Kapsäkkiin on pakattu panamahattu ja lakeuden suru.
Eteläpohjalaisessa Synkkylän kylässä on yksi kylähullu, yksi kirkko sekä äiti, jonka tytär on jäänyt kyläilymatkan päähän. Isä on ollut jo vuosia kateissa. Kaipaus on hitsannut äidin ja tyttären yhteen, ja yhdessä he lentävät Teneriffalle viettämään äidin 60-vuotispäiviä.
Symbioosi alkaa rakoilla, kun äiti hoksaa tytön ryhtyneen riiuulle aulapojan kanssa. ”Komia kloppihan se oli, mutta ei naamasta montaa velliä keitetä”, äiti toteaa ja seuraa tyttären pään sisällä vaikka lemmenpedin laidalle. Äidin käsilaukussa lymyää isän arvoitus.
Välimatkassa eteläpohjalainen murre saa leveyden, johon se ei ole aikoihin joutanut. Se on kahden sinen romaani, lakeuden lumen ja etelän läikehtivän meren, kaunis tarina kahdesta naissukupolvesta: maailmalle halajavan tyttären ja kaipauksen karaiseman äidin matkasta kohti luottamusta ja itsenäisyyttä.
Ihanasti murrekirja! Alkupuolesta tykkäsin enemmän, jossain keskivaiheella meni oudoksikin, sitten taas loppupuolella parani, vaikka olikin surullisempaa kuin alkupuoli. Voi se syntymäpäivä! Tuli kyllä ääneen parahdus ja paha mieli. Kahavia Halapahallin kassisa: Lapua
Tykkäsin tosi paljon. Ei sillä lailla ihan sykähdyttänyt niinkuin jotkut romaanit tekee, mutta viihdytti, kosketti ja naurattikin surettamisen ohella. Latvala on rakentanut tarinan aika nerokkaasti päiväkirjan ja minäkertojan havaintojen varaan. Murre on luonteva ja viehättävä tapa rakentaa erityisesti äidin monimutkainen persoona. Kirja, jossa ei ärsyttänyt oikein mikään!
"Kirja, jossa ei ärsyttänyt juuri mikään", kommentoi joku aiemmissa arvioissa. Hyvin sanottu. Paksua murretta ja pikkukaupunki, yhden perheen tragediat, Teneriffa ja aurinkoranta, äidin ja tyttären suhde. Hienosti rakennettu tarina, eteni sujuvasti, moniulotteiset hahmot, myös sivuhenkilöt. Luin reissussa, tykkäsin.
Nimeään myöten herkullista suomen kieltä, elävää, lentävää, tarkkaa, murteista, kertovaa, paljon. Kauniisti koottu perheen tarina, äidin, tyttären, niiden jotka jäivät kun muut lähtivät syihinsä vetoamatta. Hieno.