What do you think?
Rate this book
Peiliin piirretty nainen
- GenresFinnish Literature
462 pages
First published January 1, 1963
2 people are currently reading
29 people want to read
About the author
Veijo Meri
80 books11 followersVeijo Meri was a Finnish writer. Much of his work focused on war and its absurdity. The work is anti-war and has dark humor.
Born in Viipuri (today Vyborg, Russia), Meri graduated from secondary school in Hämeenlinna, then studied history and became an independent writer.
His diverse body of work included novels, short stories, poetry, and essays.
Born in Viipuri (today Vyborg, Russia), Meri graduated from secondary school in Hämeenlinna, then studied history and became an independent writer.
His diverse body of work included novels, short stories, poetry, and essays.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
October 9, 2015
Kun Veijo Meren kuolemasta kesäkuussa 2015 uutisoitiin, päätin lukea uudelleen hänen romaaninsa "Peiliin piirretty nainen". Muistan, kuinka nuorena miehenä tuo Meren romaani teki minuun vaikutuksen ja jäi kummallisen pysyvästi mieleen. Onkamon kesäkirppikseltä teos sitten sopivasti löytyi. Ei tarvinnut edes kirjastoon lähteä.
Romaanin teksti koostuu irrallisista pikku tarinoista ja huomioista, jotka on kuvattu tarkasti pieniä yksityiskohtia myöten. Aivan kuin joku olento ulkoavaruudesta olisi pudotettu maan pinnalle, ja hän tarkkailisi ja raportoisi, mitä maassa tapahtuu. Hänelle mikä tahansa asia tai tapahtuma on mielenkiintoinen, ja pienillä tai suurilla asioilla ei ole merkityseroa. Alussa onkin työlästä saada selville, mikä on kirjan juoni ja keitä ovat sen henkilöt.
Meren romaania voi sanoa puheenvirtaromaaniksi. Teksti ei ole kirjakieltä, se on kuin suoraan puheesta tekstiksi käännettyä. Meri on Hämeenlinnan lyseon kasvatteja, ja ainakin Hämeenlinnan seudun lukijoiden on tavattoman helppo kuvitella teksti puheeksi. Teksti melkein soi valmiiksi korvassa äänen painotuksia myöten.
Kun ihmisten puhetta kuuntelee, puhe rönsyilee usein asiasta toiseen, niin että alkuperäinen puheen lanka tuntuu olevan välillä täysin kateissa. Samalla tavalla Meren teksti etenee. Yhtä puheenvuoroa voi olla sivukaupalla, ja siinä on mukana vaikka kuinka monta asiayhteydestä toiseen poukkoilevaa pikku tarinaa. Meri on aivan erinomainen tarinankertoja. Tarinat ovat yksityiskohdissaan niin herkullisia, että lukija oikeastaan toivoo niiden olevan totta. On ikäänkuin vahinko, jos niin hyvät tarinat ovatkin sepitettä.
Onhan teoksessa juonikin ja päähenkilöt. Tapahtumat ajoittuvat yhteen kesäiseen viikonloppuun 1960-luvun alun Helsingissä ja sitä ympäröivällä maaseudulla. Päähenkilö Eino on kolmekymppinen taksiautoilija, jolla on suhde itseään puolet nuorempaan Eilaan. Suhde on vakavaa laatua, vaikka Einon käyttäytyminen ei sitä osoitakaan. Einon pitäisi lähteä hakemaan Eilaa lauantai-illan viettoon, mutta yllättäen taksiin tulee puoliväkisin juhlatuulella oleva mieskaksikko, insinööri ja kirjailija, jotka vaativat Einoa kuskaamaan heitä saunareissulle. Reissu kestääkin sitten kaikkine vaiheineen pari päivää.
Toisesta maailmansodasta on kulunut vasta parikymmentä vuotta, joten tarinoissa eletään usein sota-aikaa, lähinnä sen kohellusta ja kommelluksia. Yksi herkullisimmista tarinoista on yli kymmenen sivun kertomus pontikankeitosta Aunuksen rintamalla. Eräs tarinan rönsy kertoo sotilas Kalevi Kurosesta:
"Eihän sille uskaltanut aseita antaa, kun se leikki niillä. Se oli ollut ihan sama linjassakin. Kun kaverit oli ampuneet vihollisia, niin tämä ammuskeli kiviin ja peltipurkkeihin ja vaikka mihin, mihin on kiva ampua. Jos ei se muuta keksinyt, se koetti ampua sittisontiaista, joka oli sen kuopassa. Ja sitähän ei saa ammutuksi. Mä en tiedä, mikä siinä on. Heittääkö joku paine tai ilmavirta sen sitten just sivuun, ettei siihen osu."
Meri kuvaa hienosti myös ympäristöä, sekä kaupunkia että luontoa. Tällaista on, kun Eino astuu ovesta ulos sairaalan pihalle:
"Aurinko kävi pihalla kimppuun kuin kanahaukka kanaan ja ilma kimalsi ja sepeli helisi kuin jalkaraudat. Ilma oli lämmin kuin tavaratalon lämpöovi."
Meri oli itse kirjailija, ja kirjailijoista tekstissä onkin monta havaintoa, vaikkapa seuraava:
"Ne on kaikki omituisia, ellei ne ole huoria, ne on hulluja, ja ellei ne ole hulluja, ne on humalassa."
Sisar hento valkoinenkaan ei kerää pelkkiä kehuja. Teoksen sairaanhoitajatar saa Einon äkäiseksi:
"Jos olisi naisten sotaväki, jossa olisi naisupseerit ja soltut, niin se olisi kamala paikka. Kyllä ne jyräis toisensa ja rääkkäis niin, että lysoolia juotais. Se on varma. Ne osaa sitten olla ilkeitä, jos ne saa vähänkin määrätä. Yks lääkäri sanoi, että kaikki viisikymmentä täyttäneet sairaanhoitajattaret saisi ampua. Ne on sitten katkeria. Kun ne ikänsä tekee työtä ja uhrautuu ihmiskunnan puolesta eivätkä saa minkäänlaista ihmislämpöä palkakseen niin kyllä kai se katkeraksi vetää."
Teoksen runsaat puheenvuorot taipuvat hyvin myös näytelmän tai elokuvan muotoon.
Toisen lukemisen jälkeen en yhtään ihmettele, miksi romaani oli jäänyt mieleen jo ensi lukemisella kauan sitten. Taitavan kirjoittajan hieno teksti.
Romaanin teksti koostuu irrallisista pikku tarinoista ja huomioista, jotka on kuvattu tarkasti pieniä yksityiskohtia myöten. Aivan kuin joku olento ulkoavaruudesta olisi pudotettu maan pinnalle, ja hän tarkkailisi ja raportoisi, mitä maassa tapahtuu. Hänelle mikä tahansa asia tai tapahtuma on mielenkiintoinen, ja pienillä tai suurilla asioilla ei ole merkityseroa. Alussa onkin työlästä saada selville, mikä on kirjan juoni ja keitä ovat sen henkilöt.
Meren romaania voi sanoa puheenvirtaromaaniksi. Teksti ei ole kirjakieltä, se on kuin suoraan puheesta tekstiksi käännettyä. Meri on Hämeenlinnan lyseon kasvatteja, ja ainakin Hämeenlinnan seudun lukijoiden on tavattoman helppo kuvitella teksti puheeksi. Teksti melkein soi valmiiksi korvassa äänen painotuksia myöten.
Kun ihmisten puhetta kuuntelee, puhe rönsyilee usein asiasta toiseen, niin että alkuperäinen puheen lanka tuntuu olevan välillä täysin kateissa. Samalla tavalla Meren teksti etenee. Yhtä puheenvuoroa voi olla sivukaupalla, ja siinä on mukana vaikka kuinka monta asiayhteydestä toiseen poukkoilevaa pikku tarinaa. Meri on aivan erinomainen tarinankertoja. Tarinat ovat yksityiskohdissaan niin herkullisia, että lukija oikeastaan toivoo niiden olevan totta. On ikäänkuin vahinko, jos niin hyvät tarinat ovatkin sepitettä.
Onhan teoksessa juonikin ja päähenkilöt. Tapahtumat ajoittuvat yhteen kesäiseen viikonloppuun 1960-luvun alun Helsingissä ja sitä ympäröivällä maaseudulla. Päähenkilö Eino on kolmekymppinen taksiautoilija, jolla on suhde itseään puolet nuorempaan Eilaan. Suhde on vakavaa laatua, vaikka Einon käyttäytyminen ei sitä osoitakaan. Einon pitäisi lähteä hakemaan Eilaa lauantai-illan viettoon, mutta yllättäen taksiin tulee puoliväkisin juhlatuulella oleva mieskaksikko, insinööri ja kirjailija, jotka vaativat Einoa kuskaamaan heitä saunareissulle. Reissu kestääkin sitten kaikkine vaiheineen pari päivää.
Toisesta maailmansodasta on kulunut vasta parikymmentä vuotta, joten tarinoissa eletään usein sota-aikaa, lähinnä sen kohellusta ja kommelluksia. Yksi herkullisimmista tarinoista on yli kymmenen sivun kertomus pontikankeitosta Aunuksen rintamalla. Eräs tarinan rönsy kertoo sotilas Kalevi Kurosesta:
"Eihän sille uskaltanut aseita antaa, kun se leikki niillä. Se oli ollut ihan sama linjassakin. Kun kaverit oli ampuneet vihollisia, niin tämä ammuskeli kiviin ja peltipurkkeihin ja vaikka mihin, mihin on kiva ampua. Jos ei se muuta keksinyt, se koetti ampua sittisontiaista, joka oli sen kuopassa. Ja sitähän ei saa ammutuksi. Mä en tiedä, mikä siinä on. Heittääkö joku paine tai ilmavirta sen sitten just sivuun, ettei siihen osu."
Meri kuvaa hienosti myös ympäristöä, sekä kaupunkia että luontoa. Tällaista on, kun Eino astuu ovesta ulos sairaalan pihalle:
"Aurinko kävi pihalla kimppuun kuin kanahaukka kanaan ja ilma kimalsi ja sepeli helisi kuin jalkaraudat. Ilma oli lämmin kuin tavaratalon lämpöovi."
Meri oli itse kirjailija, ja kirjailijoista tekstissä onkin monta havaintoa, vaikkapa seuraava:
"Ne on kaikki omituisia, ellei ne ole huoria, ne on hulluja, ja ellei ne ole hulluja, ne on humalassa."
Sisar hento valkoinenkaan ei kerää pelkkiä kehuja. Teoksen sairaanhoitajatar saa Einon äkäiseksi:
"Jos olisi naisten sotaväki, jossa olisi naisupseerit ja soltut, niin se olisi kamala paikka. Kyllä ne jyräis toisensa ja rääkkäis niin, että lysoolia juotais. Se on varma. Ne osaa sitten olla ilkeitä, jos ne saa vähänkin määrätä. Yks lääkäri sanoi, että kaikki viisikymmentä täyttäneet sairaanhoitajattaret saisi ampua. Ne on sitten katkeria. Kun ne ikänsä tekee työtä ja uhrautuu ihmiskunnan puolesta eivätkä saa minkäänlaista ihmislämpöä palkakseen niin kyllä kai se katkeraksi vetää."
Teoksen runsaat puheenvuorot taipuvat hyvin myös näytelmän tai elokuvan muotoon.
Toisen lukemisen jälkeen en yhtään ihmettele, miksi romaani oli jäänyt mieleen jo ensi lukemisella kauan sitten. Taitavan kirjoittajan hieno teksti.
July 22, 2023
Veijo Meren romaani Peiliin piirretty nainen on niin sanottu yhden päivän romaani, ja tässä tapahtumat keskittyvät varsinkin yön tunteihin ja aamulla tapahtumien selvittelyihin. Merihän tunnetaan sisäkertomuksista, eli romaanihenkilöt alkavat kertoa omia juttujaan muille hahmoille, ja tässä kirjassa sellainen toimii oivallisesti, kun ollaan 1960-luvun alun perinteisessä suomalaisessa mökkimiljöössä viinanhuuruisine hetkineen.
Rönsyilevän ja episodimaisen tarinan keskushenkilönä on muuan nuorimies Eino, joka on töissä isänsä kaupassa ja asustelee perimässään kämpässä Helsingin keskustassa. Iltaisin aika kuluu taksia ajaessa. Niin oli tarkoitus kyseisenä kesäiltanakin ja ottaa vain yksi kyyti, ennen kuin piti mennä ryypiskelemään renttuilevien alivuokralaisten kanssa.
Kyytiin nousivat muuan kirjailija ja insinööri, joita oltiin viemässä Rautajärvelle taidemaalari Kukkakosken luo juopottelemaan ja saunomaan. Näin tapahtuikin, ja Kukkakoskella nais- ja sotajuttuja riittää löylynheiton ohella. Kun Eino on torkkumassa autossa ja odottamassa lähtöä takaisin Helsinkiin, paikalle pelmahtavat ja pari keski-ikäistä naisihmistä, jotka pitävät itseään jonkinlaisina maalarin taloudenhoitajina, ja Einokin alkaa näiden naisten jutuista machoilemaan. Naapurin leidit paljastavat myös Kukkakosken ja ranskalaisen ilotytön suhteen, jolloin romaanin nimisymboliikkakin avautuu.
Sisäkertomuksia on luvassa, kun naisista tarpeeksi saanut Eino tylsistyy ja alkaa selailla maalarin ja hänen ihailijansa kirjeenvaihtoa joskus vuosikymmeniä sitten. Sellaisia kertomuksia on enemmänkin luvassa, kun lopulta päädytään insinöörin mökille ja jatkamaan tämän jorinoita, mutta sitä ennen piti käydä sairaalan ja poliisiaseman kautta. Viimein Eino päätyy omaan punkkaansa selvittämään päätään, ennen kuin on tarkoitus ottaa seuraava askel oman mielitettynsä Eilan kanssa.
Romaani on vauhdikas ja varsin värikäs, eikä siitä puutu tilanteiden ja tapahtumien kuvauksissa seksististä asennetta Einon ja yhden jos toisenkin ääneen pääsevän hahmon sukupuolikäyttäytymisestä, jollaiset jatkuvat heidän omissa kertomuksissaan. Seksiä ja väkivaltaa on vallan riittävästi, jos ajatellaan teoksen julkaisuvuotta. Myös kuolema on yhtenä keskeisenä motiivina. Se kulminoituu ihan konkreettisesti ja Kukkakosken omassa novellissa, joka ennakoi hänen hengenmenoaan.
Rönsyilevän ja episodimaisen tarinan keskushenkilönä on muuan nuorimies Eino, joka on töissä isänsä kaupassa ja asustelee perimässään kämpässä Helsingin keskustassa. Iltaisin aika kuluu taksia ajaessa. Niin oli tarkoitus kyseisenä kesäiltanakin ja ottaa vain yksi kyyti, ennen kuin piti mennä ryypiskelemään renttuilevien alivuokralaisten kanssa.
Kyytiin nousivat muuan kirjailija ja insinööri, joita oltiin viemässä Rautajärvelle taidemaalari Kukkakosken luo juopottelemaan ja saunomaan. Näin tapahtuikin, ja Kukkakoskella nais- ja sotajuttuja riittää löylynheiton ohella. Kun Eino on torkkumassa autossa ja odottamassa lähtöä takaisin Helsinkiin, paikalle pelmahtavat ja pari keski-ikäistä naisihmistä, jotka pitävät itseään jonkinlaisina maalarin taloudenhoitajina, ja Einokin alkaa näiden naisten jutuista machoilemaan. Naapurin leidit paljastavat myös Kukkakosken ja ranskalaisen ilotytön suhteen, jolloin romaanin nimisymboliikkakin avautuu.
Sisäkertomuksia on luvassa, kun naisista tarpeeksi saanut Eino tylsistyy ja alkaa selailla maalarin ja hänen ihailijansa kirjeenvaihtoa joskus vuosikymmeniä sitten. Sellaisia kertomuksia on enemmänkin luvassa, kun lopulta päädytään insinöörin mökille ja jatkamaan tämän jorinoita, mutta sitä ennen piti käydä sairaalan ja poliisiaseman kautta. Viimein Eino päätyy omaan punkkaansa selvittämään päätään, ennen kuin on tarkoitus ottaa seuraava askel oman mielitettynsä Eilan kanssa.
Romaani on vauhdikas ja varsin värikäs, eikä siitä puutu tilanteiden ja tapahtumien kuvauksissa seksististä asennetta Einon ja yhden jos toisenkin ääneen pääsevän hahmon sukupuolikäyttäytymisestä, jollaiset jatkuvat heidän omissa kertomuksissaan. Seksiä ja väkivaltaa on vallan riittävästi, jos ajatellaan teoksen julkaisuvuotta. Myös kuolema on yhtenä keskeisenä motiivina. Se kulminoituu ihan konkreettisesti ja Kukkakosken omassa novellissa, joka ennakoi hänen hengenmenoaan.
June 20, 2012
Eino, helsinkiläinen vuokra-autoilija, asuu Katajanokalla yhteisboksissa kahden ystävänsä kanssa. Lauantaina kesken saunareissun hän saa kyydittäväkseen kaksi omalaatuista asiakasta. Yllättävän ja traagisen käänteen vuoksi kyytimatka maaseudulle venyy parin päivän mittaiseksi.
Vaellustarinaksi kehittyvä romaani on Veijo Meren kaunokirjallisista teoksista laajin ja rönsyilevin. Perimmäisen runsautensa tarina saa niistä monenkirjavista sattumuksista ja tapauksista, joita teoksen henkilöt kertovat toisilleen, uupumatta ja herkeämättä.
Peiliin piirretty nainen ilmestyi alun perin vuonna 1963.
Veijo Meren romaanien uusintapainosten sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Vuoden 1918 tapahtumat, Everstin autonkuljettaja, Manillaköysi, Sujut ja Yhden yön tarinat.
Vaellustarinaksi kehittyvä romaani on Veijo Meren kaunokirjallisista teoksista laajin ja rönsyilevin. Perimmäisen runsautensa tarina saa niistä monenkirjavista sattumuksista ja tapauksista, joita teoksen henkilöt kertovat toisilleen, uupumatta ja herkeämättä.
Peiliin piirretty nainen ilmestyi alun perin vuonna 1963.
Veijo Meren romaanien uusintapainosten sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Vuoden 1918 tapahtumat, Everstin autonkuljettaja, Manillaköysi, Sujut ja Yhden yön tarinat.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews