Vihkivedet

by Katja Kaukonen

Aikamies hioo ruuhesta itselleen morsion.
Tyttö nousee liian varhain piikkikoroille eikä mahdu enää leikkimökkiin.
Mies ei tiedä, onko vaimo kuoleman- vai luulosairas, mutta haluaa ilahduttaa tätä kuolinpaidalla.

Vihkivedet antaa äänen vanhojen valokuvien hiljaisille pojille, hupakkomaisten siskojen ja vahvojen tätien varjostamille naisille. Se on syvien jokien ja ruokoisten rantojen tunnelmallinen kokoelma, jossa aurinko häikäisee sanojen läpi, ajatuksiin joita ei lausuta ääneen. Siihen, miten vieras aikuisten maailma aikuisellekin on. Miten ronskeilta löylypuheet tässä hiljaisuudessa tuntuvat, ja siihen miten päiviin ei ole kiire ja silti elämässä on.

Genres: Short Stories, Finnish Literature

200 pages, Hardcover

First published January 1, 2012

Reviews

[Piia (kirjatarhuri) · Rating 3 out of 5]

2,5-3⭐️

[Mima · Rating 4 out of 5]

"Vihkivedet" novellikokoelmassa on viisitoista novellia. Niistä suosikeikseni nousi "Lauteille mahtui vain kolme" ja "Kuolinkosto". Tässä kokoelmassa novellit olivat hyvin tasalaatuisia, nautin kovasti kaikista. Kirjailija kuvaa mm. aikuisten tekemisiä lapsen näkökulmasta, vanhemman välinpitämättömyyttä, taitamatonta vanhemmuutta, surua muistisairauteen kadonneesta isästä ja kateutta kun kaverilla menee paremmin kuin itsellä.

[Siiri · Rating 5 out of 5]

"Vihkivedet antaa äänen vanhojen valokuvien hiljaisille pojille, hupakkomaisten siskojen ja vahvojen tätien varjostamille naisille. Se on syvien jokien ja ruokoisten rantojen tunnelmallinen kokoelma, jossa aurinko häikäisee sanojen läpi, ajatuksiin joita ei lausuta ääneen. Siihen miten vieras aikuisten maailma aikuisellekin on."

Mitkä miljööt! Mikä tunnelma! Mikä kielenkäyttö! Miten upeasti solahdettu lapsen mieleen! Todella kauniskielisiä ja kaunismielisiä novelleja, joista ei puutu ajatusta eikä runoutta. Olen vaikuttunut. Lämmin suositus kaikille, jotka muistavat lapsuuden saunahetket ja tietävät, miten elämä joskus kihelmöi niin, että melkein sattuu.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Ensitutustumiseni kirjailijaan oli vähän ristiriitainen. Novellit olivat tunnelmiltaan ja kieleltään kauniita, kirjallisesti ansioituneita, mutta ne eivät sittenkään syvästi koskettaneet. Olo oli kuin olisin katsellut taidenäyttelyssä kauniita, utuisia maalauksia, ehkä maisemakuvia, joista puuttuu särmä ja särö, jotka jäävät vain kauniiksi tauluiksi. Suosikkinovellini olivat Kuolinkosto ja Aloitin tinasotilaista.