Kuljen missä kuljen

by Pentti Saarikoski

Pentti Saarikosken runokokoelma Kuljen missä kuljen pitää sisällään tarkkaa havainnointia arjen tapahtumista napakan yhteiskuntakritiikin siivittämänä. Teosta pidetään suomalaisen nykyrunouden klassikkona. Alunperin kokoelman nimeksi oli suunniteltu "Elämäntapaa".

Teoksen kieli on selkeää ja helppotajuista, sekä lukuisten paikkaviittausten takia sitä on pidetty Helsingin-runoelmana. (K.L.)

Genres: Poetry

71 pages, Unknown Binding

First published January 1, 1965

About the author

Pentti Saarikoski was one of the most important poets in the literary scene of Finland during the 1960s and 1970s. His body of work comprises poetry, autobiographical novels and translations, among them such classics as Homer's Odyssey and James Joyce's Ulysses.

Reviews

[Iida-Maija · Rating 3 out of 5]

"Hiekan vai vallankumouksen helinä?
Maisema on harsea.
Ei puhuta.
Elämän onnellisista hetkistä, itse tapahtumista,
yhdynnöistä,
ei jää kovin paljon mieleen."

Kuljen missä kuljen on Pentti Saarikosken hyvin tajunnanvirtainen runokokoelma, jonka runot ovat ainakin omaan makuuni kuitenkin hieman epätasalaatuisia. Välillä Saarikoski kuitenkin onnistuu luomaan upean kauniita, eläviä kuvia arkipäiväisistä tilanteista, kaupungeista ja ihmisistä.

[Teemu Helle · Rating 3 out of 5]

Ei mielestäni parasta Saarikoskea, mutta on tälläkin hetkensä. Muoto on entistä vapautuneempaa, ja samaan tapaan kuin Mitä tapahtuu todella? -kokoelmassa, runous on virtaa, jonka seasta fragmentaariset hiput siivilöityvät lukijan vaskooliin. Yhteiskunnallista runoa; runon puhuja on paikoin kovin alakuloinen, jopa masentuneen oloinen.

[Anina | lukukartano · Rating 2 out of 5]

Ei ole Pentti Saarikoski runoilijana(kaan) ihan minun makuuni, ainakaan tämän kokoelman perusteella. Kuljen missä kuljen on kuulemma jo julkaisemisensa aikoihin 1960-luvulla julistettu nykyrunouden klassikoksi, mutta minussa kirja ei onnistunut herättämään kovin kummoisia tunteita, ei ihastusta eikä vihastusta. Osa runoista ihan kivoja kyllä, kuten tämä:

"Sateen jälkeen järvi erivärisinä alueina, kirjaston seinä / oli viileä kun kosketin. / Kesän kaikki vihreät, aaltopituuksien mikromillimetrit, / puut, / ja taivas, / olemmeko täällä ottaaksemme asioista selvän? / Ennen nukahtamista ajattelin vielä hetken Nikolai Buharinia, kiviä / järven pohjalla, pientä kun se makaa / pihanurmikolla selällään, / ja mansikankukkia."

No, onpahan nyt Saarikosken mentävä aukko sivistyksessä paikattu. Helmet-lukuhaasteen 2018 kohtaan 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.