Alakoulun luokkahuoneessa on oppilaita joka lähtöön: taviksia, oppimisvaikeuksista kärsiviä ja suuria lahjakkuuksia. Osa on lastensuojelun asiakkaita, osa lentää lomalla New Yorkiin. Kotona saadun huolenpidon määrä ei kuitenkaan katso kukkaroa. Lasten kasvattamisen lisäksi opettaja kasvattaa vanhempia.
Miten selviävät oppilaat ja opettajat nykymenossa? Onko kaikki koulun vikaa?
Koulun vika? on eräänlainen tosipohjaisen fiktion ja pamfletin sekoitus. Opettaja Maarit Korhonen kuvaa nykykoulun arkea elävästi ja tiiviisti. Jäin pohtimaan erityisesti sitä, että opettaja ei aina tiedä oppilaitten koulunulkopuolisesta elämästä paljonkaan. Oppilaille saattaa esimerkiksi viikonlopun aikana käydä vaikka mitä, ja maanantaina pitäisi taas jatkaa koulussa ihan tavalliseen tapaan. Pidin kiinnostavimpana Korhosen kuvauksia neljän oppilastyyppiesimerkin viikonlopusta. Nämä kuvaukset perustuvat ilmeisesti oppilaitten kirjoitelmiin, ja niistä paljastuu yllättäviäkin asioita.
Kirjan lyhyitä lukuja tekee mieli lukea aina vielä muutama lisää. Kirjoitustyyliltään, kooltaan ja painoltaan kirja on täydellistä iltalukemista: sitä jaksaa hyvin kannatella, sivuja on helppo kääntää eikä silmä väsy kapeita sivuja lukiessa. Tosin saattaa käydä niin, ettei malta lopettaa lukemista kesken, mikä typistää yöunia.
Erittäin hyödyllistä luettavaa tuleville opettajille ja koulussa työskenteleville (esim. terveydenhoitajille) ja miksei myös oppilaitten vanhemmille.
Napakka puheenvuoro suomalaisen alakoulun arjesta opettajan näkökulmasta. Monipuolinen katsaus kouluelämän iloihin ja haasteisiin, joskin jälkimmäisiin painottuen. Kirjana nopealukuinen, mutta hivenen jäsentymätön ja aiheesta toiseen hyppelevä. Panee kuitenkin ajattelemaan, ja vähän myös provosoitumaan.
Maarit Korhonen kertoo napakalla asiantuntijan otteella suomalaisesta peruskoulumaailmasta. Meno on hurjaa ja lukiessa ihan hengistyy. Välillä tekee mieli laittaa silmät kiinni. Pieni tähtimäärä siksi, että vaikka kirja oli kyllä kiinnostava en voi sanoa nauttineeni sen lukemisesta. Hyvä keskustelunherättäjä yhtä kaikki.
Asiaa koko pieni kirja. Tiedän monta, jolle tämä kirja tekisi hyvää. Toisaalta, tämänkin voi lukea niin monella tavalla, hymistellä, että joo joo. Mutta tuttuja juttuja kirjassa ja omassa työssäni törmään samoihin ilmiöihin.