kogemusi olnud. Ega ma põhjanaabrite krimkasid ka ülemäära palju lugenud ei ole, aga mõned on kätte sattunud ikka.

Seega ei olnud ka seda raamatut kätte haarates ootused üleliia kõrged. Pettuma aga ei pidanud - ja hinne 5/5 on muidugi tingitud minu madalatest ootustest. Tegu oli küll igati vahva krimkaga, aga midagi väga suurepärast ta ei olnud.

"Ma ei ole mingi Perry Mason," ütleb peategelane, advokaat Matti Viima ise. Olen nõus - eks mõjutusi Gardneri loomingust on tunda, aga samale tasemele Sariola ei küündi. Ometi on lugu põnev ja mitme üllatava pöördega (mis võiks tegelikult isegi Masoni-väärilised olla küll).

Veidikene häiris kohati liigne seksuaalsusele rõhutamine - kuidas kõik, eriti aga Matti ise tema sekretäri ihalesid näiteks. Iseenesest pole selles ju midagi häirivat, aga see mõjus kuidagi kunstlikult, juurdepoogitult. Järelsõnaski on öeldud: "M. Sariola on oma /.../ loomingus range moralist, millele hilisemates teostes on küll tehtud mõningaid mööndusi, eriti seejärel, kui seksist sai ajaviitekirjanduse oluline koostisosa."

Eks see vist ka selgita toda puisust - Sariolale ei meeldinud sellest kirjutada, aga lugejad nõudsid ja eks neile tuleb ju meele järgi olla.

Üldiselt oli aga "Laia tee seadus" igati mõnus lugemine ja tore ajaviitekas. Mitte midagi ülivõrdes, aga siiski üsna täpselt selline, nagu klassikaline krimka olema peaks.

[Timo Pietilä · Rating 3 out of 5]

Vanha Sariolan kirja. Tuore asianajaja on ostanut lakimiestoimiston itselleen, saaden samassa kaupassa säpsäkän sihteerin (joka omituisesti on samaan aikaan liian lihava ja liian kapeavyötäröinen). Asiakkaista ei varsinaisesti tungosta ole aloittelevassa toimistossa.
Toimistoon tulee kumminkin iso talon poikamiesisäntä, joka on joutunut kiristyksen kohteeksi. Hän on heilastellut kahdenkin eri kaupungissa asuvan naisen kanssa ja kirjoitellut heille imeliä rakkauskirjeitä. Nyt kirjeet uhataan julkaista, jos ei kunnon summaa makseta. Kumpikaan naisista ei ole ilmiselvästi syyllinen, mistä kirjeet ovat vuotaneet ja kuka on häikäilemätön kiristäjä?
Siinä onkin tuoreelle varatuomarille selvitettävää, etenkin tilanne lopulta päätyy murhaoikeudenkäyntiin, jossa varmalta syylliseltä näyttävä pitää osoittaa syyttömäksi.
Ihan sujuvaa ja viihdyttävää tekstiä kun pääsee ohi naiskuvista, jotka olivat varmasti jo 60-luvulla vanhentuneita. Kirja toimii omalla tavallaan ajan kuvana. Yksi juoniaukko siinä tuntui olevan, yhden ratkaisevista vihjeistä antoi henkilö, jolla ei olisi ollut syytä antamaansa tietoa eteenpäin välittää, mahtoiko Sariola keksiä lopussa lennossa sopivan syyllisen kirjaa kirjoittaessaan? Kirja oli nopealukunen aikansa lapsi.

[Katherine · Rating 3 out of 5]

Very readable way to pass the time if nothing special. I don't know if it was the translation or not but it came across as very simple. Nothing upsetting, nothing anger-inducing. Just a quick, relaxing read with a reasonably engaging plot.

[Vicki · Rating 3 out of 5]

Translated from Finnish.

[Õnnela · Rating 4 out of 5]

Täitsa enam vähem vanaaegse raamatu kohta 😉

[Jenni · Rating 3 out of 5]

3½⭐

[Marko Ruostetoja · Rating 4 out of 5]

Sariola onnistuu mahdottomassa: hyvä kotimainen rikosromaani.

Oxymoron is a figure of speech that juxtaposes elements that appear to be contradictory. Examples: "dark light", "little giant", "cold fire", "high-quality crime fiction from Finland".

[Susa · Rating 4 out of 5]

Hyvä tarina ja juoni. Vielä 50 vuotta myöhemminkin. Yllätyin.