What do you think?
Rate this book
Rikosromaani
Malmin musertaja, Hämeenlinnan häpäisijä Hermann Ångström on iskenyt jälleen.
Alttarille jätetty morsian, sairauslomalle masennettu valtioneuvos, tylyn lääkärinlausunnon tai kuntokartoitusraportin masentamia kansalaisia. Nöyryytettyjä, lannistettuja sieluja, huolia ja häpeää.
Aineettomaan pahantekoon syyllistynyt Hermann Ångström liitelee aamuyön pimeydessä ja langettaa ihmisten ylle sarjan sosiaalisia häpeitä ja hahmotonta murhetta. Hänen iskujensa kohteita ja tekotapoja on mahdoton ennakoida, ja vain poikkeuksellisesti hän havittelee rahallista hyötyä. Kuka Ångström on, ja mitä hän kostaa?
Tapauksen saa hoidettavakseen elämää nähnyt komisario Vehmas, jonka mielestä ihmiset sairastavat tulevaisuutta ja poliisin työ on kansanrunoutta.
Ylivoimaisesta Ångströmistä ei rikoksiin kyllästynyt Vehmaskaan saa otetta ennen kuin sattuma puuttuu peliin.
Alttarille jätetty morsian, sairauslomalle masennettu valtioneuvos, tylyn lääkärinlausunnon tai kuntokartoitusraportin masentamia kansalaisia. Nöyryytettyjä, lannistettuja sieluja, huolia ja häpeää.
Aineettomaan pahantekoon syyllistynyt Hermann Ångström liitelee aamuyön pimeydessä ja langettaa ihmisten ylle sarjan sosiaalisia häpeitä ja hahmotonta murhetta. Hänen iskujensa kohteita ja tekotapoja on mahdoton ennakoida, ja vain poikkeuksellisesti hän havittelee rahallista hyötyä. Kuka Ångström on, ja mitä hän kostaa?
Tapauksen saa hoidettavakseen elämää nähnyt komisario Vehmas, jonka mielestä ihmiset sairastavat tulevaisuutta ja poliisin työ on kansanrunoutta.
Ylivoimaisesta Ångströmistä ei rikoksiin kyllästynyt Vehmaskaan saa otetta ennen kuin sattuma puuttuu peliin.
173 pages, Hardcover
First published January 1, 2012
10 people are currently reading
55 people want to read
About the author
Petri Tamminen
31 books36 followersPetri Tamminen (s. 1966) on valmistunut Tampereen yliopistosta pääaineenan tiedotusoppi. Tamminen asuu perheineen Vääksyssä ja työskentelee vapaana kirjailijana.
Tamminen tunnetaan lyhytproosan ja lakonisen huumorin mestarina. Esikoisteos, liuskan mittaisia tarinoita sisältävä kokoelma Elämiä ilmestyi vuonna 1994.
Suuren yleisön tietoisuuteen Tamminen nousi Enon opetukset -romaanin Finlandia-ehdokkuudella vuodella 2006.
Muita hyviä ominaisuuksia -teoksessaan (2010) Tamminen kuvaa ujoutta ja häpeää ja asettaa itsensä esimerkkihenkilöksi. ”Isänä en riitä, poikana en riitä, en riitä lentopalloilijana enkä remonttimiehenä, en ruoanlaittajana, en kirjallisuudentutkijana.”
Petri Tamminen on saanut Kalevi Jäntin palkinnon kirjastaan Piiloutujan maa.
Tammisen tuotantoa on käännetty englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, tanskaksi, sloveniaksi, latviaksi, tsekiksi, espanjaksi ja puolaksi.
Tamminen tunnetaan lyhytproosan ja lakonisen huumorin mestarina. Esikoisteos, liuskan mittaisia tarinoita sisältävä kokoelma Elämiä ilmestyi vuonna 1994.
Suuren yleisön tietoisuuteen Tamminen nousi Enon opetukset -romaanin Finlandia-ehdokkuudella vuodella 2006.
Muita hyviä ominaisuuksia -teoksessaan (2010) Tamminen kuvaa ujoutta ja häpeää ja asettaa itsensä esimerkkihenkilöksi. ”Isänä en riitä, poikana en riitä, en riitä lentopalloilijana enkä remonttimiehenä, en ruoanlaittajana, en kirjallisuudentutkijana.”
Petri Tamminen on saanut Kalevi Jäntin palkinnon kirjastaan Piiloutujan maa.
Tammisen tuotantoa on käännetty englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, tanskaksi, sloveniaksi, latviaksi, tsekiksi, espanjaksi ja puolaksi.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 20 of 20 reviews
September 19, 2012
Fanitan Tammista mutten pysty sanomaan samaa tästä kirjoitelmasta. Sisältäähän se entiseen tapaan tammismaisia pohdintoja ja oivalluksia miehisestä ajatusmaailmasta, mutta tällä kertaa en hykerrellyt kuin kerran pari. Ångströmin, tuon Hämeenlinnan häpäisijän suoritukset kiinnostivat vain vaivoin ja jatkuvasti odotin vähäsivuisen romaanin loppuratkaisua. Joka sekin lässähti. Miksi tämä välityö oli kirjoitettava, jollei rahastusmielessä?
May 15, 2018
Päällimmäisenä mielessä pyörii vain sekavuus. En pitänyt kirjoitustyylistä yhtään, ja hahmotkin jäivät etäiseksi. Olisin jättänyt kesken, jos kirja ei olisi ollut noin lyhyt.
May 22, 2020
Best leuk, maar ik krijg ook lang niet alles mee, dus wat lastig te beoordelen.
November 21, 2012
Kirja, joka jokaisen suomalaisen tulisi lukea. Jos haluat lakata murehtimasta turhia: lue tämä kirja. Paras lukemani elämäntaito-opas ja inhoan elämäntaito-oppaita.
January 30, 2018
Kirjan päähenkilö on sama kuin kaikissa muissakin Tammisen kirjoissa: oman miehuutensa, elämän ja naiseuden mysteerin kanssa kamppaileva keski-ikäinen mies, joka märehtii asioita liikaa, tällä kertaa poliisin roolissa jahtaamassa sarjalannistaja Ångströmiä. Teemat ovat myös taattua Tammista: onnellisuus, elämä, miehenä oleminen, oman paikkansa lunastaminen maailmassa, epävarmuus. En tykännyt yhtä paljon kuin Tammisen muista kirjoista, ehkä tämä vain ei ollut niin tiivis kokonaisuus kuin joku Enon opetukset tai Meriromaani.
October 11, 2018
Nopealukuinen, viihdyttävä, tarkkanäköinen ja kevyt allegoria raskaasta aiheesta. Minusta Rikosromaanissa on kyse masennuksesta ja oman rajallisuuden hyväksymisestä. Lukekaa, haluan keskustella aiheesta.
November 17, 2021
Siellä täällä teräviä oivalluksia elämästä ja sen synkeydestä. Itse tarina ei kuitenkaan kauheasti jännitystä tarjoa. Jahdatun rikollisen rikoksia ei avata tarpeeksi, jotta jahdista jaksaisi kiinnostua.
October 13, 2019
Ihan menettelevä teos, mutta ei ihan omia suosikkeja kuitenkaan. Pidän Tammisen kielestä ja tavasta kirjoittaa, ja tässäkin kirjassa oli paljon hyviä lauseita ja hienoja kiteytyksiä.
June 27, 2022
Not often do I wish this bad a book had been written by someone with hang on less light pop literature.
September 23, 2024
Viihdyttävää sanailua ja kuvausta.
December 27, 2024
”Ihan jokainen esine ja teko ja tapahtuma alkaa keski-iässä tuntua itsensä teoreettiselta esimerkiltä.”
July 9, 2017
Naivistis-symbolistinen tarina komisario Vehmaksen Don Quijotemaisesta taistelusta kasvottoman pahuuden ruumiillistumaa, salaperäistä rikollista, Ångströmiä vastaan. Tamminen kirjoittaa mestarillisesti, melkein huovismaisen kepeästi, samalla aforistiseen syvyyteen yltäen.
December 16, 2014
Petri Tamminen onnistuu mainiosti Rikosromaanissa, vaikkei se nimensä mukaisesti olekaan perinteinen rikosromaani. Päähenkilönä on tosin viisikymppinen leskimies ja rikoskomisario, joka saa ratkaistavakseen visaisen tapauksen. Usko Vehmas muistuttaa monin tavoin Mankellin luomaa Wallander-hahmoa keski-ikäisen miehen alakulon ja onnen päivien kaipuineen.
Aika nopeasti lukija kuitenkin hahmottaa, että tässä tarinassa ei ole kaikki ihan realismin mukaisesti kohdallaan. Vehmaksen esimies Isomäki pehmitetään poliisikaksikon (Vehmaksen ja Immosen) maaniseen takaa-ajoon, jonka kohteena on murheentuoja, musertaja ja varsinainen ankeuttaja nimeltään Ångström. Jahdattu jatkaa muiden ahdistelua, elämänilon viemistä ja masentamista: morsian jätetään alttarille, alakoululaisten luokkaretki pilataan, poliitikon ura tuhotaan jne., eikä Vehmaskaan jää sosiopaatista paitsi.
Tamminen ripottelee usein varsin osuvasti mediakriittisyyttä ja aforismejaan Vehmaksen mietteisiin. Pasilan poliisi onkin filosofiaan taipuvainen ja pohtii toisinaan elämän tarkoitusta ja siinä ohessa poliisin menettelytapoja. Ångström olisi tarkoitus rakastaa terveeksi, työkavereiden kanssa jopa jutellaan mukavia ja kysellään kuulumisia. Elämä seisahtuu ravintolavaunun eteisessä ja Ruotsissa ihastuksensa luona.
Ennen pitkää – niin kuin oikeissa rikosromaaneissakin – virkamies joutuu samaistumaan roiston mielentilaan ehtiäkseen askeleen edelle. Niin käy Vehmaksellekin. Syyllisyydentuntojen, masennuksen, deliriumin ja kunnon kalsarikännien jälkeen pollari pääsee lataamaan hourulassa uutta virtaa, ja ennen pitkää takaa-ajo saa uusia piirteitä.
Ennen kuin tarina on päätepisteeseessään eli lokakuusta kesäkuuhun, paljon ehtii tapahtua. Kuukausien mukaan nimetyt jaksot vievät kertomusta eteenpäin, ja päähenkilön etunimikin vaikuttaa enteellisestä. Uskolla on toivoa paremmasta, vaikka elämä tuntuu valuvan hukkaan, puoliso menetetty, työnteko on leipääntynyttä, työtoverit vieraantuneet eikä entisessä ihastuksestakaan ole enää pelastukseksi. Lopulta jahti saa surrealistisia ja allegorisia piirteitä: Ångström on kuin kuka tahansa lähimmäisemme, joka haluaa meidän epäonnistumistamme, jopa tuhoutumista.
Elämä kuitenkin jatkuu, ja pitää olla vain henkisesti vahva, olla sinut oman syyllisyyden taakkansa kanssa ja vain hyväksyä loputon yksinäisyys. Jokaisella on omat ångströminsä, jotka muistuttavat epäonnistumisista, häpeästä ja mitättömyydestä.
Aika nopeasti lukija kuitenkin hahmottaa, että tässä tarinassa ei ole kaikki ihan realismin mukaisesti kohdallaan. Vehmaksen esimies Isomäki pehmitetään poliisikaksikon (Vehmaksen ja Immosen) maaniseen takaa-ajoon, jonka kohteena on murheentuoja, musertaja ja varsinainen ankeuttaja nimeltään Ångström. Jahdattu jatkaa muiden ahdistelua, elämänilon viemistä ja masentamista: morsian jätetään alttarille, alakoululaisten luokkaretki pilataan, poliitikon ura tuhotaan jne., eikä Vehmaskaan jää sosiopaatista paitsi.
Tamminen ripottelee usein varsin osuvasti mediakriittisyyttä ja aforismejaan Vehmaksen mietteisiin. Pasilan poliisi onkin filosofiaan taipuvainen ja pohtii toisinaan elämän tarkoitusta ja siinä ohessa poliisin menettelytapoja. Ångström olisi tarkoitus rakastaa terveeksi, työkavereiden kanssa jopa jutellaan mukavia ja kysellään kuulumisia. Elämä seisahtuu ravintolavaunun eteisessä ja Ruotsissa ihastuksensa luona.
Ennen pitkää – niin kuin oikeissa rikosromaaneissakin – virkamies joutuu samaistumaan roiston mielentilaan ehtiäkseen askeleen edelle. Niin käy Vehmaksellekin. Syyllisyydentuntojen, masennuksen, deliriumin ja kunnon kalsarikännien jälkeen pollari pääsee lataamaan hourulassa uutta virtaa, ja ennen pitkää takaa-ajo saa uusia piirteitä.
Ennen kuin tarina on päätepisteeseessään eli lokakuusta kesäkuuhun, paljon ehtii tapahtua. Kuukausien mukaan nimetyt jaksot vievät kertomusta eteenpäin, ja päähenkilön etunimikin vaikuttaa enteellisestä. Uskolla on toivoa paremmasta, vaikka elämä tuntuu valuvan hukkaan, puoliso menetetty, työnteko on leipääntynyttä, työtoverit vieraantuneet eikä entisessä ihastuksestakaan ole enää pelastukseksi. Lopulta jahti saa surrealistisia ja allegorisia piirteitä: Ångström on kuin kuka tahansa lähimmäisemme, joka haluaa meidän epäonnistumistamme, jopa tuhoutumista.
Elämä kuitenkin jatkuu, ja pitää olla vain henkisesti vahva, olla sinut oman syyllisyyden taakkansa kanssa ja vain hyväksyä loputon yksinäisyys. Jokaisella on omat ångströminsä, jotka muistuttavat epäonnistumisista, häpeästä ja mitättömyydestä.
February 25, 2015
How many times have you heard that tired old phrase about never judging a book by its cover? When it comes to Petri Tamminen’s Crime Novel, a book that features a giant fingerprint and the word “Crime” in a rather large black font on its front, no one would blame you for thinking that what you’re about to read is a classic detective story. Heck, fingerprint aside, the title alone all but implies this. Don’t get me wrong, there is a police inspector in this one, and much of the surface plot does revolve around him tracking the whereabouts of an elusive felon, but there’s much, much more at work here then simply taking a quick glance at the cover would lead you to believe. Trust me friends, this one is anything but your standard game of cat and mouse.
Inspector Vehmas is a middle-aged widower who has been tasked with apprehending a most unconventional type of criminal. A man so dastardly that he doesn’t rape, murder, maim, injure, or harm any of his victims physically. Instead he messes with their heads, burrows deep inside their brains to uncover their deepest insecurities, and then uses the very things they fear as ammunition to make them second guess themselves, make them break mentally, make them cower from the rest of the world with deep feelings of disgrace and a shameful sense that they’re not good enough to belong.
READ MORE:
http://www.typographicalera.com/crime...
Inspector Vehmas is a middle-aged widower who has been tasked with apprehending a most unconventional type of criminal. A man so dastardly that he doesn’t rape, murder, maim, injure, or harm any of his victims physically. Instead he messes with their heads, burrows deep inside their brains to uncover their deepest insecurities, and then uses the very things they fear as ammunition to make them second guess themselves, make them break mentally, make them cower from the rest of the world with deep feelings of disgrace and a shameful sense that they’re not good enough to belong.
READ MORE:
http://www.typographicalera.com/crime...
Read
November 10, 2021Petri Tamminen on yksi suosikeistani, mutta tämän romaanin asetelma on häiritsevä. Poliisi jahtaa "roistoa", joka romahduttaa ihmisten elämiä, mutta Tammisen yleensä niin loistelias, karikatyyrimainen henkilökuvaus ei nyt tunnu istuvan tarinaan, ja "rikokset" tuntuvat välillä suorastaan vähän hölmöiltä. Ehkä olisi riittänyt, jos olisi vaihtanut kirjan nimen. "Rikosromaani" sai minut odottamaan kenties nerokkaampaa ja näkemyksellisempää pastissia rikosromaanista, leikittelyä genrellä. On tämäkin täynnä loistavia tammismaisia kiteytyksiä, kuten: "Kun Marja vielä eli, Vehmas ei katsellut toisen joogaamista; nyt hän katseli, tyhjää mattoa, kerrostalokaksiossa jonka ikkunasta näkyi kaistale pimeää Keskuspuistoa. Kun hän istui hiljaa ja tuijotti mattoa, hänestä rupesi tuntumaan, että tämä oli jokin joogan korkein muoto."
March 17, 2014
Pidän Petri Tammisen lakonisesta, minimalismia lähentelevästä tyylistä ja mustasta, kuivasta huumorista.
Kun Tamminen kirjoittaa romaanin, jonka nimi on Rikosromaani, voidaan jo arvata ettei luvassa ole aivan tyypillistä rikoskirjallisuutta. En vain oikein tiedä, mitä tässä oli luvassa... Odotin ehkä liikaa Tammisen edellisten mestariteosten perusteella. Tämä jäi omana lukukokemuksena vain jotenkin vaisuksi. Hyviä hetkiä, kuitenkin!
Kun Tamminen kirjoittaa romaanin, jonka nimi on Rikosromaani, voidaan jo arvata ettei luvassa ole aivan tyypillistä rikoskirjallisuutta. En vain oikein tiedä, mitä tässä oli luvassa... Odotin ehkä liikaa Tammisen edellisten mestariteosten perusteella. Tämä jäi omana lukukokemuksena vain jotenkin vaisuksi. Hyviä hetkiä, kuitenkin!
March 6, 2015
Luulen, että kirjailija on tarkoittanut kirjan hauskaksi masentavuutensa ja ankeutensa kautta, mutta minulle kirja oli lähinnä masentava. Ehkä jos olisin vähän vanhempi, osaisin samaistua paremmin kirjan päähenkilöön Vehmakseen, keski-ikäiseen poliisiin.
December 29, 2012
Empaattinen mutta yllätyksetön masennuskuvaus ABC-asemien ja einespitsojen Suomessa. Ei aihetta suureen juhlaan.
June 25, 2013
Tykkään Tammisen lakonisesta kerronnasta. Tässä olisi ollut aineksia laveampaankin juttuun mutta sellaistahan Tamminen ei vissiin halua tehdä.
April 26, 2016
2.75 maybe
Displaying 1 - 20 of 20 reviews